Blogit
Aurinko ja kuu

Suru

Enpä ole kohdannut surua koskaan näin läheltä.
Olen morjestanut vain hieman kauempaa.
Nuorempana ollessani, olen menettänyt hyvinkin läheisiä ihmisiä, mutta nuorena sitä suhtautuu asioihin niin kovin erilailla.
Vaikea selittää, mutta se kai liittyy jotenkin kuolemattomuuden tunteeseen ja elämänvoimaan, joka on niin kovin voimakas siinä kahdenkympin hujakoilla. .

Suru astui ovasta sisään aivan kutsumatta.
Lävähti keskelle elämää.
Mieheni kautta.
Lasteni kautta.
Ja itse, yritän pitää heitä kasassa ja ottaa aikaa omalle surulle.
Surun tunne on… voimakas, ihmeellinen, syvä, aito ja kokoava.

Elämä kantaa edelleen ja arki tuntuu hyvältä.
Sitä me täällä pyöritämme.
Pientä, tärkeää arkea.

Tässä kappale, appeni muistoksi.
Lempikappaleeni, vaikkei kuitenkaan hänen sanoittamansa.
Vaan J.Karjalaisen tekemä.
Sillä loistavan äänen lisäksi Kari oli myös lahjakas sanoittaja.

Kommentit (0)

  1. aurinko ja kuu

    Kiitos ihanat, ihanista osanotoista.
    Ne lämmittävät valtavasti ja tuntuu, kuin joka osanoton avulla tipahtaisi yksi kyynel harteilta.
    Kiitos.

  2. jarna

    Otan osaa suruunne.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *