Blogit
Kasvihormoni

Hyötytarhan kruununa kasvihuone

Kasvihuoneen_kesa_Kasvihormoni.fi-11Kaksi vuotta sitten tähän aikaan meillä oli lumetonta ja ihan kevät. Muistan sen siitä, että pitkän odotuksen jälkeen meille päästiin aloittamaan kasvihuoneen pystytystä – maailskuussa, jollon tavallisesti on parhaat hankikannnot ja viimeiset mahtavat hiihto- ja laskettelukelit. Kevät maaliskuussa, sehän on ihan kuin asuisi Tanskassa! Pääsiäinen, jolloin narsisseistakin tulee påskliljoja!

Koska pari vuotta sitten kiteytin tuntoni niin osuvasti, lainaan tähän tämän kertaiseen tekstiin myös muutamaa pätkää vanhasta postauksestani, sillä edelleen kasvihuone on vähän nolo mutta silti niin mahtava, että sitä kannattaa samalla tavalla kuin omaa puulaakijoukkuetta paikallisturnauksessa. Kyllähän ne liigajoukkueet pelaavat hienommin ja iskevät pallon kenttään kovempaa kuin lähiseudun harrastajat, mutta onhan siinä ihan eri fiilis, kun pelin jälkeen vietetään yhteistä iltaa ja itsellä on jotain muutakin konkretiaa kuin radion rätisevä urheilulähetys taustalla. Liigajoukkuetta on hyvä kannustaa, mutta oma harrastustoiminta on lopulta jotain ihan muuta.

kasvihuoneenkokoaminen_Kasvihormoni.fi-6
Tähän kuvaan en kyllästy koskaan. Tekninen tuki kokoaa mielitietylleen kasvihuonetta, joka voittaa mennen tullen minkä tahansa lasiseinäisen blogikaunistuksen. Ja tietysti siksi, että se on meidän pihassa!

Markkinointisuunnittelu sanoo, että kasvihuoneen pitäisi olla lepotila ja kahvittelutila, sellainen, jossa pääsee nauttimaan Suomen suvesta vaikka järveä ei olekaan ihan näköpiirissä – aito mökkiviikonlopun korvike tai etätyöpäivän luonnonhelma. Niille meistä, joiden luontokokemus ei sisällä vesiaiheita, niittyjä tai ulkovessoja, voidaan lohdutuksena tarjoilla cityihmisen elämäntyyliä cafelatteineen ja kivijalkakaupan tuorepapuineen.

Ajan henki suorastaan vaatii niin.

Jos kerran hankkii kasvihuoneen, sen tulee olla kesäkeidas tai mieluiten kaksikymmenneliöinen talvipuutarha, joka korvaa sateisen kesän pettymyksen ja karkottaa kesän kaipuun tammikuun pimeinä päivinä, koska eihän sinne ulkomaille voi aina olla muuttamassa tai matkustamassakaan, jatkuva valituskin on niin suomalaista. Muutoin se on duh, rahan tuhlausta ja väärin sijoittamista. Hulluutta. Hommaa edes kylpytynnyri, sinä typerys, ja muista laittaa siitä ja huuruhengityksestäsi herkkiä kuvia Instagramiin.

Bonuksena mielikuvien kasvihuone – viherhuone – tietysti antaa omistajalleen maailmanpelastajan viitan ja lähiruokaa jaettavaksi naapureillekin. Tiedäthän, puutarhahullu saa siitä pienen hopeisen enkelinkruunun, jota on ilo kiillotella iltaisin eikä sitä tarvitse mainostaa kenellekään, koska sen säihkeen jokainen aikakauslehti haluaa kuvata seuraavaan kanteensa, kunhan muistaa mainita siitä blogissaan noin ohimennen. Sitä paitsi sellainen kuva näyttäisi paljon mukavammalta tuolla blogin sivupalkissakin, eikös juu? Pantaisiinkos yksi tiiliperustainen kesäkeidas viktorianisine katonharjoineen pakettiin, tuliko kaupat muuallekin kuin vain meidän tontille?

KasvihuoneenpohjaMeille ei ajan henki päässyt puhaltamaan lasiseinäisen kasvihuoneen muodossa, sillä puupäätarhurin mielestä kasvihuoneen paras paikka on tässä, keittiötarhan kyljessä, pihavaraston seinää vasten. Ja siihen ei erinäisistä mallailuista huolimatta mahdu yhtään blogiunelmaa tai kuvauksellista huippumallia, tällä päärynävartaloisella versiolla mennään.

Pohjaa varten yksi meidän pihassa vierailleista kaivinkoneista siipaisi vettä pidättäneen maakerroksen pois ja koura-auto sirotteli tilalle sorapatjan. Sora painui pari kesää, minkä jälkeen kasvihuoneen pohjaksi naputeltiin betonilaattoja ja kriittisimpiin kohtiin väännettiin ruuviperustat estämään pahinta routimista. Hyvin on toiminut, vain yhdestä kohtaa yksi laatta on sentin vinossa. Näin hienosta onnistumisesta voi taputtaa Tukea olalle.KasvihuoneenkokoaminenItse pystytysoperaatio oli kopin vaillinaisista ohjeista johtuen melkoinen katastrofi, ihan kaikki valmistajat eivät näköjään tee Ikeamaisia ohjeita eikä mukana ole sitä puhelinnumeroa, johon voi hymyillen kilauttaa, jos eteen tulee pulma. Hyvänä puolena todettakoon, että innokkaat alkuopetuksen piirissä olijat pääsivät kootessa harjoittelemaan ruuvausta moneen kertaan: harjoitus tekee mestarin ja kolmannella kerralla he jo tietävät, miten päin ruuvi tulee juuri tähän kohtaan asettaa. Jos siis hankit kasvihuonetta ja aiot myös pystyttää sen, lue ohjeet tarkkaan ja pariin kertaan läpi, sillä ohjeisiin saattaa ilmestyä osia, joita ei ole missään vaiheessa käsketty laittaa paikalleen.

Kasvimaa_Kasvihormoni.fi-1-2Maaliskuun jälkeen koettaa kuitenkin huhti- ja toukokuu, minkä jälkeen myös puupäätarhuri pääsee puunailemaan koppiaan ja sisustamaan sen ulkopuolta kuvauskelpoiseksi. Puutiinut on hyvä turvottaa sulamislumella kuntoon, niin ei järvettömässä paikassa tarvitse pohtia, mistä löytyy riittävästi vettä kyseiseen hommaan.

Kasvukopin kevätsiivous on ihan ykkösjuttu, tarvitaan vain kaunis aurinkoinen päivä, harja, pesuainetta ja vesiletku, ja edellisvuoden ryönät häviävät kopista hetkessä. Siinä tuoksussa on hyvä nauttia sitä Kilimanjaron rinteiltä poimittua sumppia ja kuvitella, millaista elämä olisi, jos olisi toukokuun sää aina. Muutaman päivän päästä sitä huomaakin selkälihasten kehittyneen kummasti, kun kantaa esikasvatuksia pakkasöiden vaaran vuoksi taas kerran sisälle, eiväthän ne raukat kestä edes vihjettä siitä, että saattaa olla kylmä. (Toista on sitten syksyllä, mutta silloin puupäätarhuri on jo niin kyllästynyt kasvatteluun, että toivoisi niiden sitkeiden pirulaisten taantuvan jo jossain vaiheessa.)

kasvihuioneen_kevat_Kasvihormoni.fi-1kasvihuoneen_kevat_Kasvihormoni.fi-4Kun harrastus pääsee kunnolla käyntiin, ei mikään kasvatuslaitos ole koskaan riittävän suuri. Sen voin kuitenkin kokemuksesta sanoa, että meidän pienestäkin kopista saa heinäkuusta alkaen tomaatteja arjen tarpeisiin. Mielelläni tosi saisin niitä enemmänkin, sillä tomaatteja jaksan säilöä, mutta sitten tulisi säilykkeiden säilöntäongelma: mihin sellaiset laittaisi? Taas tarvittaisiin lottokuponkeja ja kaivinkonetta, jotta saataisiin yhden maakellarin verran säilytystilaa rinteeseen. Kai senkin voisi markkinoida Tekniselle tuelle vaikkapa viinikellarina, mutta moraalini ei ole vielä ihan noin joustava.

Pysytään siis meidän kennolevyisessä kaunottaressa ja elokuun ihanissa päivissä tuoreine satoineen.Kasvimaa_Kasvihormoni.fi-1

Katso koko kaupunkipihan tarina:

1. Meidän pihan suunnittelu

2. Takapihan kirsikkapenkki

3. Etelärinne eli itsepetosrinne

4. Pomppuympyrän istutukset

5. Takapihaa jakava välipenkki

6. Pohjoispuolen havualue

7. Yläpihan väriläiskä

8. Keittiötarha

9. Kasvihuone

10. Takapihan totaaliremppa

Our tiny greenhouse is not quite a glass house but oh, the joy it brings! Hubby set it up a few years ago and I still cannot stop giving him praises for the job or the house thanks for the tomatos that grow inside. 

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Kommentit (7)

  1. Katja

    Pienikin kasvihuone on hyvä ja kennolevy on varsin kelvollista materiaalia. Meillä rikkimenneet kasvihuoneen ikkunat on korvattu pleksillä. Ihan oiva materiaali sekin.

    • Sini K.

      Samaa mieltä! Jos ollaan ihan tarkkoja, minä halusin nimen omaan tuon kennolevyn sen eristävyyden ja routimistapauksissa myös joustavuuden vuoksi. Ainoa ongelma tuli, kun kootessa meistä kumpikaan ei tiennyt, kummin päin ne levyt piti asentaa. Nyt on osassa UV-suojattu pinta sisäpuolella, eli osa menee uusintaan pikemmin kuin toiset. Ei sitä ensikertalainen voi kaikkea tietää tämän kopin mukana tulleilla ohjeilla.

  2. Jonspe

    Heh, tämä oli aivan loistava kirjoitus. Nauroin ääneen lukiessani, sillä kirjoitit aivan asiaa tuosta nykypäivän kasvihuoneidyllistä ja mielikuvien luomisesta. En itsekään usko, että tulisin kasvihuoneessa juurikaan aamukahveja juomaan tai muuten vain istuskelemaan, kun en tee sitä juuri pergolassakaan (muualla kuin paljussa 😀 ) ja terassillakin harvoin. Kirjoitin omassa blogissa kasvihuonehaaveista vähän aikaa sitten, ja sellainen lasinen versio miellyttää eniten silmää, mutta kennolevyssä on ne omat plussapuolensa vs. lasi. Onneksi olen vasta haaveiluasteella, joten voin rauhassa etsiä tietoa ja pyöritellä mielessä mahdollisuuksia. Ja melko kompaktin kasvihuoneen kyllä haluaisin ihan vain sen takia, etten suuruudenhulluudessani hukkusi lisätöihin (en usko, että se sato ilman vaivannäköä kypsyy 😛 ).

    Kiitos tästä arkirealismin täyttämästä postauksesta!

    • Sini K.

      Kiitos, tämä on ihan parasta palautetta!

  3. Rakkaalla lapsella on monta nimeä – Meillä Kotona -blogit

    […] 9. Kasvihuone […]

  4. Kohta on keittiötarhan kevät – Meillä Kotona -blogit

    […] 9. Kasvihuone […]

  5. Kaksitoista kuvaa menneestä vuodesta – Meillä Kotona -blogit

    […] Kasvihuone […]

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *