Blogit
Tyrniä ja tyrskyjä

Hyggeillen elämä ehommaksi vol 3

Elämme juuri hyggeilyn kulta-aikaa. Elinpiiri tuntuu kapenevan mitä pidemmälle vuosi etenee ja illat pimenevät. Aina vaan enemmän sitä käpertyy kotioloihin, takan eteen, sohvan nurkkaan tai lempisarjojen viereen. Parasta on se, että hyggeilläksesi sinun ei tarvitse ostaa tai hankkia mitään, riittää että hiukan hidastaa, rentoutuu ja ottaa hetkestä kaiken irti. Rentoutumiseen on varsin vaikeaa laatia mitään kohta kohdalta opasta, sillä olemme kaikki yksilöitä ja tärkeää onkin, että löytää ne itselleen parhaat keinot.

Mikä tekee kodistasi kodin? Minulle koti on paikka, jossa olen onnellinen ja jossa voi tuntea oloni turvalliseksi, oma maailmani suljettujen ovien takana. Sen muodostavat ennenkaikkea ilot ja surut, jotka täällä koemme, mutta myös ne asiat ja esineet, joista on tullut tärkeitä ja jotka muistuttavat minua hetkistä, joilla on ollut merkitystä elämässäni. Monet asiat olisivat jonkun muun mielestä merkityksettömiä, mutta juuri minulle niillä on oma tärkeä roolinsa hyvän olon tuottajana. Olenkin luonteeltani kotihyggeilijä ja tästä syystä käytän paljon aikaa miettiessäni yhden jos toisenkin tavaran paikkaa tai sitä miltä mikäkin asia näyttää. Minulle hyggeily on usein tavaroiden uudelleen sijoittelua, rymsteerausta, kierrättämistä ja kauniiden vanhojen asioiden keräilyä, tärkeintä on kuitenkin ihmiset ja rakkaus.

Jokainen tarvitsee kotonaan oman hyggenurkkauksen ja minulla niitä on useampi. Työnurkkaus toimittaa monen toiminnon virkaa ja kun toiset käpertyvät sohvan nurkkaan, minä istun nitisevällä vanhalla nahkaisella tuolilla villasukkineni. Rakastan omaa rauhallista tilaani, välillä tiirailen ulos oravia, jotka pistelevät pihakuusessa edestakaisin ja välillä seurailen alakerran elämää. Pöydän ääressä tulee rentoutumisen ohella tehtyä myös paljon töitä. Kaapin virkaa hoitaa pappani mummun ikivanha keittiön kaappi, joka kätkee sisäänsä erilaisia vanhoja pelti- ja pahvirasioita, niitä kun ei koskaan voi olla liikaa.

Mitä pidemmälle syksy yltää sitä tärkeämmäksi tulee hyggeily keittiön pöydän ääressä. Ruokailut venuvat, juteltavaa riittää, katetaan kauniimmin, syödään hitaammin, seurustellaan enemmän, viivytään. Tähän liittyy myös ruokien yhdessä tekemisen riemu, kekseliäisyys ja ideat, jotka pulpahtelevat mukavasti rupattelun keskellä. Kesäkauden latte päivässä on vaihtunut useampaan, silti tahti on hidastunut, huomaan keräileväni kahvimukeja ja suklaapapereita sieltä täältä. Mausteiset ja jouluiset tuoksut kuuluvat asiaan ja lihapadat leivinuunissa ovat jokaviikkoista helppoa ruokaa. Omenakompottia kanelitangolla varustettuna ja hiukan vaniljajäätelöä kylkeen, maustekakkua smetanavaahdolla, tuhtia suklaavanukasta, vadelmakiisseliä kermavaahdolla, mistähän tämä jälkiruokahimotus oikein ilmaantui. Yhtäkkiä sitä huomaa vaipuneensa taas jokasyksyiseen tilaan, jossa kynttilät palavat keittiön pöydällä, herkkuhyllyn tarjonta katoaa yhä lyhyemmässä ajassa, nyhjöttäminen on kivaa ja pieni pimeys on suorastaan kodikasta. Ei tarvitse pinnistellä äärimmilleen siivoamisen kanssa, sillä huomaa, että koti on oikein hygge ilman jatkuvaa puunaustakin.

Muistoissa on parasta niiden tekeminen. Aloita perheesi kanssa joku uusi tapa, peli-ilta torstaisin, kuukauden ensimmäisen sunnuntain juhlalounas kauniimmalla kattauksella, uusien ruokalajien lauantai tai ihan mikä tahansa mikä yhdistää perheen mielekkään yhteisen tekemisen äärelle. Hyggeily tuleekin sitten kuin itsestään ja seuraavaa kertaa jää odottamaan.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Marraskuista liharuokaa

Marraskuisten pimenevien iltojen iloksi tarvitaan kunnon liharuokaa, sopivan mehevää ja mausteista, tähän aikaan vuodesta ei kyllä salaatin rouskutuksella pärjää. Tämä kastike saa makunsa perinteisten ainesten lisäksi parmesaanista, punaviinistä, hillosipuleista ja säilykepaprikasta. Lisäksi joukkoon on hienonnettu…

Munaruokien aatelia: uunimunakas

Tämä kuuluu samaan viipyilevien viikonloppuaamujen aterioihin mihin edellisen postauksen munakaskipot. Oikeastaan tämä on vielä hiukan yksinkertaisempi, silputtavaa on hiukan enemmän, mutta näitä ei tarvitse ensin erikseen käryttää pannulla, joten tämä valmistuu ikäänkuin itsestään. Sipuli, paprika…

Viikonlopun viipyilevät aamut: pika quiche

Ei oikeastaan viikonloppua ilman munaruokaa. Vaikkei se maku niin kovin paljon siitä mihinkään muutukaan, niin on aina kiva testailla jotain erilaista. Munakasta, uppomunaa, uunimunakasta, frittataa ja mitä vielä. Pinaattisen cocotten ohjeen löydät tästä. Niissä jokaisen…

Viikon vinkki: rucolamuusi ja inkivääricoleslaw

Kuinka ollakaan perunamuusi tuli tehtyä jälleen samalla tavoin kuin sata kertaa ennenkin ja mikäs siinä, perusmuusiahan ei voita mikään, vaan pistäpäs kokeillen rucolamuusia. Tee tavallinen muusi ja siinä vaiheessa, kun voi on sotkettu joukkoon, niin…

Isänpäivän iloa

Hyvinhän se päivä sujui, vaikka hiukan jännitti miten käy, kun kuumetta pukkaa vallan väkisin. Onneksi kävin omaa isää moikkaamassa jo torstaina. Pojat ovat keittiöhommissa päteviä ja kun kakkukin oli jo etukäteen leivottuna, olen saanut lepäillä…

Vähän miehekkäämmät tarjottavat

Tässä muutama linkki hiukan miehisempiin aterioihin, joita voi valmistaa vaikka huomenna papeliinille. Lihapataa lukuunottamatta kaikki ovat nopeatekoisia, joten jos tänään hakee aineet, tulee huomenna mukavasti valmista. Tämä lähes täydellinen burgeri on koottu rapeaksi paahdettujen maalaisleipäviipaleiden väliin…

Romminen suklaakakku isän iloksi

Hämärässä hyssytellen on mukava valmistaa tarjottavaa, kun ei oikein edes näe mitä on tekemässä, kynttilät vaan palamaan ja tunnelmaa taloon, siitä se lähtee. Tämä kakku on todellakin sairaan hyvä ja hienostuneesti sieltä rommin maunkin löytää,…

Isänpäivän kakkupotpourri

Isänpäivä se sieltä taas on tulossa yhdessä hujauksessa. Kakkutestaukset uudesta versiosta on tehtynä ja Bacardi Oakheart-kakun reseptin yritän laittaa mahdollisimman pian. Tässä kuitenkin kertauksena kakkupotpourri, sillä reseptien haku kiireessä voi olla tuskastuttavaa. Kaikki nämä ovat…

Viikonlopun viemää

Hip hei viikonloppu on jälleen täällä ja ruokajutut ehkä päällimmäisenä mielessä. Juuri purkitin marinoidun fetan maustumaan, siitä lisää huomenna. Meillä on syöty suppilovahveroita muodossa jos toisessakin ja parastahan ne ovat ihan vaan kerman kanssa. Paistan…

Talventörröttäjät talteen

Etsin pitkään sopivaa kranssia ulko-oveen ja kun sopivan tyylistä ei tuntunut löytyvän, päätin että tehdään sitten itse. Komppasin Ukon joskus useita vuosia sitten tekemän pohjan esiin ja keräsin kaikki talven törröttäjät omalta pihalta isoon kasaan:…