Blogit
Valkoinen Harmaja

Eräs torstai-päivä

Tällainen postaus on ollut minulla mielessä jo ainakin yli vuoden. Eli kirjoittaa ja kuvata yksi arkipäivä tänne blogiin. Niitä on aina kiva lukea toisten blogeista, joten halusin tehdä tällaisen itsekin. Nyt torstaina sain sen vihdoin toteutettua! Ihan täysin normaali arkipäivä tämä ei ollut kuitenkaan, mutta tarpeeksi lähellä kuitenkin… Käytin kuvaamiseen kännykkää ja Instagram-sovellusta.

Puhelimen herätyskello herättää minut arkiaamuisin klo 6.30. Yleensä torkutan seitsemään asti ja siltikin on vaikea päästä ylös. Vieressä pyörii pari aamuvirkkua, jotka ovat kömpineet meidän sänkyyn usein jo aamuyöstä. Mankku nukkuu kyllä ihan sikeästi. 😉

Aamuni alkaa normaaleilla aamutoimilla ja vaatekaapin penkomisella. En yleensä ole edellisiltana päättänyt mitä laitan päälle, joten aamuisin saattaa tulla pienimuotoinen asukriisi.

Kun olen pukenut vaatteet, siirryn keittiönpöydän ääreen meikkaamaan. En ole tottunut meikkaamaan kylppärissä, sillä haluan istua, kun meikkaan. Tässä toimessa kestää n. 15 min. Sitten käyn valitsemassa lapsille vaatteet jos en ole tehnyt sitä edellisiltana. Asettelen vaatteet aina pinoon tuohon kiikkustuoliin.

Sitten syön aamupalan ja teen eväät töihin. Minulla on lähes joka päivä omat eväät töissä. Joskus käymme Mankun kanssa yhdessä lounaalla. Aamupalan jälkeen pesen hampaat ja laitan hiukset. Hiustenlaittoon en uhraa aikaa kovin paljon, eli en yleensä jaksa laittaa niitä mitenkään sen kummemmin.

Tänä torstaina asuksi valikoitui tämän talven lemppariasuni, eli harmaa collegejakku (North Sails), t-paita (Modström), mustat farkut (J.Brand) ja Zaran mokkakengät. Laukkuna Mulberryn Alexa (pitäisi vaihdella enemmän laukkua). Voisi jo siirtyä vähän keväisempiin vaatteisiin…

Ennen kuin astun ovesta ulos, lapset tulevat antamaan pusut ja halit. Se on meidän joka-aamuinen tapa. Sitten he viipottavat takaisin isin kainaloon katsomaan lasten aamuohjelmia. Mankku menee töihin vasta yhdeksän aikoihin, joten hän vie lapset aamuisin päiväkotiin.

Minä köpsyttelen autolle, joka tällä viikolla oli vähän erikoistapaus. Saimme nimittäin blogiyhteistyön merkeissä upouuden Ford Focus Ecoboost auton käyttöömme reiluksi viikoksi. Normaalisti ajelen kakkosautollamme, ikivanhalla Opelilla. Nyt olimme vieneet sen huoltoon, kun kerran käytössämme oli laina-auto. Kaksi autoa tarvitsemme, sillä työaikamme ovat niin erilaiset ja lapsia pitää kuskata.

Matka töihin sujuu leppoisasti aamuradiota kuunnellen. Uutta Fordia on miellyttävä ajaa. Siinä on vain 1,0 L moottori, mutta hevosvoimia löytyy peräti 125. Turbokin löytyy ja sen kyllä huomaa! Auto kiihtyy mukavan nopsaan. Eco-etuliitteen tämä auto saa mm. siitä, että siinä on normaalia alhaisemmat päästöt. Ford Ecoboostissa on myös sellainen ominaisuus, että moottori sammuu liikennevaloissa (sen toiminnon saa kyllä halutessaan pois päältäkin), joten bensaa säästyy. Tosi näppärä kulkupeli! Rengasmelu meinaa kyllä vähän kuulua auton sisälle (miehet huomaavat tällaiset jutut paremmin), mutta minua se ei pahemmin haitannut.

Työmatkani ei ole kovin pitkä: autolla se kestää ehkä n. 10 min. Olen perillä vähän vaille kahdeksan. Oikean puoleisessa kuvassa näettekin pienen vilauksen työpaikaltani. Ihan tyylikkään näköistä, vai mitä.

Työpäivä kuluu normaaliin tapaan ja pikkuisen vaille neljä lähden kohti päiväkotia.

Pikkuiset juoksevat aina iloisina vastaan! Sitten körötellään kotiin. Matka ei ole kovin pitkä. Kotona meitä odottaa kiva juttu…

…leikkimökki on nimittäin saapunut aamupäivällä. Se on sijoitettu väliaikaispaikkaan, sillä sitä ei saatu nostettua oikealle paikalleen. Pitää vuokrata pikkunosturi sitä varten. Mutta niin tukevasti se on kuitenkin asetettu, että lapset pääsevät jo kurkkaamaan sisään. Leikkimökki on Kirsi Valannin Kannustalolle suunnittelema malli, josta kirjoittelinkin jo viime kesänä (täällä). Mökkiä pitää vielä hiukkasen viimeistellä: maalata ja sisustaa. Lapset ovat innoissaan! Etenkin pieni parvi on mieleinen.

Pienen ulkoiluhetken jälkeen menemme sisälle ja lapset saavat hetken pelata lasten pelejä tai katsoa lastenohjelmia. Minä tarkistan sähköpostit ja blogijutut. Sen jälkeen ryhdyn ruuanlaittoon. Mankku pääsee viideltä töistä, joten pyrin tekemään ruuan valmiiksi siihen mennessä, kun hän tulee kotiin. Tällä kertaa syömme vain hernekeittoa, sillä kuudeksi pitää ehtiä pojan kevätjuhliin päiväkodille.

Mankku saapuu kotiin n. 20 yli viisi ja syömme pikaisesti. Sitten vaihdetaan vähän juhlavampaa vaatetusta päälle ja lähdetään kohti kevätjuhlia. Poika ehti jo juosta autoon, joten sain napattua kuvan vain tyttären hyppelystä autolle.

Kevätjuhla kestää tunnin verran ja lapset ovat niin suloisia. Syksyllä eskariin lähteville ojennetaan ruusut ja diplomit. Alkaa pojan päiväkotiaika lähenemään loppuaan…kyllä aika menee nopeasti! Kohta meillä on koululainen.

Kun tullaan kotiin, touhuillaan normaaleja juttuja. Lapset leikkivät ja tyttö innostuu imuroimaankin. Mankku siivoaa keittiössä. Leikin hetken lasten kanssa.

Sitten testaan ekaa kertaa tuollaista ”kolmen sykkyrän kampausta”. Se onnistui jotenkuten, mutta ei ehkä ole minun tyylinen. Kastelen kukat ja juttelen Mankun kanssa. Mankku on lähdössä tapaamaan kavereitaan.

Kahdeksan aikaan laitan lapsille ja kisulle iltapalaa. Tämä on yleensä Mankun heiniä, mutta hän lähti niitä kavereitaan tapaamaan.

Sillä aikaa, kun lapset syövät, minä käyn vähän siistimässä terassia ja otan puhtaat pyykit kuivurista.

Iltapalan jälkeen vien ensin tytön iltapesulle ja sitten luemme iltasadun. Nyt on vuorossa Mauri Kunnaksen kirja. Iltasadun jälkeen juttelemme vielä päivän tapahtumista ja toivotamme hyvät yöt. Sitten on pojan vuoro. Hän on kyllä omatoimisempi iltapesussa. Iltatarinaksi luemme Risto Räppääjää, jonka hauskat sanakäänteet naurattavat kovasti 6-vuotiasta. Jutellaan päivän kuulumisista ja halitaan. Lapset saavat vielä pikkuhetken selata kirjoja. Yleensä he nukahtavat yhdeksän aikaan.

Minä siirryn sohvalle selaamaan lempiblogeja. Kello lähenee puolta kymmentä. Poika tulee vielä juttelemaan, mutta palaa sitten kiltisti omaan sänkyyn. Hetken päästä kumpikin tuhisee unten mailla. Minä kirjoittelen blogiin. Tällä kertaa postauksen tekemiseen ei mene kauan; vain n. 15 min (tätä postausta jota nyt kirjoitan, olen työstänyt jo yli tunnin).

Ennen kymmentä käyn suihkussa ja sitten syön vähän iltapalaa. Pitäisi vastata blogikommentteihin, mutta olen liian väsynyt. Katson tv:stä jotakin ja nukahdan melko pian. Kuivuri piippaa vähän yhdentoista jälkeen ja herään siihen. Käyn nipsaisemassa sen pois päältä ja jatkan unia.

Sellainen oli viime torstai-päiväni. Nyt kello on jo yli yksitoista, joten tästä huomaa, että tämän postauksen tekemiseen on mennyt melkein pari tuntia. Olen ihan väsynyt, joten nyt on päästävä lepäämään. Onneksi on viikonloppu! Palaan vastailemaan kommentteihinne huomenna.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kommentit (31)

  1. Tallu

    Hei!
    odotan kovasti leikkimökkipostausta mutta pakko kysyä minkähintainen toi valantin suunnittelema kesämaja on? tuo parvi on aivan ihana siellä!sopisi hyvin vähän isommillekin piilopaikaksi.

    • suvi m

      Leikkimökki ei ole vielä aivan valmis, mutta sen valmistumisesta tulen kyllä kertomaan täällä. Mökin hinta on 2800e, mutta se on ”normaalia leikkimökkiä” isompi, eli menee myöhemmin vaikkapa huvimajana. 🙂

  2. alma

    Olipa kiva postaus! Ja voi, mäkin kaipaan sun päivänasuja!

    • suvi m

      Kiva kuulla! 🙂 Tee sinäkin tämmöinen! Olisi kiva lukea!!! 🙂
      Joskus kaipaan asu- ja muotijuttujen tekemistä, mutta kyllä tämä nykyinen linja tuntuu silti enemmän omalta.

  3. alma

    Ymmärrän. Ja toisaaltaan teillä on iso koti ja sinulla niin paljon ideoita ja vinkkejä, joten hyvin pystytkin pitämään ”pelkästään” tämänlaista blogia. Oma blogini sen sijaan väkisinkin rönsyilee, koska kovin suppeasta aiheesta en vaan keksisi tarpeeksi jutun juurta.:)
    Olen muuten monet kerrat ajatellut tekeväni tällaisen postauksen ja itse asiassa esim. tänään olisi ollut ihan hauska toteutuspäivä. No, pitää laittaa korvan taakse josko joku päivä muistaisin ja ehtisin.:)

  4. KatiC

    Hei,

    Olin inspiroitunut tästä postauksesta – tokihan niitä on muuallakin, mutta tämä oli ensimmäinen sinun lastesi ikäisen äidin postaus, jonka luin ja siksi se oli minusta kiinnostava (eli vastasi kysymykseen, että helpottuuko oma arki koskaan:)

    Teen ehdottomasti oman vastaavan, jahka on aikaa, mutta niin kuin havaitsit, siihen pitäisi aika monta tuntia repiä, että täytyy nyt katsoa, milloin se toteutuu.

    Kiitos!

    • suvi m

      Mukava kuulla! 🙂 Kyllähän se arki vähän helpottuu, kun lapset kasvavat. Mutta taitaa ne murheen aiheet vain tulla suuremmiksi vuosi vuodelta – varsinkin sitten joskus, kun lapset ovat teini-iässä…

    • KatiC
Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *