Blogit
muotoseikka\

VIHAPUHEEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS – BLOGGARIA SAA AINA LYÖDÄ?

030817SCHNEIDER_ALMOST_INVISIBLE_5

030817IMG_0452

030817SCHNEIDER_ALMOST_INVISIBLE_1

030817SCHNEIDER_ALMOST_INVISIBLE_3


030817SCHNEIDER_ALMOST_INVISIBLE_2

Tämä postaus kertoi aiemmin palovaroittimesta,
joka on hyvin huomaamaton ja jonka voi
sijoittaa valmistajan mukaan katon lisäksi
myös korkealle hyllylle, jossa se myös
toimii. Postauksessa kerrottiin myös siitä,
miten palovaroittimet kodissa kannattaa
sijoitella ja mikä on tilastollisesti sellaisten
tulipalojen osuus, joissa palovaroitinta
ei ole ollut kodissa ollenkaan.

Raivostuitko?
En minäkään, mutta moni silti ilmeisesti
raivostui, sillä hyllyn päälle asetettava,
modernia teknologiaa sisältävä
palohälytin sai muutaman lukijan täysin
tolaltaan. Niin tolaltaan, että bloggaria, joka
tuotteesta kertoi, päädyttiin haukkumaan
jos jonkinlaisin sanankääntein.

Kyseisen palovaroittimen valmistaja
suosittelee palovaroitinta mieluiten
kiinnitettäväksi kattoon, mutta sitä voi kuulemma
pitää myös hyllyn päällä sillä ajatuksella, että
mitä korkeammalla, sen parempi.
Kerroin tämän postauksessa ja lisäsin, että koska
tämä kyseinen  hylly poikamme huoneessa
on melko matalalla, taidamme porata tämänkin
palovaroittimen kiinni kattoon, kuten
ruokailutilassa on tehty.

Mutta ei. Pelkästään tällaisen palovaroittimen
näyttäminen blogissa oli kuulemma niin
edesvastuutonta, ettei sitä voi käsittää.
Ja mitä tekee ihminen, jolla ei ole keinoja tai
taitoja muuhun? No sylkee tietysti suustaan ulos
kaiken, mikä siellä on koskaan pahalta maistunut.
Phtyi.

Sain siis kuulla olevani muun muassa
kehitysvammainen sekä lukihäiriöinen.
(Pahoittelen kommenttia kommentoijan
puolesta kaikille kehitysvammaisille
ja lukihäiriöstä kärsiville.)
Minua myös nimiteltiin Instagram-vanhemmaksi
(Mietin, riittääkö moisen arvonimen saamiseen
pelkästään se, että omistaa tilin Instagramissa,
vai pitääkö siellä viettää aikaa? Jos viettää aikaa,
pitääkö postata kuvia? Ja jos postaa kuvia,
miten usein pitää postata? Koska jos titteli
irtoaa minun IG-aktiivisuudellani, sen voi
saada kuka tahansa. Hiphei!). Minulle
myös muistutettiin, etten ole blogijumalatar
(Äkkiä ne alttarit ja minua esittävät
ikonit piiloon hei!).
Ja mikä ihaninta hyvän jakamista ja
lähimmäisenrakkautta, minun myös
toivottiin kuolevan tulipalossa kotonamme.

Kaikki tämä, koska olin asettanut hyllyyn
uudenlaisen  palovaroittimen, jonka voi
asettaa hyllyyn.

Olen joskus ennenkin saanut päälleni blogissa
käsittämätöntä vihaa, mutta en koskaan
tällä intensiteetillä. Siksi haluan nyt
lausua pari sanaa vihapuheesta netissä
ja ennen kaikkea vihapuheesta täällä
minun blogissani.

030717IMG_0273

palovaroitin

Jos sinua kutkuttaa ajatus minun tai jonkun
muun bloggaajan solvaamisesta vaikkapa
oman surkean olon helpottamiseksi, lue
vaikka ensin nämä.

1. Netti on siitä monelle kätevä paikka, että
täällä voi turvallisesti nimimerkin takaa
heitellä ilmoille mitä tahansa. Pieni viisastelu
piristää päivää, ja jos on huonompi päivä, voi
nimimerkin takaa vihata, haukkua, solvata
ja toivoa toisille ihmisille pahaa. Se on tosi
helppoa, mutta moniko julkaisee omaa
vihapuhettaan omalla naamallaan ja
nimellään? Jos on uskallusta solvata, toivoisin
uskallusta seisoa sanojensa takana ihan sillä
omalla, äidin ja isän antamalla nimellä.

2. Suurta rohkeutta on pitää mölyt mahassaan.
Meidän jokaisen lienee pakko hyväksyä se,
ettemme voi olla netissä jokaisen kanssa
samaa mieltä. Jos erimielisyys tuntuu niin
suurelta, että tekisi mieli haukkua tai toivoa
toiselle tapahtuvaksi jotain pahaa, kannattaa
varmasti hakeutua toiselle sivustolle.
Se onnistuu yhdellä ainoalla klikkauksella.
Jos sinun on kuitenkin pakko kritisoida,
tee  se rakentavasti. Älä lyttää tai mene
henkilökohtaisuuksiin. Se vaatii hieman
osaamista, mutta aita on tehty ylitettäväksi,
ei alitettavaksi.

3. Bloggaaminen on 99 bloggarille sadasta
ilmaista työtä. Minäkään en saa blogistani
kuukausipalkkaa, vaan teen tätä puhtaasti
halusta tuottaa iloa itselleni ja siinä
samalla muille. Saan iloa kauniiden asioiden
katsomisesta, kuvaamisesta ja kuvien
jakamisesta toistenkin iloksi ja inspiraatioksi.
Bloggaaminen on myös aina pois jostain
muusta tekemisestä, ja sen ajan bloggari
on valinnut uhrata juuri sinulle, lukija.
Kunnioita sitä hetkeä, jonka bloggari on
viettänyt postausta tehden. Oli se sinun
mielestäsi hyödyllinen tai hyödytön.

4. Vaikka ihminen on julkisuudessa, hän
ei kuvittele olevansa muita parempi.
Hän on aivan tavallinen ihminen, joka
vain sattuu olemaan julkisuudessa joko
omasta tahdostaan tai sattumien kautta.
Älä vihaa ihmistä vain siksi, että hän on
julkisuudessa. Ei, en koe olevani
jumalatar vaan perheenäiti Helsingistä.

5. Älä aliarvioi.
Minä ainakin teen postausteni asiasisällön
eteen myös paljon töitä. En julkaise kuvia tai
tietoja tuotteista kysymättä ensin
valmistajalta, voiko tuotetta käyttää tavalla,
jolla ajattelin sitä postauksessa käyttää.
Usein luetutan postaukset ennen julkaisua
alan asiantuntijalla tai jos kyseessä on
tuoteyhteistyö, tuotteen valmistajalla
tai jälleenmyyjällä.
Ihminen internetin toisessa päässä ei
ole tyhmä, vaikka olisitkin hänen kanssaan
eri mieltä asioista.

6. Jos saat iloa ja tyydytystä netissä
viisastelusta, huolestu itsestäsi.
Minullakin oli tarve parikymppisenä
päteä erilaisilla harrastuspalstoilla ja
minun piti aina saada olla oikeassa ja
kertoa se myös kanssasurffaajilleni.
Olinko tuolloin hyvinvoiva ihminen?
No en. Jos sinulle tulee useammin tarve
solvata, arvostella, viisastella ja näpäyttää
kuin kiittää, kehaista, tsempata tai
lohduttaa, kannattaa katsoa peiliin ja
miettiä, tuntuuko elämässä jokin muu
pahalta kuin sisältö netissä.

7. Kokeile joskus antaa hieman positiivista
palautetta jollekin. Siitä tulee itsellekin
hyvä olo.

8. Lukijat ovat kaiken bloggaamisen edellytys
ja valtava ilon ja inspiraation lähde.
Olen edelleen lapsenomaisesti onnellinen
jokaisesta sivulatauksesta. Ajatella, että joku
muukin kuin äiti näitäkin juttuja käy lukemassa!
Mutta yksikään pahaa mieltä ja negaatiota
silmittömästi levittävä lukija ei ole minulle
korvaamaton. Jos tämän blogin sisältö
siis ärsyttää sinua siinä määrin, että haluat
solvata minua, suosittelen kirjoittamaan
url-kenttään jonkun ihan toisen osoitteen.
Silloin ei totisesti kannata tänne tulla
pahoittamaan mieltään.
Jos sen sijaan olet edes joskus saanut täältä
iloa eikä juttujeni lukeminen saa sinua
näkemään mustaa, tervetuloa uudelleen
– olet minulle kultaakin kalliimpi.

Kiitos, jos jaksoit lukea tämän läpi.
Sinun ei tarvitse olla kanssani tästäkään
samaa mieltä, mutta toivottavasti pystyt
kommenttikentässä hillitsemään itsesi.
Tämä on kuitenkin vain sisustusblogi.

Ollaan reiluja toisillemme.


There’s no way to translate this. I’m sorry…


seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

Kommentit (31)

  1. Ida

    Voi ei, Vilja! Toi on aivan käsittämätöntä – sama kuin tulisi kylään kahville valmiiksi katettuun pöytään ja haukkuisi tarjoilut ja purskauttaisi kahvit emännän päälle. Sun blogi on niin, niin ihana ja sen ainoa huono puoli on, ettei se päivity joka päivä! Voimia tyhmien kommenttien poisravistamiseksi ja iloa tilalle päivääsi!

