Valkosipulin kasvatus monivuotisena

Valkosipuli on helppo viljelykasvi. Erityisen vaivaton se on, kun kasvatus on monivuotista.

Minulla kasvaa talvivalkosipulia kolmessa eri paikassa:

  1. Ensimmäinen on rivistö, joka on istutettu viime syksynä kynsistä normaaliin tapaan. Sipulit saavat pullistua niin muhkeiksi kuin vain jaksavat. Lannoitan ja kastelen sipuleita kesällä. Nyt piipat ovat noin viisisenttiset.
  2. Toinen satsi on kasvanut samassa paikassa jo vuosia. Se on lähtöisin yhdestä istusilmuja muodostaneesta kukinnosta. Korjaan kasvustosta lehtiä ja kokonaisia sipuleita juurineen päivineen. Näin saan tuoretta valkosipulia koko kesän. Kasvusto saa olla lähes oman onnensa nojassa. (Viime keväänä blogissani oli kuvia ystäväni monivuotisesta sipulikasvustosta. Itusilmuista levinnyt kasvusto on todella tuuhea.)
  3. Kolmannen kannan (kuvassa alla) sain tuppaana vuosi vuotta sitten ystävältä. Tämä kasvusto on  varjossa, joten se lähtee hitaasti kasvuun. Viime vuonna en raatsinut korjata satoa tästä kasvustosta, mutta nyt raatsin!
vsip2

18.4. 2016

Melko aurinkoisessa paikassa olevasta kasvustosta (kuva alla) olen jo hieman maistellutkin satoa. Koska varsia kasvaa runsaasti, korjaan niitä kokonaisina. Kynsissä ei ole kuivia väliseiniä, joten sipulin voi silputa ja syödä ihan kokonaan. Harventaminen tekee vain hyvää kasvustolle. Annan tämän kasvuston levitä vain kynsistä jakautamalla.

vsip1

18.4. 2016

Valkosipulit tuottaisivat roppa kaupalla itusilmuja, jos kukintoja ei kerää. Kukintojen poistaminen onkin tärkeä muistaa, sillä muuten piha täyttyisi valkosipulista.

vsip3

Istusilmuja kesä 2015

Entäs sitten kasvitaudit? Sain istukkaiden mukana kaksi vuotta sitten inhan sienitaudin, joka tarttui uusiin istutuksiin. Mitään ongelmaa ei ole kuitenkaan ollut monivuotisessa kasvustossa, vaikka kynsilaukka on kasvanut samassa paikassa vuosia. Oikeastaan vaikuttaisi olevan ihan päinvastoin: samassa paikassa kasvavat sipulit näyttävät viihtyvän vuosi vuodelta paremmin. Liekö syynä se, että sipuli hyötyy valtavasti mykorritsasta eli  sienijuuresta? Sienijuuri parantaa kasvin taudinkestoa ja veden- ja ravinteidenottoa.

 

Tulppaani venähtää ja rötköttää. Se on ihanaa.

Leikkotulppaani venähtää maljakossa laittoipa kukat syvään tai matalaan veteen.

Tulppaani imee vettä ainoastaan leikatulla imupinnalla, joten veden määrä ei vaikuta kukan veden ottoon. Tai voi vaikuttaa. Jos vettä on niukasti ja tulppaaneja runsaasti, kukat voivat näivettyä veden puutteessa.

tul1

Koska varren venymiselle ei voi mitään, nautin kukan eri vaiheista ja kukkien suloisesta keinahtelusta. Etenkin kerrannaiset lajikkeet ovat painavia.

tulpp3

Vain osa tulppaanilajikkeista ehtii kukkaan tammikuussa. Mitä pitemmälle kevät etenee, sitä monimuotoisempi lajikkeisto tulee tarjolle. Onneksi! Sitä on hauska seurata ja odottaa. Ihan sama juttu kuin puutarhassa.

Ripsureunaiset ja muut erikoiset tulppaanit ovat kalliita. Kun tiedustelin syytä, kauppapuutarhan omistaja kertoi niiden  sipulit olevan tyyriitä. Saman ilmiön huomaa syksyllä, kun ostaa sipuleita puutarhaan. Erikoiset lajikkeet maksavat maltaita, peruslajikkeita myydään edullisesti isoissa pusseissa. Molemmille on paikkansa!

tulp2

Kun kukkia on vain muutama, kiinnitän huomiota yksityiskohtiin, kuten ripsureunaisen kukan sarviin. Millainen on suosikkikimppusi? Omassa suosikissani jokainen kukka on erilainen!

Hajamielisyydestä iloa… ja iloisia yhdistelmiä

Kaikista kasviyhdistelmistä puutarhuri ei voi ottaa itselleen kunniaa. Kasvit rönsyävät ja siemenet kulkeutuvat ihmeellisellä tavalla paikasta toiseen. Kylväytyneet kasvit työntävät juurensa syvälle maahan. Pienelläkin taimella on vankka juuristo pihamaan mullassa.

Osa yhdistelmistä taas johtuu tarhurin toimista. Omassa pihassa käy usein niin, että lopputulos on kaikkea muuta kuin mitä suunnittelin. Yleensä syynä on hajamielisyys (en muista mitä kaikkea maassa kasvaa jo entuudestaan)  tai se etten keksi kasville sopivaa paikkaa. Taimi tai sipuli tulee vain lykättyä jonnekin. Itsepetosta parhaimmillaan: kasvinhan voi sitten siirtää parempaan paikkaan myöhemmin. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) sama toistuu, jolloin penkissä kasvaakin  aikamoinen sekasotku.

Syklaaminarsissit eli tetenarsissit istutan puutarhaan keväällä monen muun tavoin. Ihan kaikkialle ne eivät sovi.

Kirjopikarililja ja tetenarsissi.

Kirjopikarililja ja tetenarsissi.

Ehkei lopputulos näytäkään niin pahalta kuin ajattelin. Keltainen tuo iloisen ja kepeän tunnelman. Sitä paitsi se on yksi suosikkiväreistäni.

Mutta. Lähikuva paljastaakin jo hieman toisenlaisen näkymän. Joku on istuttanut sipulit ihan lomittain. Syklaaminarsissit on istutettu aikaisin keväällä, jolloin kirjopikarililjoista ei vielä näkynyt vilaustakaan. Tai ehkä istutin kirjopikarililjat ensin…

Sama läheltä.

Sama läheltä.

Toinen esimerkki kertoo onnistuneemmasta yhdistelmästä, josta olen nauttinut jo viikkoja. Istutin penkkiin vaaleanpunaisen Corydaliksen eli kiurunkannuksen taimen. Nooh, syksyyn mennessä olin unohtanut keväällä kukkineen mukulakasvin ja istutin samaan paikkaan tulppaaneita. Kaivoin lapiolla multaa pois ja peittelin maahan noin 10 sipulia. Kiurunkannus selvisi myllerryksestä ja nyt sen versot tuikkivat tulppaanien varsien lomasta.  Ja kun kiurunkannus kuihtuu, tulppaanit aloittavat kukinnan.

Kiurunkannuksen lajike.

Kiurunkannuksen lajike.

Iloitsen herkästä yhdistelmästä! Saatan nimittäin istuttaa tähän paikkaan jo syksyllä ihan mitä hyvänsä oransseista tulppaaneista keltaisiin narsisseihin!