Design-esineet vailla funktiota?

Tiedätte, että tykkään luoda erilaisia asetelmia kotiin. Niiden avulla saa aikaan pientä vaihtelua ja ne tuovat minusta myös kodikkuutta sisustukseen. Pidän erilaisista vaaseista ja kynttilänjaloista, sisustuksen pienesineistä. Mutta on olemassa myös design-tuotteita, jotka eivät ihan avaudu minulle.

designesineet_eifunktiotaEsimerkkinä voisin mainita tanskalaisen Kay Bojensenin suunnitteleman apinan, joka on noussut design-klassikon asemaan, sekä uudemmat tulokkaat HAY:n puiset koristekädet. HAY:n puiset kädet sopisivat taiteilijan huoneeseen auttamaan käden mittasuhteiden hahmottamisessa, kun taas Bojensenin apina sopisi parhaiten lastenhuoneeseen. Mutta tykkäisikö lapsi leikkiä tämmöisellä puisella apinalla ja voisitko ostaa lapsellesi sadan euron (pienimmän koon hinta) puuapinan leluksi…?

Kyllähän nämä puuesineet näyttävät hauskoilta myös sisustusasetelmissa, mutta onko näillä tuotteilla varsinaista käyttötarkoitusta kuitenkaan. Tarvitseeko ollakaan? Itse olen sitä mieltä, että tuotteen funktio on myös tärkeää. Maljakoilla ja kynttilänjaloilla on kuitenkin tarkoituksensa, vaikka ne ovatkin koriste-esineitä.

Tuleeko sinulle mieleen jotain sellaista design-esinettä, jonka käyttötarkoitusta et ymmärrä? Voisitko ostaa tuotteen vain sen ulkonäön takia, vaikka varsinainen käyttötarkoitus jäisi toissijaiseksi? Olisi kiinnostavaa kuulla…

Translation: Does a design object always have to have a function or could you buy something just because it looks nice?

Kommentit
  1. 1

    Lisa sanoo

    Esineellä on oltava mielestäni funktio, enemmän minimalistisesta tyylistä pitävänä en omaan kotiini hankkisi esineitä vain koristeeksi.

    • 1.1

      sanoo

      Niin, tässä asiassa on varmasti monta mielipidettä ja niitä juuri halusinkin kuulla. Minimalistiseen tyyliin ei oikein koriste-esineet kuulu…

  2. 2

    sanoo

    Kyllä mä kehtaan rehellisesti myöntää, että pieniä hankintoja tulee tehtyä usein vain siksi, että tuote näyttää kivalta. Toki on plussaa, jos esineellä on myös käyttötarkoitus. Nämä ovat kuitenkin meillä niitä melko kohtuuhintaisia hankintoja (kuten tuo käsi ja Kaleido-tarjottimet). Satasen apinaa en ostaisi.

    • 2.1

      sanoo

      Saman voin myöntää minäkin, vaikka toki käytännöllisyys on plussaa. 🙂 Meiltäkin löytyy esim. eräs talon muotoinen posliiniesine, joka on vain koriste. Mutta kun pidän niin kovin talon muotoisista esineistä, tyköstyin siihen. Ehkä näiden esimerkkieni viehätystä en heti ymmärrä, koska ne eivät yhtä vahvasti vetoa visuaaliseen silmääni. 🙂

  3. 3

    Laura sanoo

    Heh, mä oon miettinyt ihan samoista esineistä ihan samaa 🙂
    Noihin sisustusesineihin liittyen en pidä siitä yhtään, kun niitä asetetaan aina jonnekin takan päälle.

    • 3.1

      sanoo

      Makuja on monia. Minusta takan päälle sopii oikein nätisti jotkin esineet. Nämä esimerkin esineet saattavat jollekin toiselle olla hyvinkin rakkaita, mutta jos ne eivät itselle merkitse sen syvempää, ei silloin niiden tarkoitustakaan oikein ymmärrä. Näkökantoja on monia.

  4. 4

    sanoo

    Itse olisin halunnut ostaa lapselleni apinan, koska hän on oikeesti ihan apina. Ei saa kävellä suoraa, pitää pomppia, hyppiä, kiipeillä, istuminen paikallaan täysin mahdotonta.
    Hullujen päivien tarjoushintakin oli silti vähän liikaa.
    Itse olen saanut saman tuoteperheen sotilaan joskus lahjaksi, x vuotta sitten. Vaikka olen monia tavaroita hävittänyt, se on säilynyt. Jotain ajattomuutta siinä vaan on.

    • 4.1

      sanoo

      Heh, hauska tarina ja tuossa tapauksessa apina olisikin oivallinen lahja! Nimenomaan lahjoina tämänkaltaiset esineet saavat merkitystä, eikä ne silloin tunnu turhakkeilta.

  5. 5

    Tiina sanoo

    Hmmm. En ihan pidä tästä ajatuksesta, että nimenomaan design-esineet ovat turhia, jos niillä ei ole funktiota. Esim. Apinaa annetaan paljon ristiäislahjaksi tai ostetaan muistoksi itselle jostain tärkeästä tapahtumasta / matkasta jne. Meillä on Apina, monta Vitran puu-ukkoa ja Vedelin lintuja. Ja ihan ilman mitään funktiota, vain kaunistamassa ikkunalautaa tai yöpöytää tai tauluhyllyä. Lähes tulkoon aina vieraat kiinnittävät näihin huomiota ja ihastelevat pieniä yksityiskohtia. Ihan samoin kuin taulujamme. Niihinkin on valehtelematta mennyt tuhansia euroja ja ihan ilman mitään funktiota. Kuhanpa vain on kivoja katseltavia seinällä. Ja siis pointtini on kuitenkin se, että olipa design- tai ei-design-esine, miksi pitäisi olla joku funktio? Minä taas ajattelen, ettei kaiken aina tarvitsisi olla niin tupperwaremaisen kätevää, hyödyllistä ja ah niin suomalais-luterilaisuuteen sopivaa järkevää ja niukkaa. Sori, ei ole tarkoitus avautua 🙂 Ja voishan tässä heittää takaisin kysymyksen, että onko se sitten jotenkin enemmän järkevää, että sinulla on esimerkiksi joka säähän sopivat tyynynpäälliset? Meillä niitä on tasan yhdet, kesät talvet 😉

    • 5.1

      sanoo

      Niin, riittäisikö se esineen funktioksi, että se on kaunis katsella ja tuo sitä kautta iloa omistajalleen. Tarkoituksenani oli nimenomaan herättää keskustelua ja saada erilaisia näkökulmia asioihin. En halunnut mitenkään moittia näiden tavaroiden omistajia, se ei ollut tarkoitukseni. Varsinkin lahjoina koriste-esineet saavat merkitystä ja muistuttavat lahjan antajasta. Se avautuu vain esineen omistajalle. Ja toki saman ajatuksen voi laajentaa muihinkin kuin desgin-esineisiin.
      Taide on minusta pikkuisen eri juttu, kun kyseessä on jokun henkilön itse tekemä tuote. Toisaalta voidaan sanoa, että onhan tuo apinakin muotoilijan hengentuote, vaikka onkin massatuotannossa…
      Tyynynpäälliset taas tuovat vaihtelua kodin sisustukseen ja koska se on minun harrastukseni, niin tykkään siihen laittaa pennosiani. On ihan ymmärrettävää ettei sitä kaikki ymmärrä, sillä en minäkään välttämättä ymmärrä jotain toista harrastusta. Mutta onneksi me kaikki olemme erilaisia ja voimme rikastuttaa maailmaamme erilaisilla näkemyksillä. 🙂

      • 5.1.1

        Tiina sanoo

        Ehkä käsitin jotenkin väärin postauksesi idean. Minusta se vain kuulosti siltä, että mitä järkeä ostaa design-tavaroita, jos niillä ei voi tehdä mitään? Ja se tuntui minusta aika omituiselta, kun blogisi kuitenkin keskittyy sisustukseen ja mielestäni myös näihin ”turhiin” sisustuselementteihin (kuten ne vuodenaikatyynynpäälliset). Enkä siksi ihan edelleenkään pääse jyvälle tästä sinun ajatuksesta. Minusta kaunis esine, en erottelisi tässä edes design/ei-design tai massa/uniikki, voi tuottaa iloa vuosiksi tai jopa kymmeniksi. Kiva kun on erilaisia tyylejä!

        • 5.1.1.1

          sanoo

          Niinpä juuri, se että esine tuottaa iloa omistajalleen ja antaa ilmettä kotiin on oikein hyvä asia. Halusin avata keskustelua siitä, mitkä ovat lukijoiden mielestä esineitä, joita he eivät ymmärrä. Vaikka sisustus onkin rakas harrastukseni ja design lähellä sydäntäni, en ihan kaikkia tuotteita ymmärräkään. Minulle koristetyynynpäälliset eivät sellaisia turhakkeita ole, sillä nimenomaan tekstiileillä tuon vaihtelua kotiin sen sijaan, että vähän väliä uusisin huonekaluja. Mutta jokainen sisustakoon tyylillään. 🙂

  6. 6

    sanoo

    Nämä taitaa olla niitä kuuluisia makuasioita, toinen sijoittaa 80€ Tom Dixon tuoksukynttilään ja toinen apinaan. Itse en ainakaan raaskisi polttaa sen hintaista kynttilää ja niin sekin toimittaisi vain koristeen virkaa. Meillä lapset tykkää laitella käsitöitään esille ja pieni Hay-käsi toimii kivana ”telineenä” käsitöiden joukossa. Apinan ostin juuri kymppilahjaksi siskon pojalle joka rakastaa apinoita. Ensimmäinen apina unilelukin on hänellä tallessa ja toivottavasti myös puinen versio matkaa pojan mukana. Ehkäpä pääsee pojan huoneen kattovalaisimen johtoon roikkumaan ja poikaa ilahduttamaan veikeydellään.

    • 6.1

      sanoo

      Makuasioita hyvinkin. 🙂 Ja kuten aiemmin kommentoin, kun esine saa jonkin tarinan, siitä tulee aivan erityinen ja se muistuttaa lahjan antajasta.

  7. 7

    sanoo

    Minulle taas koriste-esine voi olla kuin taulu. Sen katselusta voi nauttia, se tuottaa hyvää mieltä tai kenties vie muistoissa jonnekin unohtumattomaan hetkeen. Olen myös hyvin käytännöllinen sisustaja ja en osaa kuvitella ostavani mitään esinettä, jos se ei tuota minulle mitään lisäarvoa joko sitten toiminnallisuudellaan tai visuaalisuudellaan. Parhaassa tapauksessa aina molemmilla.

    • 7.1

      sanoo

      Olen hyvin pitkälle samaa mieltä. Ehkä kirjoitin tuon postauksen tekstin liian hätäisesti. Kyllä visuaalisuuskin voi olla funktio ja tällöin onkin ihan katsojan silmästä kiinni mitä arvostaa.

  8. 8

    sanoo

    Minä olen ihastunyt tuohon HAY:n käteen. Siinä on jotain todella esteettistä. Ja voisikohan tuohon laittaa sormuksia tai rannekoruja, funkion saavuttamiseksi? Köyhänä opiskelijana luotto ”design merkkini” on Second Hand, eli siis suomeksi kirppareilta löytyvät esineet. Vaikka mieheni ei aina arvostakaan ostoksiani, olen saanut ujutettua kotiimme muutamia täysin funktiota vailla olevia koriste-esineitä, sillä kaunis ympäristö auttaa jaksamaan esimerkiksi nyt talven tullessa.

    • 8.1

      sanoo

      Juu, olenkin nähnyt tuota käytettävän korutelineenä. 🙂 Kyllä meiltäkin löytyy esineitä ihan vain visuaalisuutensa takia. Kaunis ympäristö on tärkeää ja se, että koti tuntuu kotoisalta. Usein juuri ne pienet yksityiskohdat ovat niitä, jotka sen fiiliksen tuovat. Ja muistot, jotka niihin liittyvät…

  9. 9

    Jasmiini sanoo

    Tässä pystyn samaistumaan Tiinan ajatuksiin. Täysin turha postaus mielestäni. Mielestäni em. esineet koristavat kotia ja ovat kaunis yksityiskohta esimerkiksi siellä kirjahyllyssä siinä missä taulut seinällä. Ja jos se funktio on kaikesta löydyttävä, voihan Hayn kättä käyttää esimerkiksi korutelineenä, tai valokuvapidikkeenä. Apina voi toimia paperipainona. Mielikuvitusta kehiin välillä Suvi, eihän kaiken tarvitse olla jo muissa blogeissa nähtyä?

    • 9.1

      sanoo

      Tarkoitukseni olikin herättää keskustelua, eikä arvostella jonkun tekemiä valintoja. Harmi jos pahoitit mielesi. Voihan sitä ajatella niinkin, että visuualisuus on näiden tuotteiden funktio. Ei sen aina tarvitse olla konkreettista.
      Minusta nimenomaan nämä esineet ovat blogeissa nähtyjä, eli jos haluaisin tavoitella jotain erilaista, valitsisin eri tuotteet. Mutta kirjoitan kuitenkin täysin niistä lähtökohdista mistä itse pidän, niin en siksi tarkoituksella lähde etsimään jotain erilaista vain siksi että pyrkisin olemaan persoonallinen. Se ei minusta olisi aitoa.

  10. 10

    Tiina sanoo

    Minulle samankaltaisia ”turhakkeita” ovat myös taulut, joilla ei ole mitään varsinaista käyttötarkoitusta (ellei puhuta akustoivista tauluista). Nämä pari esinettä voidaan mielestäni luokitella yhtä lailla taiteeksi kuin maalauksetkin tai julisteet, joista on tehty satoja kopioita.

    En hankkisi itselleni, mutta kyllähän nuo kuvissa kivoilta näyttävät. 🙂

    • 10.1

      sanoo

      Minusta taas taide on ihan eri asia kuin massavalmistetut koriste-esineet, mutta tämä onkin sitten toinen kuuma peruna. 😀 Ymmärrän sen, että ihmiset arvostavat eri asioita ja minusta on tärkeä keskustella siksi, että voisimme ymmärtää erilaisia näkökantoja.

  11. 11

    Pauliina sanoo

    En ihan hirveästi harrasta turhakkeita ilman funktiota, mutta Bojensenin vähemmän tunnetut Lovebirdsit aion meille hankkia, huolimatta satasen hintalapusta. Arvokkaat, kyllä, mutta niin kauniit!

    • 11.1

      sanoo

      Kauniita ne ovat minustakin. Ehkä siksi ihmettelen enemmän näitä kahta tuotetta, kun ne eivät vetoa minuun visuaalisesti yhtä vahvasti kuin jotkin toiset ”turhakkeet”. Mutta etenkin jos on saanut tuollaisen apinan lahjaksi ymmärrän, että se voi olla hyvinkin tärkeä ja silloin se saa tunnearvoa.

  12. 12

    Tii sanoo

    Juu, ei koriste-esineitä meidänkään minimalistiseen kotiin. Vaikka mainitsemasi molemmat on kivoja, ne on nyt jo nähty. Jos lahjaksi saisin, en voisi olla tykkäämättä, mutta itse välttelen turhakkeiden hamstraamista. Tuoksukynttilävillitystä minäkään en ymmärrä. Muutenkin karsiminen ja kohtuullistaminen on nyt ajankohtaisempaa.

    • 12.1

      sanoo

      Kyllä karsiminen tuntuu olevan nyt hyvin trendikästä ja hyvä niin. Tuoksukynttilöistä pidän itse, sillä ne tuovat sellaista tunnelmaa, josta pidän, mutta ymmärrän senkin ettei niistä kaikki pidä. 🙂

  13. 13

    L. sanoo

    Olen Suvin kanssa samaa mieltä. Nuo ovat funktiota vailla olevia turhakkeita, sarjatuotantoa, ei taide-esineitä. En hankki kotiini mitään, jolla ei ole käyttötarkoitusta. Eri asia on oikea taide, kuvataide, taidevalokuvat ym.

    • 13.1

      sanoo

      Taide on minustakin ihan eri asia kuin nämä koriste-esineet. Mutta sekin on ymmärrettävä, että ihmiset arvostavat eri asioita, eikä kaikesta voi saada aikaan yhteisymmärrystä. Mutta on mielenkiintoista keskustella ja kuulla erilaisia näkökantoja kuin oma.

  14. 14

    sanoo

    Hauska kun mulla on juuri tuo sama käsi arvonnassa blogissani 😉 Ja apinakin on lähdössä ristiäislahjaksi. Mutta kuten Tiina tuossa aikaisemmin hyvin jo kirjoittikin, olen samoilla linjoilla: esinellä voi olla pelkästään esteettinen funktio, kuten juuri tauluilla. 🙂

    • 14.1

      sanoo

      No kappas vaan. 😀 Olen minäkin sitä mieltä, että esineellä voi olla vain esteettinenkin funktio, vaikka pyrinkin ostamaan ensisijassa sellaisia tuotteita, joissa yhdistyvät sekä käytännöllisyys että esteettisyys. Tämä aihe oli luonnoksissani jo kauan ja halusin lähinnä kuulla millaisia tuotteita väki ei ymmärrä, mutta kirjoitin varmaan tekstin liian hätäisesti. 😀

  15. 15

    70/30 sanoo

    Mielenkiintoinen postaus. Ensimmäinen ajatukseni oli, että totta, ei ainakaan meille mitään millä ei ole käyttöä. Mutta tarkemmin ajatellen kyllä se taitaa olla niin, että joissakin esineissä yksinkertaisesti visuaalisuus ja esteettisyys vain vie voiton. Ehkä noin 70/30 -suhteella kylläkin käyttöesineiden hyväksi. Noista kahdesta designesineestä on vaikeaa heittää neutraalia kommenttia jos sille tarvetta onkaan – ovat juurikin niin makuasioita : )

    • 15.1

      sanoo

      Just niin. Minäkin ensin ajattelin, että en hanki mitään ”turhaketta”, mutta kun tarkemmin ajattelin, muistin että kyllä niitäkin löytyy. 🙂 Makuasiota nämä ovat hyvin vahvasti.

  16. 16

    sanoo

    Mulla on juuri luonnoksissa postaus eräästä designesineestä (kai sitä voi siksi kutsua?), jonka toin itselleni tuliaiseksi Kööpenhaminan reissulta. Kyse on juurikin designista ilman selkeää funktiota. 🙂
    Yleensä kyllä itsekin ajattelen, että kauniilla esineillä olisi hyvä olla jotakin käytännönkin tarkoitusta, mutta joskus on hyvä olla näitä poikkeuksiakin. 😀

    • 16.1

      sanoo

      Sehän on sitten ihana muisto tuosta reissusta ja saa sillä tavalla merkityksen ja tarinan. 🙂 Juuri noin ymmärrän ehkä paremmin tällaiset tuotteet ja siinä mielessä voisin itsellekin hankkia. Tai jos saa lahjaksi. Mutta en menisi esim. tuota apinaa vain huvikseen ostamaan itselle (matkamuistoksi voisin ostaa).

  17. 17

    anonyymi sanoo

    Itselläni tuli heti ensimmäiseksi mieleen taulut. Niiden funktio on olla kaunis tai puhutteleva tms. Itse en pidä nykytyylistä, missä seinät ovat kovin tyhjiä tai vain oman perheen valokuvilla täytetty. Meillä on maalaus niin lastenhuoneessa kuin useampia tauluja olohuoneessa.

    Ennen oli yleistä, ettei parempia kahvikuppeja, design-maljakoita tms. käytetty juuri koskaan. Eli vaikka niillä oli käyttöfunktio, olivat ne oikeastaan vain koristeita.

    Jos taas mietitään vaikka Kuplaa tai joitain muita design-valaisimia,on ne usein sijoitettu paikkaan, missä valoa ei oikeastaan tarvita. Onko tunnelmavalaistus ”todellinen” funktio?Tai sisustustyyny, mihin niitä loppujen lopuksi kaikissa kodeissa käytetään? Onko ne vain koristeena kuten tuo apina?

    • 17.1

      sanoo

      Niin kyllähän tauluillakin tuodaan ”vain” viihtyisyyttä kotiin, mutta silti näkisin niillä olevan syvempi merkitys kuin koriste-esineillä. Ne ovat taitelijan itsensä tekemiä ja symboloivat usein jotain muutakin kuin mitä ensi näkemältä näyttävät. Mutta tässäkin asiassa on niin monta näkökulmaa. 🙂

      On ihan totta, että monet valaisimet ovat myös vain visuaalisia tehokeinoja, mutta ne lisäävät kuitenkin tunnelmaa. Koristetyynyjä käytetetään meillä jatkuvasti ihan konkreettisesti, kun sohvannurkkaan rakentaa mukavaa pesää tai makoilee sohvalla. Eli niillä on minulle muukin kuin visuaalinen merkitys.

      Mutta koriste-esineiden tarkoitus on tuoda visuaalista ilmettä sisustukseen, eikä se minusta ole väheksyttävä asia. On vain jotain esineitä, jotka eivät kuitenkaan aukea minulle samalla tavalla, mutta se on vain makuasia. 🙂

  18. 18

    sanoo

    Ompas herättänyt keskustelua, ei siis lainkaan turha postaus! Itse en rehellisesti osaa sanoa mielipidettäni, koska tuon hintaluokan koriste-esineet ovat totaalisesti budjettini ulkopuolella. Ovat nyt opiskelija-arjessa, ja jos jotain luonnostani voi päätellä, myös hamassa tulevaisuudeSa. Myöskään lahjaksi en ostaisi nuin kallista apinaa. Kyllähän ne kuvissa hienoja ovat ja mukavia katsella, mutta en ostaisi. Kyllä meillä silti kaapeissa on niitä esineitä, joilla ei ole funktiota -osa vain siitä syystä etten ole vielä tohtinut laittaa kiertoon.

    • 18.1

      sanoo

      Juu, en kyllä ihan arvannut, että tämä herättäisi näin kiihkeitä mielipiteitä. 🙂 Mutta hyvä niin, on mielenkiitoista kuulla eri näkökantoja, mutta se ei tietenkään ole kivaa jos joku pahoittaa mielensä. On meilläkin esineitä, joilla ei varsinaista käyttötarkoitusta ole, mutta ne ovat olleet aika edullisia ja miellyttävät minua visuaalisesti.

  19. 19

    mama87 sanoo

    En tiedä, voiko Sophie-kirahvia nyt ihan designiksi kutsua, mutta tulipahan tuosta apinasta mieleen: siis why oh why maksaa vauvan purulelusta kymmeniä euroja? Saatiin sellainen meidän tyttärelle lahjaksi enkä oikein osaa suhtautua kyseiseen leluun. Mikä siinä maksaa, kun tuote on kuitenki Kiinassa valmistettu? Enkä jotenkaan osaa antaa tyttären pureskella niin kallista lelua

    • 19.1

      sanoo

      Meidän lapsilla ei tuota kirahvia ollut, joten en ihan tiedä sen taustaa. Mutta jos se sinulla jo on, niin hyvähän se on silloin antaa lapselle. Ei mene hukkaan. 😉

  20. 20

    Kivi sanoo

    Vähän ohi aiheen mama87:lle: aidot Sophie-kirahvi -purulelut on ymmärtääkseni valmisettu ainakin tähän asti Ranskassa luonnonkumista ja maalattu elintarvikepohjaisilla väreillä. Uskalla mieluummin antaa tyttäresi pureskella sitä kuin monia muita leluja 😉

    Aiheeseen, olen aika pitkälti samoilla linjoilla, meillä ei ole koriste-esineitä vailla funktiota. Toisaalta taulu- tai koristetyynyvertaus on osuva, koristeena ja silmänilonahan nekin usein ”vain” ovat. Jokainen tyylillään.

    • 20.1

      sanoo

      Niinpä, jokainen tyylillään ja onhan jo visuaalisuuskin tavallaan funktio: esine tuo iloa omistajalleen. Luo viihtyisyyttä ja kodikkuutta. Ja meille jokaiselle ne taitavat olla vähän eri asioita, toiselle tyynyt ja toiselle tuo apina vaikka.

  21. 21

    sanoo

    Mielestäni ei turha postaus ollenkaan, vaikka ei samaa mieltä Suvin kanssa olisikaan. Hänhän itsekin kysyi, tarviitseeko funktiota ollakaan. Loistavaa keskustelua puolesta ja vastaan, jolloin omakin mielipide sai uutta ulottovuutta. Esim. Tuo sohvatyynyvertaus antoi ajateltavaa minullekin, vaikka en niitä juuri ostelekaan. Helposti olisin itsekin sanonut etten osta tuotetta ilman funktiota, mutta sitten ajattelin Eamesien housebirdiä ja kappas, voisin ostaa sen ihan vain koska se on kaunis. Eli olisiko niin, että joidenkin esineiden funktio on vaan olla kaunis ja tuottaa sitä kautta iloa?

      • 21.1.1

        sanoo

        Juuri näin. Lähinnä tarkoituksenani oli kuulla mitkä ovat sellaisia design-esineitä, joita lukijani eivät ymmärrä, mutta keskustelu lähtikin vähän eri suuntaan. Mutta mikäs siinä, mielelläni luen erilaisia näkökantoja. Itse titetysti ajattelen, että koristetyynyt ovat ihan eri asia, sillä niillä muutetaan kodin ilmettä helposti, kun taas yksi pieni esine hyllyn reunalla ei tee sitä samaa yhtä tehokkaasti… 🙂

  22. 22

    Mirjukka sanoo

    Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä postaus toden tosiaan. Jo pelkästään kysymys on ehkä kaiken designin kyseenalaistaminen. Ja postauksessa herätetään keskustelua siitä onko jonkun taiteilija hengen työllä arvoa. Voidaan samalla kysyä onko millään taiteella arvoa. Tauluilla, sisustustyynyillä, baletilla, oopperalla, pop musiikilla, jopa omalla työllä! Ihan tuhannen suututtava ja tarpeeton postaus. Kaikella on arvo ja sitä kautta myös funktio.

    • 22.1

      sanoo

      Tuo keskustelu heräsi täällä kommenttiboxissa, eikä postaustekstilläni ollut ollenkaan tuo tarkoitus. Olen pahoillani jos suututit mielesi. Tarkoituksenani oli mielenkiinnosta herättää keskustelua siitä, mitkä ovat lukijoideni mielestä esineitä, joita he eivät ymmärrä. Ei suinkaan koko muotoilun kyseenalaistaminen. 🙂

  23. 23

    Pikka sanoo

    Entäs kukat? Mikä funktio niillä on?
    Eiköhän pelkkä esteettisyyskin riitä aika pitkälle, teidänkin kodissa.

    Ja niinkuin useissa aiemmissa kommenteissa tuli ilmi, taide. Vailla suoranaista funktiota. Taidelasi jne. kyllä, minun kotiini, vaikka funktionalistin vikaa on paljonkin. Joku toinen tykkää apinasta, toinen kummituspuusta. En lähtisi arvostelemaan näitä sen kummemmin..

    • 23.1

      sanoo

      Niinpä. Siitä halusinkin keskustella, että tarvitseeko aina ollakaan funktiota. Tai riittääkö funktioksi vain se, että esine on visuaalisesti miellyttävä. Uskon, että nämä esimerkkini tuotteet eivät siksi aukea minulle, kun ne eivät kolahda tarpeeksi visuaaliseen makuuni. Esim. HAY:n käsi…onko se siksi suosittu, että se on trendikäs esine ja näkyy monissa blogeissa? Vai onko se visuaalisesti niin kaunis, että sen ostaisi siksi…? Makuasioita…

  24. 24

    Anessa sanoo

    Onpas Suvi saanut keskustelua aikaiseksi, hyvä niin. Erikoista vaan, että moni ottaa itseensä tämän postauksen. Mielestäni tämä ei ollut arvosteleva postaus, vaan oma mielipide eikä millään tavalla muita tuomitseva. Miten tylsää olisi, jos kaikki ajattelisivat samalla tavoin kaikista asioista.

    • 24.1

      sanoo

      Jep, tarkoituksenani ei tietenkään ollut pahoittaa kenenkään mieltä ja itsekin yllätyin kuinka kiihkeästi aiheeseen otettiin kantaan. Jokaisella meistä saa olla oma mielipiteensä ja mielelläni keskustelenkin näistä, kunhan sävy säilyy asiallisena. 🙂

  25. 25

    Anne sanoo

    Kaikesta ei tarvitse tykätä, eikä kaikkea blogi-sisustus-juttua hankkia itselle. Esim tuo apina näyttää aivan ihanalle modernissa puutalossa, käsi on mrs.Jonesin kotona ihana mutta kunpaakaan en ottaisi meille. Turhakkeita varmaan on meilläkin vaikka olen yrittänyt karsia.. Ja sisustusmokia tai mielen muutosta sattuu aina. Just möin meidän puppy koiran, oli leikeissä mukana kun lapset oli pieniä ja nyt ei enää vaan sopinut mihinkään -enkä enää oikein tykännyt siitä. Toinen kummastus ns design esine on panton? Tuoli se juuri joka modernisti kodikas blogissa tituleerattiin vessanpöntöksi! Hah!

    • 25.1

      sanoo

      Juuri niin. Minäkin saatan ihailla joitakin esineitä toisten kodeissa, vaikka en itselleni niitä haluaisi. Ja toisaalta on hyvä miettiä kannattaako kaikkiin villityksiin lähteä mukaan… 🙂 Puppy-koira on kyllä vähän hankala tuote minustakin. Meilläkin on sellainen, eivätkä lapset sillä enää leiki. Se ajelehti siellä täällä, kunnes kesällä hoksasin laittaa sen terassille pitämään ovea auki – se sai oikein hyvän käyttötarkoituksen ja sopii kivasti terassille. 🙂

    • 25.2

      modernistikodikas sanoo

      Hih, ihan pakko heittää välikommentti! Se jonkun vessanpöntöksi tituleeraama Panton-tuoli on minun silmiini todella kaunis ja materiaalinsa puolesta vielä hyvin käytännöllinenkin. Makuasioita siis 🙂 Enkä osaa loukkaantua, jos joku ei pidä jostain esineestä, josta itse pidän. Blogien yksi tehtävä on herättää keskustelua ja avartaa ajatuksia, siinä Suvi onnistui tällä postauksella hienosti! 🙂

  26. 26

    sanoo

    Ihan joka villitystä en kyllä ymmärrä, mutta Kay Bojesenin apina on ihan suosikkini! Juontaa juurensa siihen, että meillä oli omassa lapsuudenkodissani tuollainen ja se oli siskoni ja minun mielestä aivan ihana. Ei me sillä leikitty mutta se koristi huonettamme. Niinpä kun vajaa kolme vuotta sitten oma lapsi ilmoitti tulostaan, osti mies minulle (tai tulevalle vauvalle) lahjaksi samaisen apinan <3

    • 26.1

      sanoo

      Ihana tarina. Juuri tuollaisessa yhteydessä ymmärrän paremmin tämän kaltaisten tuotteiden viehätyksen. 🙂

  27. 27

    Pia sanoo

    Olipas mielipiteitä herättävä postaus. 🙂 Mielenkiintoni heräsi, koska minultapa löytyy nuo molemmat esineet kotoa! Sinänsä erikoista, ettei liene kovin yleisessä tiedossa se, että apina on alunperin suunniteltu naulakoksi lastenhuoneeseen eli kyllä sillä ihan funktiokin on. 🙂 Meillä tosin roikkuu Tolomeo-valaisimessa, tykkään kontrasteista: puu tuo lämpöä alumiiniseen valaisimeen. Apinan näen kauniina klassikkona 50-luvulta, omani olen tuonut Köpiksestä matkamuistona ja kyllä sen katsominen tuo hymyn huulille edelleen. Makuasioita toki.

    Hay:n käsi toimii sormustelineenä. Hmm, eikös siskosi liikkeessä ole niitä muuten myynnissä..? 😉

    Minulle design”turhakkeita” edustavat juurikin nuo Aarnion Poppyt, Ponyt ja Dinot ja mitä niitä nyt on.. Saatan ylipäätään olla vähän allerginen muovisille (isoille) esineille. Makuasioitahan nämä, edelleen. 🙂

    • 27.1

      anonyymi sanoo

      Mitä merkitystä sillä on, onko tuotteita hänen siskon liikkeessä myynnissä?! 😀

      Kukkahattutädit taas vauhdissa

      • 27.1.1

        Pia sanoo

        Hupsista, en koe kyllä kukkahattutäti olevani. Usein tässä blogissa kuitenkin viitataan siskon liikkeeseen ja sen tarjontaan, tämän perusteella joku on saattanut mennä liikkeeseen ja ostaa sieltä vaikkapa ko. puisen käden. Voi tuntua ikävältä, jos sen nyt todetaankin olevan ns. turhake. Toki jokainen tekee oman ostopäätöksen, kuten myös itsekin olen tehnyt, tulipahan vain mieleeni tämä.

    • 27.2

      sanoo

      Pia: Luin apinan tarinan ja huomasin, että se oli alunperin suunniteltu naulakoksi tai ripustimeksi. 🙂 Ja onhan matkamuistokin tavallaan funktio. 🙂
      Jep, HAY:n käsiä myydään siskoni liikkeessä, mutta saahan minulla silti olla oma mielipide. 😉

      • 27.2.1

        Pia sanoo

        Kyllä saa ilman muuta olla oma mielipide, lähinnä mietin tuota noin kuin tuossa ylempänä anonyymille kirjoitinkin. 😉 En tarkoittanut mitenkään pahasti tuota, tuli vain mieleeni.
        Kiva, että apinan alkuperäinen idea leviää tietoisuuteen. 🙂 Omani on niin vanha, että se taitaa olla ”aikaa ennen blogeja” hankittu. Matkamuisto on toisinaan hyvä ”tekosyy” ostaa jotakin, ehkä hieman arvokkaampaa, josta on hetken ehtinyt haaveilla.. 😉

  28. 28

    Selma sanoo

    Olen sortunut ostamaan monia esineitä ilman käyttötarkoitusta ihan vain koska lehdet ja blogit ovat tuoneet ne niin kauniisti esiin tai olen ihastunut ensinäkemältä johonkin tuotteeseen.En takuulla olisi ostanut tuota kättäkään ellen olisi nähnyt sitä joka puolella ihannoimissani yhteyksissä. Tällä hetkellä sillä kyllä on käyttöä, sillä perheeni ilmentää sillä mielialojaan, arvannet varmaan asentoja mihin kiukkuinen teini sen vääntää:)
    Hyvä postaus!

    • 28.1

      sanoo

      Hauska käyttötarkoitus tuolle kädelle! 🙂
      Itse bloggarina välillä unohtaa sen, että omilla valinnoilla ja mielipiteillä olisi jotain muuta merkitystä kuin, että ne nyt sattuvat olemaan minun, tavallisen ihmisen mielipiteitä. Yleensä blogeissa hehkutetaan niitä tuotteita, joista pidetään ja sellaiset joista ei pidä eivät myöskään saa näkyvyyttä. Yhtenä päivänä satuin miettimään, että mitä design-esineitä en ymmärrä ja nämä tulivat ekana mieleen. Nyt sitten ajattelin siitä postailla ja kuulla mitkä muiden mielestä ovat sellaisia esineitä. Mutta keskustelu lähtikin vähän toisille raiteille. Mutta eipä se haittaa, kunhan ymmärretään erilaisuutta.

  29. 29

    idis&interiööri sanoo

    Huh, tulipa melkein hiki lukiessa… Itse kommentoisin, että kaipa sitä joskus on sortunut turhuuksiin, mutta onneksi iän myötä turhakkeet alkavat vähentyä ja sisustus muutenkin selkiintyy ja tulee omanlaiseksi, ei sisustuslehtien kopioiksi.

    Kurkkaa sinäkin uuteen blogiini osoitteessa : http://idisjainterioori.blogspot.fi/

    Kuukauden vanha vasta, mutta sisustusjuttuja ja kuvia tulossa enemmänkin 🙂

    • 29.1

      sanoo

      Kyllä minäkin olen sortunut turhuuksiin ja luulen, että tulen jatkossakin sortumaan. 🙂 Mutta yritän kuitenkin miettiä tarkemmin mitä ostan ja pitää mielessä oman sisustustyylin, vaikka niin monista sisustuksen tyylisuunnista pidänkin.

      Onnea uudelle blogille! 🙂 Käyn kurkkaamassa…

  30. 30

    pko sanoo

    Jotkut ostavat designia pelkästään sen vuoksi, että saavat brassailla asialla tutuilleen. Sama koskee minimalismia, jossa osa haluaa vain näyttää muille, että kyllä meilläkin osataan sisustaa. Minimalismin luomaa kolkkoutta on tietenkin hyvä pehmentää harkituilla koriste-esineillä.

    Meillä taas esim. Artek edustaa ajattomuutta. Siihen kun ei juuri kyllästy koskaan.

    Jos joku katsoi ohjelmaa Tanskan kauneimmat kodit niin siinä suurin osa taloista oli täynnä erilaista tavaraa eri aikakausilta, mutta tunnelma oli kodikas ja lämmin. Suomalaisessa versiossa ja sisustuslehdissä taas usein törmää siihen samalla kaavalla tehtyyn mustavalkoiseen muka niin trendikkäseen sisustukseen, jossa kaikki pitää olla millilleen oikeassa paikassa.

    • 30.1

      sanoo

      Minä uskon siihen, että jokainen sisustaa kotinsa omalla tyylillään ja itseä varten. Tai niin ainakin toivon. Minä pidän monenlaisista sisustuksista, vaikka tämä oma koti nyt sattuu olemaan tämmöinen kuin on. Mutta esim. ihan romanttiseen tyyliin sisustettu kesämökki voisi olla viehättävä. 🙂 Kauneutta on monenlaista ja sitä inspiroituu helpommin, kun oppii bongaamaan kauneutta erilaisista tyyleistä.

  31. 31

    Saila sanoo

    Hyvä postaus Suvi! Ymmärsin pointtisi täysin, en ymmärrä itsekään koriste-esineitä ja juuri näitä kahta tuotetta miksi kukaan haluaisi tuollaisia ostaa, edes korutelineeksi… Minusta minimalismiin ei kuulu varsinaiset koriste-esineet, jos puhutaan kolkkoudesta niin pari viherkasvia vie kolkkoutta aivan eri tavalla pois kuin joku puinen apina tai käsi. Samalla myös puhdistavat huoneilmaa.

    Eri aikakausilta oleva sisustus taas kielii jostakin muusta sisustusmausta kuin modernista, itselle maalaisromanttisuus tai muu sekamelska on ei kiitos. Samoin suurempi tavaramäärä, sillä pidän siitä, että niillä tavaroilla joita minulla on näkyvissä on jokin tarkoitus. Ja tavaran määrä on todellakin rajattu, sillä jokainen tavara syö tilaa toisilta, siksi olen rajoittanut tavaroiden määrää. Pidän myös siitä, että kotona pysyy järjestys, myös kaapeissa. Tavaroilla on paikkansa ja siivoaminen on helppoa. Haluan myös, että esim kaunis sivupöytä saa osan sisustuksessa, eikä suinkaan pöydän päälle kasatut tavarat. Eteisen sivupöydälle riittää hyvin pöytälamppu ja avaimille laskualusta, ehkä viherkasvi, kynttilä tai kynttiläteline.

    Minulle koriste-esine on vieras käsite. Ostan valaisimia, kynttilöitä (joita poltan), kynttilänjalkoja tai tuikkuja (suosikit Kastehelmi ja Kivi-tuikut), ehkä tietty hedelmäkulho, koristetyynyt, muutama taulu, seinäkellot, maljakot… Siinä oikeastaan kaikki mitä tarvitsen kotiin, viherkasvien lisäksi. En todellakaan kaipaa jotain jonnin joutavaa koriste-esinettä, jonka ainoa funktio on vain olla koristeena ja varsinkaan mitään puista apinaa tai kättä. Makunsa toki kaikilla, ihmettelen vain tätä kiihkeyttä eikö ihmiset yhtään kestä eriäviä mielipiteitä. Onko sisustus näille ihmisille vain sitä, että kaikilla on samaa kodit täynnä ja voi jos joku ei tykkääkään. Kotihan sisustetaan itselle, ei toisille. Näin ainakin toivon.

    • 31.1

      sanoo

      Samaa minäkin toivon, että koti sisustetaan itselle eikä muita miellyttääkseen. Eikä kaikkia voi koskaan miellyttää. On rikkautta, että on olemassa eri tyylejä ja ihmiset viihtyvät erilaisissa ympäristöissä. Minun pitää saada hengittää ja tuntea avaruutta, jotta minulla on hyvä olla. En tunne ahtaita, koriste-esineillä täytettyjä tiloja kotoisiksi, kun taas jollekin toiselle ne edustavat juuri sitä.

  32. 32

    Satu sanoo

    Täytyy kyllä myöntää, että meiltä lähtee Eero Aarnion Puppy. Sillä ei ole mitään funktiota, eikä käyttöä. Se valaistui tätä viestiketjua lukiessani…

    • 32.1

      sanoo

      Hyvä kuulla, että postaus herätti ajatuksia! 🙂 Puppykin voi olla rakas, varsinkin jos se on lahjaksi saatu… <3 Mutta on hyvä miettiä mitä oikeasti tarvitsee. Minullakin on kyllä kaikkea turhaa, mutta sitten mietin, että jos joskus kuitenkin sitä tai sitä tarvitsen… 😀

  33. 33

    sanoo

    Mielenkiintoisia kommentteja ja todella virkistävää luettavaa. Sisustusjutut ovat tosiaan makuasioita ja jokuhan on joskus sanonut, että makuasioista ei voi kiistellä. Mutta palatakseni Suvin alkuperäiseen kysymykseen, eli olen ostanut joitain sisustusjuttuja ihan vaan niiden ulkonäön vuoksi lähinnä koristeeksi. Käyttötarkoitus tavaralla on siis toimia silmän ilona, sisustuksen yhtenä osana ja joskus myös keskustelun herättäjänä… Koriste-esineilläkin on siis mielestäni tärkeä funktio sisustuksessa. Mutta onneksi makuja on monia. 🙂

    • 33.1

      sanoo

      Niinpä, makuja on monia. Ja eikös se ole vähän niin, että makuasioista on helpointa kiistellä, kun ne eivät perustu faktoihin. 😉
      Kyllä minäkin olen ostanut / ostan esineitä niiden ulkonäön takia. Esteettisyyskin on yksi funktio jos niin haluaa ajatella…. 🙂

  34. 34

    Nimetön sanoo

    Tuo apina on aivan nätti ja hauska ilman sen kummempaa käyttötarkoitusta. Nimenomaan lastenhuoneeseen kiva, mutta ei ehkä hintansa väärti kuitenkaan. Mutta tuo käsi -pelottava ja ruma! :/

    • 34.1

      sanoo

      Nämä ovat vahvasti makuasioita ja valintajuttuja. Onhan tuo apina kyllä ihan söpö minustakin, mutta itse en sitä tarvitse… 🙂

  35. 35

    sanoo

    Makukysymyksiä, juu. En (käsittääkseni) omista montaa tavaraa täysin vailla funktiota. Mutta jahas, onhan tuossa silmien ulottuvilla betonitimantti ja sininen sulka… Bloggaamisen tuomia kauniita turhuuksia. 😀 Mutta toki niillä on esteettinen arvonsa, ja toisille kauneusarvo ja sen antama hyvä mieli ovat noiden mainitsemiesi esineidenkin kohdalla totista totta. Olen kuitenkin henkilökohtaisesti kanssasi samaa mieltä siitä, että jotkut pelkällä ulkomuodolla kunniansa saaneet design-klassikot tuntuvat hieman turhilta. Käyttöesineen ulkonäköön taas kiinnitän huomiota joskus liikaakin. 😉

    • 35.1

      sanoo

      Kyllä varmasti monen sisustajan kodista löytyy esineitä, joiden tarkoitus on vain näyttää nätiltä. 🙂 Eikä siinä välttämättä ole mitään pahaa. Eihän se ole hullu joka pyytää, vaan se joka maksaa…vai miten sitä sanotaan… ;D

  36. 36

    sanoo

    Mulla itselläni on tuo apina – ja se on tosi rakas (mummon vanha), mutta en osaa oikein pitää sitä missään esillä luontevasti (mulla on kans tää koriste-esine-syndrooma).

    Mut on mulla tossa selän takana hyllyssä keltaiseksi maalattu antiikkisilitysrauta (!), että se vesittää kirkkaasti tän koko mielipiteen 😀

    Tähän aiheeseen olis kiinnostava kuulla jonkun kulttuuriantropologin ajatuksia ja tutkimuksia. Luulen, että tää koriste-esineiden säilyttäminen on vaan yksi meidän lajille ominaisista jutuista.

    • 36.1

      sanoo

      Heh, Maire sää oot niin hauska! 😀 Mutta on sitä varmaan oikeesti tutkittukin, että ihmisillä on taipumuksena hankkia koristeita jne…

  37. 37

    LK sanoo

    Mielestäni ei tarvitse olla funktiota, kunhan miellyttää omistajan silmää. Olisi kiva saada postaus aiheesta design-tuotteet. Nimittäin hankitaanko niitä vain, koska ovat designia? tiettyjä tuotteita näkyy joka blogissa jonka jälkeen ne on ”pakko saada”. Ovatko oikeasti aktiivisisustajien mielestä kauniita vai markkinoidaanko niitä mainonnalla niin kauan että tuote alkaa miellyttää silmää?

    • 37.1

      sanoo

      Niin, tuo on sellainen asia, joka riippuu niin paljon henkilöstä. Itse en osta muuta kuin sellaisia tuotteita, joita itse pidän kauniina. Mutta on totta, että jokin markkinoille tullut tuote ei heti sytytä, mutta sille saattaa lämmetä ajan myötä. Tuota HAY:n kättä en itse ole oikein koskaan hiffannut, sillä se ei minusta ole niin kaunis. Outo ja ehkä siksi kiinnostava silloin ensi näkemältä. Ja sitten siitä tuli sellaisia versioita, joissa käsi ei ollut pystyssä, vaan makasi pöydällä…hmm…..

  38. 38

    Antti sanoo

    Tulipa mieleen; Jos HAY:n käsi olisi myynnissä marketissa kympillä, ilman tuotemerkkiä, kuinka moni silloin ostaisi tämän tuotteen siksi että se on niin tyylikäs,esteettisesti kaunis tai hauska?? Tästä päästäänkin aasinsiltana ko esineen funktioon: merkin luoma muoti-ilmiö

    • 38.1

      sanoo

      Niinpä. Uskon, että tuossa on jonkin verran perää. Pitäisi itsekin pysyä pää kylmänä, kun kaikenlaisia houkutuksia tulee… 🙂

  39. 39

    sanoo

    Näin tuon puisen apinan ensimmäisen kerran 60-luvun alussa. Asuimme Helsingin Keskuskadulla ja viereisessä talossa oli Artek (ja vastapäätä Stokka). Minä kävin lähes päivittäin molemmissa katselemassa kaikkea kaunista. Artekista ovat päällimmäisiksi jääneet tuolta ajalta mieleen apinat, matot ja nahkatuolit (Stokkalta pehmis ☺️). Vähän myöhemmin luokkatoverinani oli Yki Nummen tytär ja kävin usein heillä koulun jälkeen. Siellä oli samoja apinoita. Muistan ihailleeni heidän kotiaan, se oli niin toisenlainen kuin oma ”tavallinen” kotini. Siellä oli paljon tavaroita, joilla ei varsinaisesti ollut käyttöä, mutta ne tekivät kodin persoonalliseksi ja viihtyisäksi. Pidän edelleen samantyyppisistä kodeista, joissa näkyy siellä asuvien persoona ja historia.

  40. 40

    sanoo

    Luin tämän postauksen jo muutama päivä sitten ja silloin oikeastaan ihmettelin enimmäkseen sitä miten harmillisen väärin osa tuntuu tekstin tulkinneen. Juttu jäi kuitenkin selkeästi pyörimään mieleeni sillä ihan yhtäkkiä mieleeni ponnahti melko hyvä esimerkki jonka olen omaan kotiini hankkinut vailla minkäänlaista käyttötarkoitusta. Kyseessä on Mercin Le sac en papier -paperikassi jolle en vaan millään tunnu keksivän sopivaa käyttökohdetta eli omissa nurkissa se pyörii nyt siksi että pidän sitä nättinä. Josko sille joku päivä jokin hyvä tarkoitus löytyisi, viimeistään lahjapussina! 🙂

    • 40.1

      sanoo

      Heh, tiedätkö että minäkin olisin yhdessä vaiheessa halunnut tuon pussin! Mutta kun menin sitä ostamaan, olikin Pino ehtinyt mennä kiinni. Hyvä niin, sillä en ole jäänyt kaipaamaan. En oikeastaan tiedä mitä olisin sinne laittanut…

  41. 41

    sanoo

    Olen samaa mieltä Sofia F:n kanssa siitä, että harmillisen väärin on ymmärretty hyvä keskustelunavaus. Minulla on kaksi koriste-esineeksi tituleerattavaa tavaraa omassa kodissani (minimalistisen lähes kliinisyyden jälkeen kodikkuusherännäisenä, olen vasta totutellut ”ylimääräisiin juttuihin”). Toinen niistä on juurikin tuo Hay:n ”kätönen”. Ihan ”useless” periaatteessa, mutta meillä myös juuri tunteiden tulkki ja mitä mainioin selän raapija ;D Toinen on lahjaksi saatu Arabian Kaisa-lintu, jonka olen saanut jo ylioppilaslahjaksi ja sille haluaisin muutamat muista Parvi-linnuista vielä kaveriksi. Molemmat jo osa minun historiaani sekä meidän perheemme jokapäiväistä elämää. Tulevaisuuden historiaa.

    Vastikään olen ehtinyt vasta kunnolla tutustua blogiisi ja kiitokset erittäin kauniista kokonaisuudesta ja raikkaista valokuvista. Hienoa työtä ja olet menestynyt blogimaailmassa ansaitusti!

    Tervetuloa kurkkaamaan lähes samoilla hoodeilla olevan Tuunaamon arkeen anytime -vähän kaoottisempaa meininkiä, mutta kauneuden jäjillä yhtälailla. Vähän eri kulmalla.

    • 41.1

      sanoo

      Noita käsijuttuja on ihan mahtavan hauska lukea! Hauskoja käyttötarkoituksiahan sille on keksitty! 😀
      Minullakin on muuten sellainen lintu. Se on lahjaksi saatu ja on edelleenkin meidän kirjahyllystä. Pidän siitä kovasti, kun se on vielä yksikertaisen kauniisti muotoiltukin ja valkoinen. Koriste-esine sekin vain, mutta kun katsoa sitä muistan aina lahjan antajaa. 🙂

      Ja kiitos positiivisesta palautteestasi! 🙂 Arvostan sanojasi. Kävinkin jo aikaisemmin blogissasi. Pitääpäs lisätä se vielä lukulistalle että muistan tulla toistekin… 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *