Blogit
Aurinko ja kuu

On aika

Nyt se loppui. Imetys.
Oli aika.

Aamulla ja päiväunien jälkeen on tämä kevät vielä tissitelty. Nautinnolla.
Minäkin olen nauttinut, nauttinut joka solullani ja sieluni kyllyydestä.
Pienen lämpimän palleroisen pitäminen sylissä unisena ja lämpöisenä…
Ei ole montaa ihanampaa asiaa elämässä, kuin tämä ainutlaatuinen läheisyys.
Olen nauttinut vauvasta, pallerosta, ihanasta pienestä pojasta.
Miten täyteläinen ja kokonaisvaltainen on tunne kun uusi lapsi syntyy ja kasvaa siinä sylissä.
Miten vaikeaa joka kerta, on päästää irti. Onneksi sen saa tehdä vähitellen.
Mutta nyt on kauhean haikea olo.
Jokin vaihe päättyy. Ja uusi alkaa.

Olin jo etukäteen päättänyt ja poikasellekin asiasta puhunut, että sitten kun tulen Ratula-töistä ei tissiä enää saa.
Taisin jännittää enemmän kuin hän ja meinasin jo luistaakin suunnitelmasta, ajatellen traumatisoivani lapsen kertakaikkiaan, kun yhdistän lopettamisen pitkään poissaoloon, mutta tässä tapauksessa se toimi.
Se pitää tehdä silloin, kun se tulee luonnostaan. Kyllä sen aistii.
Hetken itku ( siis poikasen) ei tuntunut minustakaan kauhean pahalta ja tilanne saatiin korjattua jogurtilla.

Nyt on se vaihe, kun mennään eteenpäin valtavin harppauksin.
Vaippaa ei lähestulkoon enää tarvita ja isojen sänkykin on jo hankittu.

Poikanen kapuaa syliini.
”Saanko pitää kättä tississä?” se kysyy ja käpertyy syliini sanoen pienellä äänellään onnelisesti hymyillen:
Sä olet mun äiti…
Niin olenkin. Aina ja ikuisesti.

Kommentit (0)

  1. KirsikkaK

    Tuli vähän tippa linssiin. Haikeaa ja kaunista, kun aika on oikea!

  2. Liivia

    Pitäisi varmaan onnitella. Haikeaa, muistan kyllä. Minäkin pitkään imetin, ja sitä olen kiitellyt tuhannet kerrat.

  3. Anonyymi

    hei.olet joskus kun sun poika oli vauva virkannu isoäidinneliöistä peiton.sellasen sinipunaharmaa sävyisen…tiedustelisin että millä tekniikalla olet yhdistänyt neliöt toisiinsa? oon itse tekemässä parisängyn peitettä isoäidinneliöistä ja mielestäni sun vauvanpeitto oli tosi ihana

  4. Linnea

    Voih! Esikoinen tyytyi imetyksen loppuun hyvin helposti. Imi kuukauden pulloa ja sitten oli mukimies. Tyttären kanssa oli raastavaa. Tunne, että hylkään jäyti minua… ei ehkä häntä. Ohoh, siitäkin on jo 11 vuotta. Niin se aika kuluu. 🙂
    Tsemppiä teille. Äidille se taitaa tuskallisinta olla, varsinkin jos kyseeessä on viimeinen vauva…

  5. aurinko ja kuu

    Kiitos, ihanat kannustavat kommentit. On tullut tirautettua muutamat kyyneleet poikasellekin prinsessahäiden lomassa… Kauhean hyvin on mennyt, tänäänkin.

    Anonyymi2: neliötilkkupeitto on isoäitini tekemä esikoiselleni. En nyt tarkkaan muista, mutta luulen, että hän ompeli tilkut yhteen. Yritän kaivaa peiton jostain ja tarkistaa…

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *