Piha mallia postimerkki

Uusi piha esittelyssä

Sisustuslehdissä ja -blogeissa on kuulemma trendi, että koteja esitellään sellaisina kuin ne oikeasti ovat, kaunistelematta ja stailaamatta. Tämä postaus olkoon samaa sarjaa, mutta aiheena on piha.

Muutin siis elokuun lopulla uuteen kotiin, 1950-luvun alkupuolella rakennettuun rivitaloon. Siihen kuuluu myös pieni piha, jota palan halusta alkaa muokata puutarhaksi. Ja muokattavaa siinä tosiaankin riittää!

Pihani on mallia postimerkki. Sen mitat ovat noin 7–8 metriä kertaa noin 7–8 metriä eli tilaa on viitisenkymmentä neliömetriä. Muutama neliö siitä on varattu vajalle, jossa on tilaa takkapuille ja puutarhatyökaluille. Pihaa kehystää lauta-aita ja sen ulkopuolella kiertää leikattu orapihlaja-aita.

piha_laatoitus

Pihaan kuljetaan tästä suunnasta. Laatoituksen oikealla puolella on pihavaja.

piha_arabiansulkahirssi

Toistaiseksi en ole ehtinyt tehdä pihalle muuta kuin asetella sinne pari ruukkua ja täyttää ne syyskasveilla. Tässä kasvaa arabiansulkahirssi.

Mielikuvitus ohoi!

Tällä hetkellä piha on minusta todella tylsä, ihan blaah-blaah. Se huutaa uusia kasveja ja muutakin kauneutta! Kaartuvia muotoja, rehevyyttä!

Koko ala on hyvin mielikuvituksettomasti jaoteltu– kaikki muodot ovat viivasuoria ja kantikkaita: portilta ovelle johtava laatoitus, ulko-oven lähellä oleva neliömäinen puuterassi ja sen vierellä oleva yhtä neliömäinen sora-alue, jossa edellisillä asukkailla oli kangaskattoinen paviljonki. Sora-alueen yhdessä nurkassa töröttää kammottavan ruma, betonisiin kaivonrenkaisiin tehty nuotiopaikka. Noh, se sentään on pyöreä…

piha_yleiskuva

Nurmikko ja terassin viereinen sora-alue ovat lehtien peitossa. Jätän ne tarkoituksella haravoimatta, etteivät koirien tassut sotke sateiden jälkeen lilluvaa nurmikkoa.

piha_rinneangervo

Puuterassilla on sopivasti tilaa vanhalle pihakeinulle. Aidan vieressä kasvaa rinneangervoa.

Kantti kertaa kantti

Sora-alueen ja aidan välissä on kapea, suorakaiteen muotoinen penkki, johon on istutettu rinneangervoja. Soran toisella laidalla on myös suorakaiteen muotoinen penkki ja puinen köynnöskehikko. Siinä kasvaa suikeroalpia ja villiviiniä, nurkassa on myös ruppana raparperi. Pihavajan seinustalla on – yllätys yllätys – suorakaiteen muotoinen penkki, jossa kasvoi kolme pientä Öjebyn-mustaherukkaa. Olen jo kaivanut ne ylös ja antanut eteenpäin ystävälleni, koska minulla on mökkipuutarhassa  mustaherukoita ihan riittämiin. Vajan toisella seinustalla kasvaa puutarhavadelmaa.

piha_seinusta2

Villiviini saa luultavasti siirron muualle. Ehkä se sopisi pihavajan seinustalle, jonne olen jo istuttanut ’Pink Flamingo’ -alppikärhön.

Ongelmalliset puut

Pihan takaosa on nurmikkoa, joka on nyt aika lailla lehtien peitossa. Lisäksi siellä on yksi iso vaahtera ja kaksi nuorempaa puuta, koristeomenapuu ja perheomenapuu.

Olen pohtinut, mitä pihapuiden suhteen pitäisi tehdä. Vaahtera on minusta ihana puu ja se tuo näkösuojaa ja varjoa. Surullista vain, että pihassani kasvava vaahtera ei taida olla kovin terve. Runko on pahoin mustunut, joten puun kohtalo näyttää huonolta. Kesällä puu oli tosin vielä ihan hyvässä lehdessä. Pitäisikö se kuitenkin jo kaataa?

piha_vaahtera

Vaahtera on pudottanut jo melkein kaikki lehtensä.

piha_vaahteraruusu

Nautin vaahterastani kuitenkin niin kauan kuin voin! Pyöräytin muutaman ruusun sen kauneimmin punertuneista lehdistä olohuoneen pöydälle.

Omenapuut ovat hyvässä kunnossa, mutta hoitamattomia. Harmittaa, että perheomenapuuta ei ole istutuksen jälkeen leikattu eikä taivuteltu, joten sen oksat kasvavat miten sattuvat ja pääosin ylöspäin. Kaikki varrennokset ja valtaosa muistakin oksista on jo niin paksuja, ettei niitä puutarhuriystävieni mukaan kannata enää edes yrittää taivutella vaakaan.

Haluanko säilyttää puun, joka on torspon näköinen? Ainakaan tänä vuonna se ei ole tehnyt yhtään hedelmää. Laajassa mökkipuutarhassani ei haittaisi yhtään, että yksi puu on hassun näköinen, mutta pienessä pihassa se pistää mielestäni liikaa silmään. Epäkelvon omppupuun tilalle kun löytyisi paljon kauniimpiakin vaihtoehtoja. Toisaalta minulla tekee pahaa tuhota mitä tahansa elävää kasvia. Onko ehdotuksia?

Koristeomenapuukin on kasvanut vapaasti, mutta ainakin se saa jäädä paikoilleen. Täytyy vain tutkailla, voisiko sitä leikata vähän sievemmän muotoiseksi.

piha_pikkupuut

Vasemmalla kasvaa poloinen perheomenapuu, oikealla koristeomenapuu. Se on tehnyt tänä kesänä yhden hedelmän.

Monia muutostoiveita

Tavoitteenani on muokata pihasta puutarha, jossa on:

  • mukava ja suojaisa oleskelualue
  • tunnelmallisia perenna- ja pensasryhmiä, sillä haluan keskittyä hyötykasvien viljelyyn mökkipuutarhani kasvimaalla ja -huoneessa (lisähaastetta kasvivalintoihin tuo se, että tällä alueella on todella paljon lehtokotiloita, ja espanjansiruetanoitakin löytyy!)
  • nurmikkoa koirien leikeille
  • erilaisia tiloja, puutarhahuoneita
  • ja ehkä joku pienivesiaihekin

Kuulostaako mahdottomalle? Olisi hauska heitellä ideoita!

Mökkipuutarhan loppukesän puutarhamuistot, top 5

mokkipuutarhan_kasvimaa

Mökkipuutarhan pavut ehtivät hitaan alun jälkeen kiivetä korkealle, mutta sato jäi kypsymättä.

Hei pitkästä aikaa! Blogissani on ollut viime aikoina hyvin hiljaista, vaikka Instagramin puolelle olenkin tässä välillä päivitellyt myös mökkipuutarhan kuulumisia.

Tämä loppukesä on ollut minulle melko raskasta muutosten aikaa, sillä erosin ja muutin koirien kanssa omaan kotiini.Muutto omakotitalosta kompaktiin rivitaloasuntoon oli aika ponnistus, sekä henkisesti että fyysisesti, enkä vain millään löytänyt hetkeen aikaa tai intoakaan blogilleni, vaikka paiskinkin mökkipuutarhassa hommia ainakin yhtä innokkaasti kuin ennenkin – ja huomasin taas, kuinka terapeuttisia puutarhatyöt ovat. Nyt alkavat tavarat onneksi olla pääosin paikoillaan uudessa kodissa ja uuden elämän arkirutiinitkin lutviutua.  Olen vähän ehtinyt katsella ympärilleni myös kotini pienessä puutarhassa, mutta siitä lisää myöhemmin jo lähipäivinä.

Päätin lämmitellä blogiani kevyellä alkuverryttelyllä ja muistella vielä hetken verran loppukesän herkuimpia hetkiä, jotka jäivät silloin tuoreeltaan valitettavasti bloggaamatta. Osallistun samalla Maatiaiskanasen Elämää -blogin hyväntuuliseen haasteeseen viidestä parhaasta puutarhamuistosta tältä kaudelta.

Haasteen säännöt menevät näin:

– Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta (siitä lähtien, kun  esikasvatuskausi alkoi päättyen tähän hetkeen).
– Kerro postauksessa, keneltä haaste sai alkunsa alunperin eli Maatiaiskansen Elämää -blogista.
– Kerro keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta 3 uutta puutarhaintoilijaa mukaan mukaviin muisteloihin.

Tässä sekalaisessa järjestyksessä minun loppukesän huippuhetkieni top 5:

1. Leppoisat lomapäivät puutarhassa

Minulla oli mahdollisuus pitää reilun viikon verran lomaa heinäkuun lopulla. Vietin sen tietysti mökillä Hupi- ja Vikke-koirien kanssa. En voi kehua, että sää olisi suosinut, sillä ihan jokaikinen päivä taisi sataa. Kehnosta kelistä huolimatta oli vain niin ihanaa, kun oli vihdoinkin aikaa olla puutarhassa kaiken päivää. Kitkin, raivasin ja kylvin, mutta ehdin myös uida, emännöidä ystävää, lukea romaania pihakeinussa (ja maalata vielä sen pihakeinunkin!).

mokkipuutarhan_lomalla_kasvimaa

Paistoi se päivä joskus risukasaank… siis mökkipuutarhan kasvimaalle.

mokkipuutarhan_loma_uimarikoirat

Ehdin käydä lomalla myös uimassa näiden kahden vesipedon kanssa.

mokkipuutarhan_harmaamalvikki

Harmaamalvikit jaksoivat kukkia ja pysyä pystyssä sateista huolimatta.

2. Mökkipuutarhan ensimmäiset omat potut

Lyhykäisen lomani aikana herkuttelin omilla uusilla perunoilla. Luottopottu ’Charlotta’ ei taaskaan pettänyt! Sen mukulat ovat kauniin kananmunan muotoisia ja ah niin makoisia. Omat perunat ovat kyllä ihan eri maata kuin muut!

Perunasato oli tänä vuonna muutenkin aika hyvä, vaikka sadonkorjuu pitkien sadekausien jälkeen muistuttikin mutapainia. Kerron perunakuulumisiakin enemmän tässä lähiaikoina. Onneksi uudessakin kodissani on oma, ihan pätevältä vaikuttava perunakellari, joten pottuharrastukseni voi jatkua.

mokkipuutarhan_uudet_perunat_charlotta

Oman maan ensimmäinen perunasato <3

mokkipuutarhan_lomalla_hupi_koira

Hupi auttoi oikein ahkerasti pottumaan kaivuutöissä. Saattaa olla, että se sai varastettua jokusen potunkin itselleen.

3. Kasvimaan komea kaaliaita

Mökkipuutarhan kasvimaa oli alkukesän ajan aika surkea ilmestys, sillä en ehdin kylvää sen neljästä lohkosta viimeisen vasta juhannuksen jälkeen. Tuo lohko oli 4-vuotisessa kiertoviljely-systeemissäni varattu pavuille ja herneille. Myöhäisen kylvöajankohdan ja kylmän kesän vuoksi satoa ei tuolta neljännekseltä herunut lopulta juuri mitään. Sama kohtalo kävi kasvihuoneen tomaateille, jotka eivät ehtineet kypsyä lainkaan. Kurpitsoille kävi myös köpelösti, mutta valko-, puna- ja keltasipulisato onnistui ihan hyvin. Maissejakin sain ainakin yhden per varsi.

mokkipuutarhan_valkosipulit

Valkosipuleista tuli ihan hyvä sato, mutta sipuleiden koko oli tavallista pienempi.

 

Lehtikaaleille tämä kesä tuntui sopivan paljon paremmin kuin monille muille vihanneksille. Onneksi olin istuttanut sitä runsaasti! Yhtä kasvimaan lohkoa kiertää nyt aika komea lehtikaaliaita. Sen sisällä oli tarkoitus kasvaa kurpitsaa ja erikoisempia lehtikaalilajikkita, mutta kurpitsat eivät tehneet satoa. En ole vielä kerännyt lehtikaalien pääsatoa, koska kaalista tulee maukkaampaa, kun se on saanut vähän kylmää.

mokkipuutarhan_lehtikaalit

mokkipuutarhan_kasvimaa_lehtikaalit_ja_kurpitsat

mokkipuutarhan_kasvimaa_kaalit_kurpitsat

Kaaliviidakko, etualalla kurpitsan lehtiä ja keskellä samettikukkia.

mokkipuutarhan_kaaliaita_maissi_samettikukka

Kolme onnistujaa samassa kuvassa: samettikukat, lehtikaalit ja maissit.

mokkipuutarhan_kaalia

Lehtikaaleista kasvoi komeat, vaikka kaikki muut eivät niin onnistuneetkaan.

4. Perennapenkin parhaat

En kyllästy ihastelemaan tiettyjen perennojen sitkeyttä. Ne jaksavat kukkia ja rehottaa, oli kesä sitten millainen tahansa. Parhaimpia mökkipuutarhan perennoja ovat perinteiset isoäidin perennat myskimalvat, jalopähkämöt ja harmaamalvikit. Ilman niitä saunamökille johtavan perennapenkin ilme olisi tänä kesänä ollut paljon vihreämpi.

mokkipuutarhan_perennat_harmaamalvikki

Harmaamalvikki

mokkipuutarhan_perennapenkki

Jalopähkämöt ja vaaleanpunainen palavarakkaus ilta-auringossa.

mokkipuutarhan_perennapenkki_daalia_franzkafka

Iloinen yllätys perennapenkissä oli pompom-daalia ’Franz Kafka’. Se ehätti kukkia, vaikka istutin juurakon suoraan pussista maahan.

mokkipuutarhan_perennat_syreenileimu

Syreenileimu kukki ensimmäistä kesää oikein kunnolla.

mokkipuutarhan_syysvuokko_anemone_hupehensis

Aurinkoisemmalle paikalle siirtämäni syysvuokko kukki syyskuussa kiitollisesti.

5. Kukkiva kasvimaa

Mökkipuutarhan kasvimaan samettiruusut ja kylvökukat onnistuivat tänä myös ihan kelvollisesti, vaikka kukinta lähtikin vauhtiin vasta myöhään elokuussa. Ilokseni penkkeihin oli itsekseen kylväytynyt ruisunikkoa, joka kukki tosi hienoissa sävyissä. Toivottavasti se siementää vielä innokkaammin ensi kesäksi!

mokkipuutarhan_kasvimaa_ruiskukka

Ruiskukkasekoitukset kukkivat ahkerasti, mutta kukat menivät sateessa nopeasti huonoiksi.

mokkipuutarhan_kasvimaa_ruisunikko

Kasvimaalle on kylväytynyt itsestään ruisunikkoa. Tämä väri oli uusi.

mokkipuutarhan_kasvimaa_kehakukka

Kunpa tämä kaunissävyinen kehäkukka ehtisi siementää!

mokkipuutarhan_kasvimaa_auringonkukka_nuppu

Yksikään auringonkukka ei ehtinyt avata nuppujaan.

mokkipuutarhan_kasvimaa_peruna_kukkii

Perunatkin kukkivat. Kuvassa on muistaakseni Inca Bella -lajikkeen kukka.

Olisi hauska kuulla sinunkin kesän puutarhamuistoja! Haastan mukaan bloggarit:

Kasvihormonin Sinin

Romppalan Lindan

sekä Versoja Vaahteramäen Riinan

 

Kukkaniitty surkean nurmikon tilalle

kukkaniitty myskimalva

Kukkaniitty sopii olosuhteiltaan näköjään myös myskimalvalle, joka vaeltaa mökkipuutarhassa vapaasti.

Mökkipuutarhaan on tänä kesänä syntynyt ihan itsestään kukkaniitty – tai ainakin sellaisen lupaava alku. Parhaillaan siellä kukkivat päivänkakkarat, vaaleanpuna- ja valkokukkaiset myskimalvat sekä muutama peurankello. Ensimmäiset vuohenkellojen kukat ovat avautuneet, tulikukat ovat vielä tiukasti nupussa. Puna- ja valkoapilamattojen sekä matalia violettikukkaisia lämpäreitä muodostanut niittyhumala ovat kukinnan loppuvaiheessa.

Kesäkuussa niityllä kukki ainakin harakankelloja, siankärsämöitä, niittyleinikkiä, lemmikkejä, hiirenvirnaa, poimulehteä ja jokunen puna-ailakkikin.

Nurmikko, tai oikeastaan ”nurmikko”

Mökin sisääntulotien nurmikko on aiempina vuosina leikattu lyhyeksi, ja aina se on jossakin vaiheessa kesää kulottunut ruman ruskeaksi. Tai oikeastaan nurmikko on väärä ilmaus, sillä tuskinpa paikalle on edes kylvetty oikeaa nurmikkosiemenseosta. Luulen, että tämä ”nurmikko” on vain ollut epämääräistä heinikkoa, jota on pidetty lyhyenä leikkaamalla. Poutakausina kasvusto on kuivunut karun näköiseksi. Luulen, että osasyy kuivuuteen on ”nurmikon” vierestä alkavalla koivikolla.

kukkaniitty

Päivänkakkaroita ja niittyhumalaa

Kukkaniitty: Motivaatioina kauneus ja laiskuus

Tänä kesänä päätin perustaa surkean nurmikon paikalle niityn, sillä halusin vähentää ruohonleikkuuta (jota mökillä kyllä riittää tämän jälkeenkin) ja tehdä mökin sisäänajotiestä nätimmän. Aikaisempina vuosina olen jo istuttanut pensasruusuaidanteen tapaista tontin rajalle erilaisista kestävistä pensasruusulajikkeista. Unelmissani oli, että joidenkin vuosien kuluttua ruusuaidan jälkeen näkyviin tulisi kärventyneen nurmikon sijasta kaunis kukkaniitty, jolla liihottelisi isoja päiväperhosia.

kukkaniitty peurankello kakkarat

Toivottavasti peurankelloa kylväytyy niitylle vielä enemmän.

Annoin siis nurmikon kasvaa ja kasvaa, vaikka yhä pidemmäksi venyvä epämääräisen näköinen heinikko vähän hirvitti. Yllätykseni oli suuri, kun kesän edetessä havaitsin, että heinien lisäksi sieltä alkoi nousta näkyviin myös monia niittykukkia. Tajusin, että ”nurmikko” olikin oikeasti melkein valmis niitty!

Luonnonkukkien lisäksi siellä näyttivät viihtyvät myös ainakin myskimalvat ja siperiankurjenmiekat, jotka ovat jäänteitä edellisten asukkaiden kapeasta perennapenkistä, joka reunusti ”nurmikon” keskelle perustettua kasvimaata.

kukkaniitty puna-apila

Puna-apiloiden kukinnan jälkeen kasvusto täytyy niittää.

Kukkaniitty: hoitotoimet

Toistaiseksi kukkaniitty on työllistänyt minimaalisen vähän. Muutaman kerran olen vain trimmeröinyt tienvierustaa lyhyemmäksi.

Pian on ensimmäisen niiton aika. Luin jostakin, että se on parasta tehdä silloin, kun puna-apiloiden kukat ovat ruskistuneet. Niittojäte pitää haravoida pois, sillä se rikastuttaa maaperää liikaa. Niittykasvit viihtyvät melko köyhässä maassa. Seuraavan kerran kukkaniitty niitetään loppukesällä.

kukkaniitty kakkarat

Kesä on ollut aika sateinen, mutta toivottavasti tulevina vuosina perhoset löytävät tiensä niitylle.

kukkanitty valkoinen myskimalva

Olen yrittänyt valikoida myskimalvan valkoista muotoa perennapenkkiin, mutta nyt sitä kasvaa eniten niityllä.

Niittyharrastajia haastatellessani olen oppinut, että niityn kasvillisuutta täytyy pitää silmällä ja karsia tarvittaessa röhevimmin kasvavia lajeja, jotta tilaa riittää myös herkemmille kasveille. Esimerkiksi ohdakkeet voivat kuulemma varjostaa muita lajeja liiaksi, jos niiden määrää ei rajoita. Omalla niitylläni pitää varmaan jo tänä vuonna poistaa ainakin enimpiä voikukkia.

Olen siirtänyt niitylle mäkimeiramia, kun se on villiintynyt liiaksi kasvimaalla. Istutin perhosten suosikkiyrttiä sinne tänne niittyä erikokoisiksi lämpäreiksi. Ensi keväänä ajattelin kylvää niitylle myös ainakin unikkoja. Täällä seudulla riittää  luonnonvaraisiakin kukkaniittyjä, joten tässä mökkipuutarhan niittyversiossa voi minun mielestäni kasvaa myös joitakin puutarhakasveja.

Olisi hauska kuulla, jos sinulla on hyviä vinkkejä kukkaniitylleni sopivista lajeista!