Papujuhlien aika!

Pakastin tänään ensimmäisen ämpärillisen papuja.

Papupenkkejä silmäillessäni totesin, että luvassa on vielä ainakin jokunen ämpärillinen lisää, jos vain säät sallivat. Esimerkiksi ’Purple Queen’ -pensaspavun lähes mustanvioleteista paloista vasta ensimmäiset olivat kypsyneet. Salkopavutkin saavat vielä kasvaa jokusen hetken ennen poimimista.

Papusia

Kuvan vaaleat pavut ovat ’Beurre de Rocquencourt’ -lajiketta, kapeat violetit palot kuuluvat ’Purple Queen’ -pensaspavulle. Vihreiden ’Lingua di Fuoco’ -borlottopapujen kyljissä näkyy tänä vuonna jostain syystä vain hentoiset punertavat liekkikuviot. Vaaleat, violettikuvioiset borlottopavut ovat ’Merveille de Piemonte’ -lajiketta.

Papupenkit ovat tänä kesänä kasvaneet niin reheviksi, että niiden väleissä kulkevat kapeat polut ovat häipyneet näkyvistä. En ole koskaan tukenut mitään pensaspapuja, mutta ehkä italialaistyyppisten borlottopapujen kasvustot kannattaisi tosiaan tukea pystyyn, sillä ne tuppaavat kasvamaan muita pensaspapuja korkeammiksi. Rennot varret kaatuilevat topakampien, lyhytkasvuisempien lajikkeiden päälle tai roikkuvat maata vasten, jolloin myös pavut saavat helposti multaroiskeita.

Niinpä aloitin papujen säilönnän pesulla. Huljuttelin palot puhtaiksi, sitten nipsaisin veitsellä pois palkojen molemmat päät ja paloittelin palot muutamaan osaan.

Kiehautin palkoja 2–3 minuuttia (Marttojen sivulla on hyvät ohjeet kullekin kasvikselle sopivasta käsittelystä ennen pakastamista, klikkaa tästä).

Harmi, että palkojen hienot värisävyt eivät kestä keittämistä. Violeteista pavuista tulee keitettäessä tumman vihreitä, upean violettikuvioisen ’Merveille de Piemonte’ -lajikkeen palot muuttuvat kelmeiksi olmeiksi – onneksi niiden maku on kuitenkin mainio!

Kumoan kiehautetut pavut saman tien siivilään ja huuhtelen niitä jääkylmällä vedellä. Muuten ne jatkavat kypsymistään vielä kiehauttamisen jälkeenkin ja muuttuvat lötköiksi.

Pussitin pavut sopiviksi annoksiksi (noin muutama kourallinen per pussi), mutta osasta valmistin tuoreeltaan iltapalaksi paahdettuja papuja tällä Chocochilin ohjeella.  Olipas hyvää ja helppoa!

Uunista ulos

Nam! Paahdettuja papuja on helppo valmistaa.

Levitä kiehautetut pavut uunipellille.

Levitä kiehautetut pavut uunipellille.

1. Kumoa kiehautetut pavut uunipellille leivinpaperin päälle. Jos pavut ovat kosteita, painele pavut kuiviksi keittiöliinalla tai talouspaperilla.

2. Leikkaa valkosipulin kynsiä ohuiksi viipaleiksi ja sekoita viipaleet papujen joukkoon. Itse käytin kokonaisen uuden sadon valkosipulin, mutta vähempikin varmasti riittää.

Lisää valkosipulia, oliiviöljyä ja mausteita.

Lisää valkosipulia, oliiviöljyä ja mausteita.

3. Lorauta vihannesten päälle reilusti hyvää oliiviöljyä ja ripottele vielä mausteiksi suolaa ja mustapippuria.

4. Paahda papuja noin 10 minuuttia 225-asteisessa uunissa.

5. Viimeistele pavut saksanpähkinämurskalla.

Sitten vain: Nam!

 

 

 

 

 

Valkosipulin sadonkorjuuta kreivin aikaan

IMG_1161

Miten tässä aina käy näin?

Viime vuonna nostimme valkosipulit niin myöhässä, että monien sipuleiden kynnet olivat jo alkaneet irtautua. Se on monella tavalla huono homma. Ensinnäkin tällaisia valkosipuleita on hankala saada kokonaisina ylös mullasta. Toiseksi yksittäiset kynnet säilyvät paljon huonommin kuin kokonaiset valkosipulit. Harottavakyntiset valkosipulit myös vahingoittuvat helposti sadonkorjuussa. Talven aikana sain heittää pois melko monta huonokuntoista kynttä.

Vannoin, että tänä kesänä korjaan valkosipulin varmasti hyvissä ajoin.

Kuinkas sitten kävikään?

Tartuin talikkoon ja ryhdyin sadonkorjuuseen eilen. Valkosipuleiden varsien ylimmät osat olivat jokin aika sitten kellastuneet, mikä kertoo, että sipulit ovat valmiita.

Ensimmäiset sipulit  nähdessäni tajusin, että olin liikkeellä kreivin aikaan. Sipulit olivat kyllä kokonaisia, mutta joistakin näki, että ei menisi kauaakaan, kun kynnet alkaisivat irrota. Huh, ehdinpä sittenkin!

Valkosipulini ovat peräisin eräältä Mirjalta, joka hoitaa vihannesmaan lisäksi intohimoisesti myös valtavaa orkideakokoelmaa. Mirja ei tiennyt tämän valkosipulilajikkeen nimeä, sillä hän oli saanut sipulin aikoinaan nimettömänä ystävältään. Mirja kehui tämän valkosipulin olevan oikein maukas – ja sitä se onkin. Maku on melko lempeä ja aromikas. Kynnet ovat kookkaat ja niiden kuoressa on violetin sävyjä.

Tämän vuotista valkosipulisatoa tarkastellessani huomasin, että valkosipulikantamme alkaa taantua. Sipulit ovat yhä ihan mukavan kokoisia, mutta eivät enää niin suuria kuin aiempina vuosina. Ensi kesäksi lupaan siis uudistaa kannan eli annan jokusen valkosipulin kukkia ja tehdä itusilmuja.

Valkosipuleiden varret olivat muuten tänä vuonna ennätyspitkät, reilusti yli metriset. Luulen, että venähdys johtuu runsaista sateista. Nostin valkosipulit hujoppivarsineen päivineen kuivumaan muutamaksi viikoksi kuistille. Opin vuosia sitten vanhalta valkosipuliviljelijältä, että siten kaikki aromit ehtivät imeytyvät varresta sipuliin. Samalla ropisevat pois enimmät sipuleiden pinnalle tarttuneet mullat.

Tämän lyhyen esikuivatuksen jälkeen varret voi napsia lyhyemmiksi, siistiä sipulit ja nostaa ne kuivumaan  huoneenlämpöön.

Kaikki valkosipulit eivät kuitenkaan ehdi kuivua lainkaan, sillä otan osan niistä heti käyttööni. Käytin nimittäin juuri viime viikolla viimeiset rippeet viime vuoden valkosipulisadosta.

Valkosipulisatoa korissa.

Valkosipulit saavat kuivua ensin parisen viikkoa varsineen.

Daaliatarhan parhaat

IMG_0640

Nimetön daaliakaunotar avautuu.

Ta-daa, daalia-aika on parhaimmillaan!

Omassa puutarhassani ei tänä vuonna ole yhden yhtä daaliaa – tuttavallisemmin joriinia, mutta olen saanut ihailla erilaisia, upeita kukkapompuloita monissa puutarhoissa, joissa olen työn merkeissä vieraillut viime viikkoina.

monia daalioita

Villa Taranton daaliakokoelmaa.

Suurimpaan daaliakokoelmaan törmäsin aiemmin kesällä lomallani Italiassa. Upeassa Villa Taranton puutarhassa (kirjoitan paikasta lisää myöhemmin) on esillä yhteensä 350 daalialajiketta. Kaikkiaan daalioita on 1700.

Lajikkeet olivat hyvin nimettyjä, tosin myöhemmin kuvia selaillessani huomasin, että kaikkien daalioiden nimet eivät taida pitää paikkaansa.

Heinäkuun alussa daalioista oli harmi kyllä kukassa vasta ensimmäiset, mutta tässä suosikkejani:

martina

’Martina’

Kukkapompulat ovat melko pienikokoisia, mutta voi hellanlettas miten koreita.

bistro2

’Bistro’

Hempeävärinen ihanuus, jonka kukat ovat halkaisijaltaan noin kymmensenttiset. L

diamant2

’Diamant’

Murrettu, lämpimän keltainen värinen kukka on tyylikäs vaihtoehto kirkuvan keltaisille daalialajikkeille.

pergolesi1

Tämä lajike oli varustettu kyltillä, jossa luki ’Pergolesi’, mutta tarkemmin asiaa tutkailtuani en ole ollenkaan varma sen nimestä. Onpa harmi, koska tämä oli minusta yksi kauneimmista kukkineista lajikkeista.

marketjoy

’Market Joy’

Hailakan oranssit kukat näyttäisivät hyvältä joko vastaväri sinisen tai valkoisen sävyihin yhdistettynä.

sunnyboy1

’Sunny Boy’

Pompondaalian kukat ovat kuin iloisia pikkuaurinkoja.

orangenugget1

’Orange Nugget’

Kompaktin kokoinen väriläiskä sopii vaikka ruukkukasvatukseen.

yellowsimphony

’Yellow Simphony’

Sitruunankeltaiset kukat piristävät varmasti sateisenkin päivän.

yellowsneezy

’Yellow Sneezy’

Matala, vain 40-senttiseksi kasvava vaihtoehto sitruksen ystävälle.

Millaisia daaliaihanuuksia teidän puutarhoissanne kasvaa? Olisi hauska saada suosituksia runsaskukkaisista ja kauniista lajikkeista :).