    • vilja

      Sanattomaksi vetävät lauseesi <3 Arvostan valtavasti, että näit vaivaa tämän kommentin jättämiseksi. Kiitos voimista! Niitä aina välillä tosiaan tarvitaan, kun ei ole rinnassa panssaria sisäsyntyisesti 🙂

  2. Minna

    Hei, muistan aina välillä blogisi, kun visuaalinen nälkä iskee, ja yllätyn aina yhtä positiivisesti! Laadukkaat kuvat, huolellinen teksti ja myös asiaa sisältävät postaukset ovat ehdottomasti parasta antia kaiken kauneuden päälle. Lisäriemua saan upeista koiristanne, jotka vilahtelevat ilokseni kuvissa säännöllisesti 🙂

    En ole kommentoinut aiemmin, mutta nyt oli pakko, tuli niin paha mieli puolestasi! Tuollaiset kommentit kumpuavat useimmiten kateudesta. Toivon todella, että jatkat ihanan blogisi päivitystä tällaisista kommenteista huolimatta! En ymmärrä muutenkaan, miksi äitiys, bloggaus ja instagram kuohuttavat yhdessä ihmisiä niin kovasti 😀 Ihan kuin ei voisi olla hyvä äiti, jos koti on kaunis tai ehtii silloin tällöin harrastaa!

    Pidemmittä löpinöittä toivon kaikkea ihanaa kevääseesi, minä ainaki jatkan nauttimista kauniista blogistasi.

    • vilja

      Voi että tuntuu mahtavalta ajatella, että blogini tyydyttää jonkun visuaalisen nälän. Huh, miten hieno juttu! Hauvat tunkevat onneksi kuviin, niin niihin tulee myös vähän oikeaa elämää. Ihmiset kun esiintyvät kuvissa vain aniharvoin. Välitän terveisesti niillekin 🙂
      Tosiaan monet kotiinsa panostavat äidit saavat aika usein kuittia siitä, että lapset varmaan liiasta kodin laitosta jollain tavalla kärsivät. Sinällään hyvä juttu, jos tämä tarkoittaa naisten emansipaatiota sitten 50-luvun kodinhengetärihanteiden. Mutta varmaan kaikki ymmärrämme, ettei kodinhoito ole äitiydestä pois. Silti se nostattaa usein ikäviä reaktioita. Ehkä tämäkin on ajan ilmiö.

      Kaikkea hyvää myös sinulle!

    • Minna

      Naulan kantaan! Luulisi, että kaikilla on mukavempaa kauniissa kodissa, ja ainakin se edistää sisutaja-äidin mielenterveyttä, harrastus se sisustaminenkin 😉

  3. Raili

    Hei!
    Nyt on ihan pakko kommentoida.
    Kyllähän sen ymmärtää, että kaunis koti, hyvät valokuvat, hersyvä kirjoitustyyli ja vielä kaunis emäntäkin saa pahamielenpaiseen puhkeamaan jos niitä kellä on.

    Mielestäni tuo palovaroitin on erinomainen keksintö ja aion hankkia niitä kaksin kappalein ja laittaa ne nimenomaan korkean kaapin päälle. Ei tällaiset huterajalkaiset eläkeläiset enää kattoon mitään kiinnitä ja vaihtele niihin pattereita.

    Tykkäsin kyllä kovasti kun annoit palautetta päivänpolttavasta aiheesta. Hieno kirjoitus, niin hieno, että minusta ainakin tuli vakituinen lukijasi ja uusien postausten odottaja.

    Ihanaa kevättä Sinulle!

    • vilja

      Nyt kyllä punastuttaa. Tosi mahtavaa kuulla, että asiat joihin olen halunnut täällä panostaa, eli kuvat ja teksti, ovat pidettyjä. Ja että naamakin menettelee 😀 Kiitos kauniista sanoista!
      Se onkin muuten hyvä näkökulma, että kattoon porailu ja patterin vaihtaminen on vaikeaa monelle. Ja usein kun palovaroitin alkaa piipata patterin simahtamista, patteri vain tyydytään ottamaan pois. Hyllyn päälle patteri on helppoa vaihtaa. Ehkä siinä ainakin voisi olla yksi käytännöllinenkin näkökulma tähän asiaan.
      Todella kiva kuulla, että pidit kirjoituksestani. Aurinkoa kevääseesi!

  4. Riikka

    Jäin lueskelemaan kivaa blogiasi ja törmäsin tähän postaukseen. Tämän someilkeilyn kanssa olen sitä mieltä, että kommentit kannattaa heittää sinne mistä ovat tulleetkin eli suorilta roskiin. Tuota paskaa pursuaa joka nurkka, jos sille antaa ”kasvualustaa”. Tarkoitan tuolla yksinkertaisesti blogin siivoamista tästä loasta. Muistan että Kalastajan vaimon Johannakin sieti tosi pitkään tätä kaikkea mahdollista saissea lähtien vääränlaisesta blogin nimestä, kunnes siivosi kommenttikentän. Kaikki kohtuu terveet ihmiset kyllä tietävät, että loanheitto ei kumpua koskaan hyvästä olosta.

    • vilja

      Olet täysin oikeassa. Taidan olla vähän idealisti, kun ajattelen, että huono käytös olisi katkaistavissa järkiperusteluilla. Todellisuudessa kurakommentteja varmaan tulee aina joskus, ja ne pitää vain uskaltaa siivota heti pois. Miksi antaa niiden kukkia, kun niistä tuskin tulee kenellekään hyvä mieli. Jollekin tällainen on tapa ilmaista itseään. Kiitos kommentistasi ja hyvää kesän odotusta!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *