Kääk, punahatut katosivat

Viime kesänä ihailin ja kuvasin aurinkoisella palstalla kasvavia punahattuja.

päi2

Aurinkoinen kasvupaikka viljelypalstalla.

Oman pihani kahdessa penkissä kukinta oli paljon vaatimattomampaa.

päi1

Punahattu ja syreenileimu.

Toisessa kasviryhmässä se puski esille heinien ja syyskesällä ja syksyllä kukkivien perennojen lomasta.

pun6

Punahattu, taustalla purppuranvärinen täpläpunalatva.

Hopeamaruna, sinipiikkiputki ja punahattu kasvoivat viime kesänä kovin sopuisasti yhdessä. Ja eikös puutarhaan kaivatakin kivoja kasviyhdistelmiä?

päiv4

Punahattu, hopeamaruna ja sinipiikkiputki.

Kaivoin nämä kuvat esille, sillä tänä kesänä kummastakin penkistä on ponnistanut esille vain yksi punahatun (Echinacea) kukka. Voin syyttää siitä vain itseäni, sillä en pitänyt kasvin puolia. Virhe 1. Annoin muiden kasvien rehottaa ja retkottaa sen päällä, vaikka punahattu pitää avoimesta kasvupaikasta. Viimevuotiset kuvat  todistavat penkin olleen kaikkea muuta.

Virhe 2. Jätin taimet jakamatta, vaikka tiesin punahatun olevan lyhytikäinen perenna, joka pitää jakaa kolmen tai ainakin neljän vuoden välein. Kaiken kukkuraksi viime syksy ja talvi olivat oli kovin sateisia märkyyttä vihaavalle lajille.

Kuukausi sitten ajattelin jo unohtaa pinkin nirppanokan kasvatuksen. Miksi vaivautua, kun iso osa kasveista rehottaa niin vähällä vaivalla tai lähes hoidotta?

päi3

Huomaan kuitenkin kaipaavani iloisia, hyönteisten suosimia mykerökukkia aina, kun katson kasviryhmiä. Ja eikös vain perenna palkitse kaiken hoivan kukkimalla ihanasti ja pitkään, heinäkuulta  jopa lokakuulle asti?

Pörinää juhlissa ja juhlien jälkeen

Viikonlopun perhejuhlissa oli kunnon pörinä. Siitä vastasivat sukulaisten ja ystävien lisäksi auringonkukat.

Vielä loppuviikolla auringonkukkien tilanne näytti hieman heikolta. Haltialan pellolla kasvavat auringonkukat olivat nimittäin vielä kovin nuppuisia. Siskoni leikkasi niitä maljakkoon pari päivää ennen juhlia. Nuput avautuivat lämpimässä mukavasti.

Lauantaina oli kaunis sää ja vieraat viihtyivät ulkona. Niin viihtyivät myös kimalaisetkin. Kun menin terassille, kimalaiset häärivät kukissa ja suihkivat ympäriinsä. Kukaan ei kuitenkaan tainnut häiriintyä pörriäisten lentelystä. Minulle jopa esiteltiin kuvia auringonkukissa ahkeroivista työläisistä.

Itse kuvasin kukkia vasta pari päivää myöhemmin. Kukissa riitti vieraililjoita, vaikka lauantain kaltaista ryntäystä ei enää ollut havaittavissa. Noh, juhlissahan on aina enemmän tohinaa.

Osa kukista on vieläkin hieman nuppuisia. Taidanpa leikata niihin uudet imupinnat ja vaihtaa veden.

aur6

Sunnuntaina kävin  katsastamassa Helsingin kaupungin maisemapeltoja. Kasvupaikalla näyttää olevan huomattava ero kukinnan ajoittumiseen. Auringonkukkien kasvot helottavat pyörylöinä aurinkoa kohti.

aur2

Ystäväni tuo pihalleen lintujen ruoaksi litteitä siemenkiekkoja, kun siemenet ovat kypsiä.  Parasta mahdollista noutoruokaa! Alla oleva kuva on viime syksyltä.

aur1

Voiko olla iloisempaa tervetulotoivotusta kuin auringonkukat portailla?

aur5

Tuskin ainakaan kimalaisten mielestä!

 

Tähkälaventelien kirjoa

Tähkälaventelit ovat hieman kirjavaa sakkia. Todistan väitteeni tuoreella kuvasarjalla, joka on kuvattu kolmessa eri paikassa.

1. Kuvasarjan  aloittakoon oma, vuosia vanha laventeli. Yksi ainut taimi peittää lähes neliön alan. Kasvusto on melko lamoava.

Kasvi on jäänyt todella vähäiselle hoidolle. Keväällä olen nippaissut kuivat versojen kärjet pois ja sekoittanut pintamultaan kananmunan kuoria.

lav2

Pienet kukkavanat kurottauvat innokkaasti aurinkoa kohti. Kasvupaikkaan paistaakin aurinko vain osan päivästä.

lav3

Keväällä istutin saviruukkuun tähkälaventelin taimen, jonka ostin puutarhamyymälästä. Sen lehdet ovat todella harmaat ja paksut verrattuna vanhaan kasviini. Ruukussa on tallella nimilappu, jossa lukee Lavandula angustifolia. Kukinnasta ei ole tietoakaan, mutta hopeinen lehdistö on tuuhea ja kaunis ja se tuoksuu ihanalta.

Tätä kasviparkaa olen kiduttanut pienessä saviruukussa.

lav1

Mutta eipä hätää! Tiedossa on parempia apajia, jossa laventelit saavat yllin kyllin aurinkoa ja hyvää hoivaa.

2. Annalan puutarhan laventelirivistö nauttii auringosta aamusta iltaan. Lehdet ovat selvästi pitemmät ja paksummat kuin kotipihani tähkälaventelissa. Topakan jämäkkä laventeli kasvaa viehkeänä rivistönä penkin reunassa.

lav4

Kukinnot ovat pörhäkän tuuheita ja niiden väri on voimakkaampi kuin omien laventelieni.

lav9

Valkoinen tähkälaventeli on hillittykasvuinen. Kukinto on harvanpuoleinen, siro ja pitkäkaulainen. Koko kasvusto on hieman vaatimaton siniseen verrattuna. Nuuh-uuuh, tuoksu ei kylläkään jätä moitteen sijaa.

lav6

3. Kolmantena seuraa Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan tähkälaventeli. Nimilappukin on paikallaan ja siinä lukee jo kovin tutuksi tullut tieteellinen nimi: Lavandula angustigolia. Tähkälaventelin kukinta on kerrassaan loistokas. Aurinkoa on täällä yllin kyllin ja taimet näyttävät tuuheilta palloilta.

lav8

Onneksi lähellä on penkki, johon voi istahtaa nauttimaan laventelin kauneudesta.

Sitten onkin jo aika päättää kierros ja palata kotiin. Mikäs olisikaan sen mukavampaa, kun kotipihalla tuoksuu laventeli. Tarkistan samaan syssyyn laventelin taivukkaiden tilanteen. Lupaavalta näyttää – painona olevan kiven alla risteilee hentoja, valkoisia juuria!