Viikonlopputarhuri
Viikonlopputarhuri

Joulukalenterin 5. luukku: Maatiaisamaryllis

maatiaisamaryllis kukkii oranssina
Maatiaisamarylliksen eli pikkuritarinkukan sirot kukat ovat sähäkän väriset.

Vihdoinkin! Äidilläni on jo monta vuotta ollut maatiaisamaryllis, mutta vasta tänään näin sen ensimmäisen kerran kukkivana. Kukkia on odotettavissa lisääkin, sillä kasvi on tehnyt kolme kukkavartta. Yksi kukkavarsi oli tosin venähtänyt niin pitkäksi, että se piti poikkaista maljakkokukaksi.

Maatiaisamaryllis eli pikkuritarinkukka (Hippeastrum rutilum) on yksi niistä vanhanajan huonekasveista, jota on hankala tai melkein mahdoton löytää kaupoista. Tavallisesti kukanalku kai saadaan ystävältä tai sukulaiselta. Maatiaisamarylliksen sipuleita näkyy myös joskus kaupiteltavan esimerkiksi kasviharrastajien Facebook-ryhmissä. Olen kuullut joidenkin tuoneen maatiaisamarylliksen sipuleita myös tuliaisina Madeiralta.

Äitini kasvin historia on se tavallinen tarina: se on peräisin hänen ystävältään Seijalta, joka puolestaan on saanut kasvin aikoinaan sukulaiseltaan. Minusta tällainen historia tekee kasvista aina jotenkin erityisen. Pitääkin muistaa kysellä vähän tarkemmin kasvin taustoja!

Maatiaisamaryllis on sukulainen tutulle joulukukalle jaloritarinkukalle (tuttujen kesken amaryllis). Toisin kuin tuosta kookkaammasta sukulaisestaan, maatiaisamarylliksestä ei tietääkseni löydy lajikkeita. Sen kukat ovat aina samanlaiset, tuollaiset hieman oranssiin siftaavat punaiset. Väri on hyvin samanlainen kuin perinteisissä ikkunaan ripustettavissa paperisissa joulutähdissä. Kukkien keskusta on vihertävän kellertävä. Kasvi on kokonaisuudessaan myös sirompi kuin perusamaryllikset.

Maatiainen on maatiainen myös hoitovaatimustensa suhteen. Maatiaisamaryllis ei kuulemma paljon leipää pyydä. Kunhan se saa jonkin verran valoa ja kohtuullisesti kastelua, se kukkii useamman kerran vuodessa. Kukinta-ajan ulkopuolella maatiaisamaryllis on kauniin vihreä huonekasvi. Äitini nostaa kasvinsa kesäksi ulos ja tuntuu, että se tykkää tästä vaihtelusta. Toivon, että kasvi tekee niin paljon sivusipuleita, että minäkin saisin omani. Vanhanajan huonekasveissa vain on sitä jotakin!