Sipuliruukut täyttyvät tulppaaneista ja krookuksista

Eilen jo kirjoittelinkin, että tänään kerron kuistilla paljastuneesta yllätyksestä. Se on iloinen: sipuliruukut alkavat puskea piippaa! Ensimmäisen krookuksen vihreän tupsun huomasin viime lauantaina, mutta nyt tulppaanitkin alkavat työntyä voimalla esiin.

sipuliruukut 4

Tulppaaneiden lehtitötteröt puskevat voimalla näkyviin. Istutinkohan sipulit liian tiheään?

Jotkut teistä ehkä muistavat postaukseni joulukalenterini toisessa luukussa (klikkaa tästä siihen), kun istutin kuistilla isoihin ruukkuihin tulppaaneiden ja krookusten sipuileita, joita en ehtinytkään kaivaa mökkipuutarhan maahan ennen talven tuloa.  Emmin tuolloin, tuleekohan niistä mitään. En ole koskaan aiemmin kokeillut sipulikukkien kasvattamista näin ja epäilin, voiko ruukkukasvatus tosiaan olla näin yksinkertaista.

sipuliruukut 1

Pienimmän sipuliruukun multapinnan peitin ruusunmarjoilla ja kuivuneilla koison kukilla.

Tässä vaiheessa voin siis todeta, että kokeilu onnistui siis yli odotusten. Istutin siis sipulit ruukkuihin joulukuun alussa, enkä ole sen koommin tehnyt ruukuille mitään. Muutama viikko sitten kastelin sipuliruukut ensimmäisen kerran, kun multapinnan päälle nostelemani sammaltuppaat alkoivat näyttää kuivilta.

sipuliruukut 10

Vikkekin ihmettelee sipulien nousuvauhtia (no oikeasti sitä kyllä kiinnostaa enemmän mullan mutustelu).

Viime päivinä sammaltuppaat ovat nousseet hauskan näköisesti ilmaan, kun sipuleiden lehdet puskevat ylöspäin. Näköjään sammal on paikoin niin tiivistä, että sipulikukkien kasvusto ei pääse työntymään sen läpi valoon.

Nyt mietinkin, kannattaako sammalen kuitenkin yhä antaa olla sipuleiden suojana, jos tulee vielä kylmää vai voiko se jotenkin haitata kasvua? Osaatko sinä auttaa?

 

Viikonlopputarhurin linkkilauantai

linkkejä laventeli Butterfly Giant Summer

Linkkejä kuvittaa ranskanlaventeli ’Butterfly Giant Summer’ , jonka sain tällä viikolla mukaani Kekkilän lehdistötilaisuudesta.

Hei, tuttuun tapaan blogissani on taas tänään linkkejä jaossa. Linkkilauantaissa luvassa muun muassa uskomattoman kaunista taidetta kasvien juurista sekä ihana kuvakierros englantilaispuutarhassa, jossa kukkivat jouluruusut ja muut kevään kaunottaret. Sokerina pohjalla on hauska reseptivideo syötävien mehikasvi-istutusten valmistukseen.

  1. Sateen tuoksun selitys
  2. Juuritaide
  3. Metsärunojen ilta
  4. Japanin kirsikankukat
  5. Pääsiäismunien värjäys luonnonväreillä
  6. Keväinen englantilaispuutarha
  7. Miljoona linnunpönttöä
  8. 4 x 6 m vehreä puutarha
  9. Kasvikampaukset
  10. Mehikasvijälkkäri

Mukavaa lauantain jatkoa! Palataan juttuun jo huomenna. Silloin kerron, minkä iloisen yllätyksen löysin kuistilta!

Okakokeilu alkaa – saa nähdä kuinka tässä käy!

okakokeilu 3

Jännittävä okakokeilu alkaa. Sain okasta viljeltäväksi sekä punaista että keltaista lajiketta.

Alkuviikosta posti toi minulle pienen paketin, jonka sisällä oli viisi noin peukalon paksuista kyhmyistä pötkälettä – okan (Oxalis tuberosa) mukuloita. Tänä kesänä saan kokeilla tämän Andien ihmeen kasvatusta!

Hauska okakokeilu sai alkunsa helmikuussa, kun ystäväni tägäsi minut Rekolan puutarhan ketjuun, jossa tarjottiin testattavaksi okaa muutamalle kiinnostuneelle puutarhatoimittajalle ja -harrastajalle. Rekolan puutarha haluaa näin kerätä viljelykokemuksia muiltakin, sillä yrityksen aikomuksena on  aloittaa pian okamukukoiden myynti puutarhaharrastajille. Eikö olekin kiinnostavaa?

Tuntematon mukula

Täytyy myöntää, että oka oli minulle entuudestaan aika tuntematon kasvi. Se kuuluu siis käenkaaleihin, mutta toisin kuin vaikkapa samaan sukuun kuuluvasta kotimaisesta ketunleivästä, tästä lajista käytetään syötäväksi myös energiapitoiset mukulat. Wikipediasta lunttasin, että ne maistuvat tavallisesti hieman happamilta oksaalihapon vuoksi. Sama happohan vaikuttaa myös raparperin kirpsakkaan makuun.

okakokeilu 2

Okan mukulat muistuttavat vanhoja muhkuraisia perunalajikkeita.

En oikein osaa edes kuvitella, miltä oka maistuu. Kevyesti happamalta potulta? Sitä voi syödä sekä raakana että kypsennettynä.

Hurjan pitkä kasvukausi

Ennen kuin pääsen oikeasti makustelemaan okaa, on vielä pitkä tie kuljettavana. Vähän jännittää, miten tämän okakokeilu onnistuu. Okapötkäleiden mukana tulleissa yksityiskohtaisissa kasvatusohjeissa nimittäin kerrotaan, että sadonkorjuu koittaa vasta marras–joulukuussa. Okalla on siis todella pitkä kasvukausi, koska mukulat pitää istuttaa jo nyt!

Varasin jokaiselle okamukulalle oman, taimimullalla täytetyn ruukun ja istutin ne ohjeiden mukaan reilun viiden sentin syvyyteen. Nostin okapotit kylpyhuoneeseen, jossa on lattialämmitys. Kunhan mukulat taimettuvat, siirrän potit aurinkoiselle ikkunalle.

Kesäksi mukulat pitää ohjeiden mukaan istuttaa joko harjuun kasvimaalle tai kasvihuoneeseen. Lämpötila ei saisi kasvupaikalla nousta ainakaan pitkiksi ajoiksi yli 30 asteen. Todennäköisesti tästä ei ole vaaraa kummassakaan kasvupaikassa, koska Suomen kesä on mitä on, ja kasvihuoneen ikkunat avautuvat automaattisesti, jos lämpö kohoaa liian korkeaksi.

En ole vielä päättänyt, kumpaan paikkaan okat päätyvät. Joka tapauksessa okan pitää antaa olla mullassa ensimmäisiin pakkasiin saakka, koska mukulat muhkeutuvat vasta kasvukauden loppuvaiheessa sitten, kun  maanpäälliset osat alkavat hiipua.

Päivitän okamukuloiden kuulumisia pitkin kevättä ja kesää, joten pysykää kuulolla jos eksoottinen juurikasvi kiinnostaa!