Vihreän pauloissa

Kun lukee  muiden lomapostauksia, levoton olo iskee helposti. Silloin on ihanaa astella valtavan korkkipuun (Phellodendron amurensis) varjoon.

pa3

Upeat puut kasvavat Meilahden arboretumissa Helsingissä.

On ihanaa tutkia korkkipuuta myös lähemmin: tuoksuvia lehtiä, marjoja, jotka mustuvat kypsyessään. Puu kasvaa luontaisena Kaukoidässä. pa2

Entäs sitten puun kasvutapa? Voiko olla maalauksellisempaa puuta?

pa1

Korkkipuiden vieressä kasvaa isoja japaninsiipipähkinöitä (kuva alhaalla). Vasemmalta katsoen: siipipähkinä ja kaksi korkkipuuta.

pp1

Japaninsiipipähkinän (Ptercarya rhoifolia)  lehdistö tuo mieleen saarnen.

pr1

Kun seison puun latvuksen alla, voin kuvitella olevani Kiinassa, jossa puu kasvaa luontaisena.

Mustilan arboretumin sivuilla puita kuvaillaan näin: 

’’Korkkipuu on suotta talvenaran puun maineessa. Mustilassa vanhat puut ovat selvinneet ongelmitta sekä sotatalvien että 1980-luvun puolivälin kovista pakkasista. Syytä on kuitenkin käyttää riittävän talvenkestäviä alkuperiä ja kasvattaa taimet suojatuissa oloissa. Vakaaseen ilmastoon ja lämpimään kesään tottuneet korkkipuut ovat näet nuorena herkkiä sekä keväthalloille että syyspakkasille.’’

’’Aasialaisen sukunsa kahdeksasta lajista japaninsiipipähkinä on yksi kestävimmistä. Se on kuitenkin arka keväthalloille. Hallaöinä lehdet hyvin helposti paleltuvat ja mustuvat. Japaninsiipipähkinä viihtyy ravinteikkaalla, kostealla ja syvämultaisella kasvupaikalla. Eteläisimmässä Suomessa se menestyy ilmeisesti melko hyvin myös kosteassa, savipitoisessa maassa. Puut ovat komeimmillaan pihojen ja puistojen suojaisilla paikoilla, kuten rakennusten seinustoilla, metsän reunassa tai erityisesti veden äärellä kasvaessaan.’’

pr3

Ja mikä parasta: puissa riittää seurattavaa  ympäri vuoden. Japaninsiipipähkinän norkot roikkuvat puussa vielä, kun lehdet ovat tippuneet. Korkkipuu saa puolestaan hehkuvan keltaisen syysvärin.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *