Aurinko ja kuu
Aurinko ja kuu

Oodi koirille ja lemmikeille, Myrsky täyttää kaksi vuotta.

Myrsky täyttää tänään kaksi. Se on meidän perheen toinen koira. Panda-koira lopetettiin äkillisesti levinneen syövän vuoksi sen ollessa vasta neljä-vuotias. Myrsky löytyi sattumalta aika nopeasti samana keväänä. Olin hieman huolissani, että tuleeko uusi koira liian nopeasti, mutta jokin minussa sanoi, että tähän pitää nyt tarttua, ja taisin olla oikeassa.

 

Ajattelen, että jos olosuhteet vain sallivat, pitäisi jokaisessa lapsiperheessä olla lemmikki. Meillä koira tuo lohtua, on aina vastassa kotiin tulijaa ja sitä kehtaa syvimmässä teini-iässä oleva poikakin halailla ja pussailla, lässyyttää ja rakastaa. Lemmikkieläin opettaa sympatiaa ja toisen tunteiden ja tarpeiden tiedostamista ilman, että se toinen sanoo sitä edes ääneen. Lemmikki opettaa myös arvostamaan eläimiä ja tulemaan niiden kanssa toimeen. Sekin on koettu, että kun nuorella on ahdistusta, koiran kylkeen voi käpertyä ja siltä saa loputtoman määrän lämpöä ja turvaa -ehdotonta rakkautta.

Äidille -siis minulle, Panda ja Myrsky ovat tuoneet lohtua ja turvaa. Se, että joku rakastaa ja tarvitsee, vaikka lapset teinipäissään hakevat etäisyyttä, Myrsky tarvitsee aina läheisyyttä. Kun joku on niin valtavan onnellinen, kun tulet kotiin, siitä tulee hyvä mieli ja sen jälkeen on melkein ihan sama millä tuulella muut perheenjäsenet ovat. Kun mies on keikoilla ja joskus isossa hiljaisessa talossa vähän pelottaa, painaudun Myrskyn kikkaraa turkkia vasten ja kaikki kellariin murtautuvien rosvojen äänet tai talon ympärillä pyörivät tappajat kaikkoavat. Myrsky saa meidät aikuiset myös liikkeelle. Kun koiralla on hätä, ei ole vaihtoehtoja. Enkä varmasti liikkuisi metsissä tai ulkoilualueilla, ellei olisi koiraa. Koiran kautta olen myös tutustunut koirapuistossa mukaviin ihmisiin ja kuullut heidän ja koiriensa mielenkiintoisia elämäntarinoita. Ihmisiä, joihin en ilman koiraa olisi koskaan törmännyt. Olenpa kerran ollut alueemme koiraryhmän kokouksessa, koska meitä huoletti muutama myrkytystapaus.

Emme ole mitään megakoiraihmisiä. Emme käy Tokossa, syötä raakaruokaa tai huolehdi, että koira saa joka päivä neljä tuntia liikuntaa. Emme ole myöskään kouluttaneet sille hirveää määrää temppuja. Se osaa kaiken sen, mitä meidän perheessä tarvitsee osata. Jotkut asiat se on oppinut opettamatta, kuten luokse tulemisen vapaana ollessaan. Tiedostaen peheemme tavan olla ja toimia valitsimme koiraroduksi suuren ja lupsakan, jonka vietti on muualla kuin metsästämisessä tai juoksemisessa. Myrsky on onnellisin, kun se saa olla lähellä omaa laumaansa. Ja kaikista onnellisin se on sylissä sohvalla. Ja lumisessa metsässä. Me taas olemme onnellisimmillamme, kun Myrsky retkahtaa syliin, kuorsaa siinä niin kovaa, että on vaikea kuulla mitä telkkarissa sanotaan, kun se tulee aamulla herättämään kuonolla tökkimällä ja kun sitä saa rutistaa, eikä se sano ”hyi”, ”älä” tai ”mee pois”.

p.s Anteeksi joidenkin kuvien kännykkälaatu. Koirasta kun useimmiten ottaa kuvat lennossa kännykällä.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *