Blogit
Aurinko ja kuu

nykynainen

Nyt see taas lähti.10 päivää Lapissa.Pitkä matka ja yksinäisiä öitä ,sekä hänellä,että minulla.
Tein seinälle ison kalenterin kahdelle viikolle,jotta muistan hoitaa kaiken.
Pari työpäivääkin on,mutta enimmäkseen lasten hammaslääkäriä,homeopaattia,tanssituntia ja jalkapalloa.Vauvan neuvolan onnistuin tänään unohtamaan…ja nolottaa niin…Siksi kalenteri.
En onnistu saamaan päätäni järjestykseen.Tuntuu,että laahaan aina 2päivää jäljessä .
Valtava turkoosi seinäkalenteri toivottavasti pitää minut ajantasalla.
Mutta mistä on kyse?Väsymyksestä?Hormoneista?Liikakuormituksesta?
Mieskin jo kysyi puhelimessa,että no mitä sä nyt taas unohdit?
Olen alkusyksystä huomannut muidenkin valittelevan blogeissaan väsymystä ja kotitöiden,perheen ja töiden yhdistämistä.Takana auringoton kesä vai onko arjen alku shokki aivoille?
Aivojen herättämispakkoa lisää se,että
minulle on tarjottu mielenkiintoista työtä(sekä kahta muuta projektia ,jotka otin vastaan),joka olisi ikäänkuin ylennys nykyiseen verrattuna.
En voi siitä vielä puhua…
Työn vastaanottaminen tarkoittaa imetyshormonien vastaista työ-älyn käyttöä.Tiedossa on pari koulutuspäivää Tukholmassa ja yksi tiivis 4än päivän työrupeama,muuten kyseessä olisi suht epäsäännöllistä ja harvanlaista työskentelyä,ainakin näin aluksi.
Vauva kulkisi mukana,ainakin osittain.Läheisten ihmisten uhrautuvaa apua tarvitaan ja kiitollisuudenvelkani kasvaa taivaisiin.
Voi kunpa tarjous olisi tullut vasta puolen vuoden päästä…
Jännittää,pelottaa,oksettaa.
Silti haluan tämän työn.Se toisi parhaimmassa tapauksessa säännöllisyyttä ja selkeyttä tähän mahdottoman epäsäännölliseen elämäämme.Ja se on sitä mitä olen ajatellut joskus isona tekeväni.
Saako vauvani lopunikäisiä traumoja kun äiti rupeaa nyt jo töihin ja hylkää hänet muutamana päivänä muutamaksi tunniksi isän tai jonkun aivan tutun huomaan?
Huonoa omaatuntoa lisää se,että vauva on vahvasti vielä rintaruokinnalla,eikä huoli tuttia saatika tuttipulloa(mikä on siis periaatteessa aivan loistava asia).
Maito liittyy hänen mielestään ainoastaan rintoihin ja äidin syliin,eikä hän voi käsittää mitä tuttipullolla olevalla nesteellä pitäisi muka tehdä.Nukahtaminen ei onnistu ilman tissiä,paitsi itkemällä .
Onko kellään ehdotuksia?
Luettuani kirjoittamani,huomaan,että tässähän on kertakaikkiaan kiteytettynä nykynaisen problematiikka.Ikuinen taistelu perheen ja työn välillä.Huono omatunto.Kunnianhimo.Rakkaus.Riittämättömyyden tunne.Halu tehdä hyvin.Halu tehdä oikein, nykyaikaisin vaatimuksin.Halu olla hyvä kaikessa ja yhtäaikaa.
Onko se mahdollista?
Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *