Blogit
Kasvihormoni

Ihana anopin piha

anopinpiha_alkukesa2_Kasvihormoni.fi-8

Hehkeää ja uhkeaa alkua A-lehtien uudelle kotiaiheisten blogien saitille! Täällä ollaan, taas postataan ja näytetään hyvältä!

Olin suunnitellut esitteleväni anoppini mahtavaa pihaa jo viime viikolla, mutta kuinka ollakaan, tämä on aivan täydellinen aloitus tänne Meillä kotona -alustalle. Meillä kotona, mutta anopilla!

anopinpiha_alkukesa1_Kasvihormoni.fi-2

Tässä postauksessa pyöritään anopin etuoven tuntumassa, vähän vaan välissä puikataan tuonne meidän junioreiden perään katsomaan kukkapenkin toista laitaa. Anopin piha on siitä mahtava, että se on tiivis mutta mitään ei näe yhdellä vilkaisulla. Pari askelta, ja taas on uudessa maisemassa, uuden yllätyksen luona.

Meillä kaikilla on esikuvia ja oma pihaesikuvani on anoppini. Ei, en tarkoita, että hänen pihansa olisi kuin minun, vaan tarkoitan, että hänen asenteensa ja tapansa visualisoida asioita on esikuvani. Massoja, näyttävyyttä, käytännöllisyyttä ja kauneutta, niitä olen ammentanut anopiltani valtavasti. Kiitos opeistasi!

anopinpiha_alkukesa1_Kasvihormoni.fi-5
Tänne omenapuun juurelle meidän juniorit olivat edellisessä kuvassa matkalla. Siimekseen!

Jos anopilta kysytään, mitään ei saa olla vähän, ja se johtaa siihen, että kaikkea on paljon, runsaasti ja voimallisesti. Nuorempana olisin ostanut pari pussillista tulppaneita, anoppini osti puolestaan kahdeksan. Hämmennyksessäni siis otin pusseja tuplamäärän. (Nykyisin minä ostan kolme – pahvilaatikollista.) Ja runsaus on avain siihen, että anopin pihassa silmä lepää, sitä on helppo katsoa ja siellä on seesteistä olla.

Massojen keskellä.anopinpiha_alkukesa1_Kasvihormoni.fi-4

Suosikkinurkkani on tämä hämyinen nurkkaus kuusten alla, jossa alppiruusu kurkottaa valoon, kielot levittäytyvät matoksi ja sammal tuoksuu puiden juurella. Noiden oksien takana on se omenapuu, jonka luokse pojat reippailivat.

Pienessä ja tiiviissä metsäpuutarhassa ollessa ei osaisi kuvitella, että vieressä on vilkkaasti liikennöity katu ja keskustakin ihan vaan muutaman loikan päässä. Kun ei näe, mieli sulkee ylimääräisen pois ja taas voi vaan olla. Nauttia.

anopinpiha_alkukesa1_Kasvihormoni.fi-1-2

Pari askelta etuovelta ylöspäin ja taas ollaan uudessa maisemassa, suurten, ikiaikaisten mäntyjen juurella, jossa aurinko paistaa oksien läpi ja luo valojen ja varjojen leikin maiseman ylle. Puiden kupeessa on penkki, jonka laajuus hämmästytti minua aikoinaan: iso P-kirjaimen muotoinen penkki jatkuu lähes parikymmentä metriä pitkänä tontin reunuksena ja loistaa läpi kesän. Keväällä se on täynnä tulppaaneja, hetken päästä ukkolaukkoja, pionejaja ruusuja, sitten päivänliljoja, nauhuksia, jaloangervoita ja vielä syksyn korvalla se ehtii esitellä kanadanpiiskujenkin loiston. Runsautta tyynnyttämässä ovat vihreät erilaisissa sävyissä ja muodoissa. Mahtavaa!

anopinpiha_alkukesa1_Kasvihormoni.fi-6Ensi viikolla näytän puolestani tästä pihasta sen, mitä odotan oman tulppaaniaikani lisäksi eniten kesässä. Ja se on jälleen massiivista, uhkeaa ja runsasta.anopinpiha_alkukesa1_Kasvihormoni.fi-1This beauty belongs to my Mom-in-law, an awesome garden keeper to my taste.

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Kommentit (13)

  1. Kesäinen lumipallomeri – Meillä Kotona -blogit

    […] Katso anopin pihan kukkiva ’Hopa’-koristeomena täältä ja tulppaaniajan hehku täältä. […]

  2. Virpi

    I h a n a ! 😀

  3. Kaksitoista kuvaa menneestä vuodesta – Kasvihormoni

    […] Tulppaanien taikaa […]

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *