Maailma horisontaalitasosta katsottuna

Paras ystäväni parina viime päivinä on ollut olohuoneen sohva. Syysflunssa nimittäin iski kaikesta D-vitamiinista ja käsien pesusta huolimatta ja on vetänyt voimat ihan minimiin. Parhautta on kuitenkin se, etten muista koska olisin viimeksi flunssaillut, ehkä kerran alkuvuonna ja toiseksi se, että sohvalla voi maata välilllä myös pää toiseen suuntaan, jolloin maisema vaihtuu aika mukavasti. Koko eilisen päivän makasin välillä jalat kohti telkkaria ja välillä toisinpäin, taustalla pyöri Suomen kaunein koti 2 kautta ja siinä se päivä sitten menikin. Telkkaria ei läheskään koko aikaa jaksanut katsella, mutta löytyi sieltä muutamia kiinnostaviakin kohtia. Enemmän tulikin tuijoteltua omaa kotia vaakatason perspektiivistä.

Sohvalta voi katsella mukavasti ruokailutilaan ja siinä matkalla vihertävät kauniisti tyräkit ja parit kultaköynnökset, niihin ei väsy koskaan. Jos katse harhailee hiukan lähempänä, se osuu pöydällä olevaan metalliseen kuparinväriseen vanhaan tarjottimeen, joka on täynnä kaikenlaista vanhaa tavaraa. Vanhoja simpukoita, kovakuorisia siemeniä, fossiileja sekä messinkinen vanha pullo, jonka muotokieli erityisesti viehättää silmää. Tarjottimella olevat kynttilät voi sytytellä ja niiden lepatusta on kiva seurailla.

Sohvan toisessa päässä olevat Ferm Livingin amppelit voi nähdä suunnasta riippuen vähän etäämmältä tai sitten alhaalta päin, kumpikin suunta on oikeastaan aika kiva. Molemmissa ruukuissa on korallikaktus. Tuon karvaisemman version olen saanut pienenä alkuna Reposaaresta ja siitä on parissa vuodessa kasvanut roteva alku. Tykkään näistä molemmista ihan erityisesti. Pitkälehtiviikunaa voi myös katsella lähempää tai kauempaa, se on hujauttanut kesän aikana ulkona ollessaan mittaa aika kivasti. Toinen samanlainen löytyy yläkerrasta. Helppohoitoinen ja vaatimaton. Valoa tosin tarvitsee myös alalehdille saakka tai alkaa varistamaan lehtiä.

Jos köllöttelee pää telkkariin päin näkee Balilta tilatun vesipuhvelin pääkallon kauempaa. Toisin päin ollessaan taas voi katsella kalloa aikas läheltä ja kaiverrukset näkyvät tosi kauniisti. Tämä on esine, joka kuuluu ehdottomasti kymppilistalleni, siis listalle, jossa olevat asiat jostain syystä erityisesti ovat tärkeitä. Tämän jättisuuren kallon huolinta meni sillä tavalla pieleen, kun olin siitä itse päättänyt selvitä, että loppujen lopuksi maksoin tullit kahteen kertaan. Hyvin pakattu kallo saapui kuitenkin ehjänä perille ja koska se on jättisuuri, vaatii se kokonaisen seinänpätkän itselleen. Sen koukeroiseen pintaan ei voi koskaan kyllästyä ja keskellä kalloa tuijottelee balilainen jumalhahmo, joka auttaa keskittymään.

Miten päin vaan maatessaan tulee väkisinkin huomanneeksi, että ulkona lehdet tippuvat pikkuhiljaa, pihlajien marjat merkistä riippumatta kelpaavat mustarastaille, jotka hyppelehtivät taitavasti oksalta toiselle ja pistävät marjoja suuhunsa. Myös orava teki tutkimusmatkaa taatanpihlajan oksilla, jotka tosin ovat aika heikohkoja ja oravan kulku meni enemmän temppuilemiseksi. Ehkä se yritti järjestää sairaslomalaiselle sirkushuveja.

Maailma on siis myös vaakatasosta katseltuna aika kaunis ja varsin erilainen eri näkövinkkeleistä, mutta silti toivon, että olen pian taas pystyssä. Oppilaat jo torstaina sanoivat, että olet niin kipeän oloinen, että olisiko parasta jäädä sairaslomalle perjantaina. Sivukorvalla kuulin, että sijaisia on kiva kiusata. Odottakaapas vaan pian on kuria ja järjestystä taas yllin kyllin.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *