Mukulaleinikki aisoihin

Siinä se on:

juuri

 

Pidin mukulaleinikkiä ennen kivana kevätkukkijana. Se pysyi vanhassa puutarhassani pienenä mättäänä, joka kukki keväisin ihananasti jasmikkeen juurella. Paikka oli aurinkoinen ja melko kuiva. Tiesin kasvin leviävän vimmalla, mutta kyseisessä paikassa siitä ei näyttänyt olevan pelkoa.

Nykyiseen pihaan leinikki ilmaantui taimien mukana. Se näytti kotiutuvan liiankin hyvin multavaan maahan!

Sain pontta kasvin torjumiseen, kun kävin viime vuonna puutarhassa, jossa mukulaleinikki peitti pörhäkkänä mattona laajaa perennaryhmää. Pihan omistaja oli luovuttanut jo antanut kyseisen alueen kasvin haltuun. Mullanvaihdosta huolimatta kasvi  rehotti tuuheana turkkina. Toisessa puutarhassa leinikki puolestaan riehui lähes kaikkialla.

Säikähdin! Aloitin kasvin tuhoamisen jo keväällä. Kesällähän lehdistö kuihtuu. Nappasin taimen lapiolla maasta, niin että kaikki palleroiset mukulat tulivat mukaan.

Silti pidän edelleen suloisesta keltaisesta kukkijasta. Pidän kuitenkin liikaa esikoista, sinivuokoista ja muista pienistä kukkijoista, jotta antaisin mukulaleinikin tukahduttaa ne alleen. Pian on aika taas työntää nenä multaan ja vahdata leinikin kasvua.

Kommentit
  1. 1

    Veikko Juhani sanoo

    Aikaisin keväällä kukkivista kukista voi tehdä kasvuston missä käytännössä voi kasvattaa kaikkia luonnon kevätkukkijoita. Sinivuokko, valkovuokko, keltavuokko ja mukulaleinikki on hyvä sekoitus. Kasvupaikkavaatimuskin niillä on käytännössä sama, eli tykkäävät varjosta ja rehevästä kalkkipitoisesta maasta. Juhannukseen saakka mukulaleinikki pitää maan vihreänä ja loppukesästä sinivuokon vihreys peittää maan. Sekaan voi kasvattaa myös kesä- ja syyskukkivia.

    • 1.1

      outitynys sanoo

      Näin ajattelin itsekin ennen! Omassa nykyisessä pihassa mukulaleinikki tuntuu kuitenkin leviävän hurjaa vauhtia enkä halua sen leviävän kaikkialle.

  2. 2

    Veikko Juhani sanoo

    Marjapensaiden välissä kasvaa mukulaleinikkiä ja ei se minun mielestä ole erityisen ärhäkkäästi levinnyt.

    Sinivuokon kanssa oli käydä hassusti. Edellisestä pihasta kasvatin lähes noin sataviisikymmentä sinivuokon alle itänyttä tainta. Vein metsään uusille kasvupaikoille noin 50 tainta ja loppuja jakelin tuttaville ja naapureille. Oli mennä jakeluun viimeisetkin taimet, eli niin kuin sanotaan ”jäi luu jakajan käteen”. No onneksi jäi parisenkymmentä kitutainta omaankin kukkamaahan, mistä osa toipui ja osa tekee kuolemaa – no…. onneksi sinivuokko on hyvä kitumaankin ja hävikki jäänee kuitenkin aika pieneksi.

    Valkovuokkoa kasvaa ympäristössä tienvarsissa ja metsässä ja naapureiden pihoissa runsaasti. Miksiköhän minun pihassa vain muutama yksilö.

    Keltavuokkoa olen yrittänyt muutaman kerran aikaisemmin kasvattaa, mutta aina kasvusto on taantunut – olisi kiva tietää mikä menee pieleen. Menestyisiköhän tässä pihassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *