Tyrniä ja tyrskyjä
Tyrniä ja tyrskyjä

Tuuleta toimintatapasi – pääosassa valokuvat

Kuulun niihin maanikkoihin, joilla on varsin tiukka ote järjestelemiseen, vaikka meillä toisaalta sisustetaankin hiukan boheemisti. Kaikilla tavaroilla on kuitenkin tarkkaan mietitty oma paikkansa, kaapit ja laatikot siivotaan säännöllisesti ja kierrätys on ajankohtaista tasaisin väliajoin. Tavarat ja asiat löytyvät vaivattomasti ja heti tietää mistä niitä pitää etsiä. Jos meidän pojilta kysyy, mitä olette kotona oppineet järjestelemisestä, on takuuvarma vastaus sanonta vie mennessäs, tuo tullessas.

Yksi asia meinaa silti aina päästä ryöpsähtämään ja se on valokuvien järjestely. Kuvia on koneella jatkuvasti tuhansia ja taas tuhansia ja koska en luota täysin minkäänlaiseen pilveen enkä hattaraan, haluan että kuvat ovat myös paperilla ja kansioissa. Minusta se on paras varmuuskopio, jonka pariin aina välillä palaa niin mielellään. Se asettaa oman haasteensa, sillä nytkin olen koko syksyn järjestellyt uusia kuvia kansioihin. Haluan että ne ovat jonkinlaisessa kronologisessa järjestyksessä ja matkakuvat vielä erikseen. Tykkään pipertää sommittelun ja valokuvateippien parissa, se on jonkinlaista mindfullnessia parhaimmillaan. Vaikka meillä on kuvia tosi paljon, ei niiden merkitys ole yhtään sen vähäisempi, kuvat sisältävät aina sen tietyn hetken paikan, tunnelman ja henkilöt. Ne ovat unohtumattomia muistoja ja tallenteita.

Valokuvien järjestelemiseen on järkevää miettiä itselleen sopiva systeemi ja toimia sen mukaan. Eläkepäiviin tätä hommaa ei kannata säästää, vaan parin kuukauden välein pitäisi käydä kuvat läpi ja valita ne, mitkä haluaa paperille. Puhelimesta ja kamerasta kuvat pitää syöttää koneelle säännöllisin väliajoin ja lajitella valmiiksi luomalla sopivat kansiot, jolloin ne pysyvät järjestyksessä. Kannattaa miettiä pää- ja alakansiot vaikka vuoden ja kuukausien mukaan, jolloin kuvien etsiminen jälkikäteen on nopeampaa. Kansiot voi myös nimetä aiheiden mukaan ja parhaat kuvat kannattaa ehdottomasti kehittää.

Kahden paikan sääntö kannattaa valokuvien osalta ottaa tosissaan, sillä tuhoutuneita kuvia jää harmittelemaan pitkäksi aikaa ja se on paljon yleisempää mitä moni tulee ajatelleeksi. Pelkän puhelimen, läppärin tai tietokoneen varaan ei kannata tallentamista jättää. Ulkoinen kovalevy on varmuuskopiointiin kova sana. Meillä niitä on useita, yhteen mahtuu ihan mieletön määrä kuvia, minullakin useiden vuosien kuvat, vaikka kuvaan jatkuvalla syötöllä. Erilaiset tallennepalvelut ovat paikassaan ihan hyviä, mutta itsellä täytyy olla hyvin selvillä, missä kuvat ovat ja miten systeemi toimii. Kaikki materiaali täytyy siis löytyä tuplana.

Kehitettyjen kuvien säilyttäminen sikin sokin ei ole hyvä ratkasiu. Vähintään viiden vuoden päästä on jo aivan sekaisin, mitä minäkin vuonna tapahtui ja parinkymmenen vuoden päästä lasten vauvakuvatkin muistuttavat niin paljon toisiaan, että ei muista kuka kukin on. Paras ratkaisu on askartelu albumin kanssa tai valokuvakirjan kyhääminen netissä. Malleja erilaisille kirjoille on vaikka kuinka paljon ja niihin voi tutustua vaikkapa valokuvaliikkeiden nettisivustoilla. Yksi vaihtoehto voi myös olla valokuvalaatikot, joissa on välilehdet niin että järjestely onnistuu. Yhteen boksiin mahtuu reippaasti kuvia. Itse kokoilen perhekuvat läppärille omaan kansioonsa ja kehitän ne säännöllisin väliajoin, albumiin laitan sitten isompia määriä kerralla kun valokuvapinot alkavat ahdistaa. Viime aikoina olen myös siirtänyt jotain lapsuuden kuvia uuteen kansioon, kun vanha tuli tiensä päähän, isäni itse kehittämissä mustavalkokuvissa on ihan oma nostalgiansa.

Valitse parhaat kuvat taltiointia varten ja deletoi loput. Kuvien valkkaamisessa ei kannata olla liian tarkka, sillä kuvien ei tarvitse olla täydellisiä kelvatakseen, vaan hiukan epätäydellisemmätkin otokset ovat hauskoja ja tuovat tilanteen muistot mieleen. Sen sijaan kymmenet samasta hetkestä otetut kuvat eivät välttämättä palvele kokonaisuutta ja niistä huonoimmat voi surutta poistaa. Vaikka kuvia tänä päivänä otetaan paljon, kehitetään niitä vähemmän kuin koskaan ennen. Se on jollain tavalla nurinkurista. Kuvien maailmaan on ihanaa palata myöhemmässä vaiheessa, eikä niiden ottamista, kehittämistä ja järjestelemistä koskaan kadu.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Veriappelsiinisiirappi ja köyhät ritarit

Talven takuulla nopein ja yksinkertaisin, mutta makuvivahteiltaan hienostunein jälkkäri: köyhiä ritareita kermavaahdolla ja veriappelsiinisiirapilla. Tarvitset vain muutaman raaka-aineen ja 10 minuuttia. Veriappelsiinisiirappi on luottotuote, joka on samalla makea sekä kirpsakka ja sopii mainiosti todella moneen…

Kolmen juuston pikasämpylät

En ole koskaan tykännyt sen paremmin pullataikinoista kuin sämpylätaikinoistakaan. Taikina tarttuu vispilään, tarraa joka paikkaan ja jumittuu käsiin niin että saa ahdistukseen asti hinkata jotta saa kädet puhtaiksi. Jos tekee taikinan koneella, on kuitenkin leivonnan…

Chorizokeitto mozzarellalla

Huomasin vanhoja kuvia penkoessani, että yksi meidän perheen suosikkikeitoista on vallan jäänyt julkaisematta, vaikka sitä syödään säännöllisesti monta kertaa vuodessa. Viimeksi tätä herkuteltiin joululomalla pikasämpylöiden kanssa, joiden reseptin laitan seuraavaksi tulemaan. Myös ranskalainen patonki sopii…

Ruuanlaitto ON vaarallista

Huolimatta seesteisistä kuvista, täällä on ollut aika myllerrystä tämän käden kanssa viikon ajan. Mielummin kuitenkin laitan teille kaunista katseltavaa kuin oman ruttuisen naamani, tosin nyt jo paremmin nukkuneena ja pahimman säryn selättäneenä olen taas lähes…

Kasvikset on katettuna, 10 herkullista kasvisruokaa

Ei, nämä eivät ole mitään laihdutusruokaa, mutta kasvisruokien parhaimmistoa sen sijaan kyllä. Mukavia lisukkeita arkiruuan kylkeen ja mainio tapa saada perusruokaan lisää makua. Meillä tehdään usein arkiruokaa iso satsi useammaksi päiväksi ja toisena tai kolmantena…

Mac & cheese oluella maustettuna

Mac & cheese eli juustomakaroni saa tällä kertaa hiukan uutta makua vaaleasta oluesta, joka tuo juuri sopivan erilaisen vivahteen vanhaan klassikkoruokaan. Tämä sopii lisukkeeksi melkein minkä ruuan kanssa tahansa ja takaa talviselle ulkoilijalle varman lääkkeen…

Vuosikatsaus 2018 vol. 2

Viime vuoden toinen puolisko lähti perinteisesti käyntiin kesäkahvilaelämällä, jota HEINÄKUUSSA vietettiinkin ihan 24/7. Kerrassaan ihanaa oli taas tavata monia joka kesä poikenneita ihmisiä, valloittavia kesäihmisiä sekä uusia tuttavuuksia, jotka saapuivat ympäri Suomea ja ihastelivat idyllistä…

Villitseekö vegaanihaaste?

Jos ei villitse, voi silti aina yrittää lisätä ruokavalioonsa kasviksia, edes vähän. Ei se kenenkään terveydelle pahaa tee. Varsinkin kotimaisten kasviksien suosio on selvästi nousussa ja näin talviaikaan saa juureksistakin aivan mainiota ja monipuolista ruokaa,…

Yksi tylsä päivä, kiitos

Uusi vuosi on alkanut niin vauhdilla, että vähän vähempikin riittäisi. Eilinen meni ystävän tukena ja odoteltiin koko päivä tiputellen tullutta lisäinfoa sairaalasta, eikä itkultakaan vältytty. Ukko lähti vielä illalla viemään erittäin huonossa ajokelissä esikkoa armeijan…

Kinkun sulatus ennen joulua ja joulun jälkeen

Ennen joulua kinkun sulatus sujuu varsin vaivattomasti, ei muutakun paketti pakkasesta, sisälämpötilan tsekkaaminen tarkkaan ja kun ollaan noin kympissä uuniin, no problem. Olennaista on ehkä se, että jos on painavampi kinkku kysessä, kannattaa sulamiseen varata…