Kasvitieteellinen, Helsinki vol2

Suosikkisatuni pienenä on ollut Liisa Ihmemaassa. Toisaalta niin pelottava ja erikoinen, toisaalta niin kiehtova mitä kaikkea ihmemaassa voikaan kokea ja nähdä. Kaikenlaisia kummallisuuksia mitä ei tiennyt olevan olemassakaan. Vielä tässäkin iässä toivoisi olevan olemassa joku kolo, josta voisi pujahtaaa ihan toisenlaiseen maailmaan. Kasvitieteellisen lummeallas oli pieni ihmemaa ja sitä olisi voinut ihailla vaikka kuinka kauan. Valtavankokoisille lehdille olisi tehnyt mieli mennä kellumaan ja kukat olivat varsin eksoottisen näköisiä, harmi ettei ollut pitkä putki mukana, että olisi saanut niistä kunnon lähikuvia. Huisin eksoottista ja kiehtovaa.

Kasvihuoneiden huoneet on lajiteltu alueiden mukaan ja se tuo ihan oman näkökulmansa asiaan, sillä ihan eri tavalla osaan nyt paikallistaa omia huonekasvejani. En esimerkiksi tiennyt, että pelargonit ovat kotoisin eteläisesta Afrikasta. Ihan piti pitää käsiä ristissä, ettei vahingossa nipsaissut mitään pistokkaita mukaansa, niin houkuttelevia monet kasvit olivat. Tässä näkyy tulos siitä, miten hienosti saadaan oikeilla olosuhteilla kasvit elämään vuodesta toiseen valtavan kokoisiksi. Tähän ei valitettavasti kotiolosuhteissa aina pysty. Edelleenkin haaveilen viherhuoneesta, jossa voisi olla talvisin hieman kylmemmät olosuhteet ja tarpeeksi kosteutta sekä kunnon valaistus. Tämä kasvihuonekeikka Kaisaniemen kasvitieteellisessä kustantaa sen kympin verran ja museokortilla pääsee maksutta. Suosittelen lämpimästi.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *