Maaperä ratkaisee

Tunnustus:

Tajusin eilen, että olen alkanut pitää multavaa, hedelmällistä kasvualustaa itsestäänselvyytenä. Kirjoitin eiliseen postaukseen, miten keltavuokkokin kasvaa nopeasti. En edes vaivautunut kuvaamaan kasvupaikkaa. Tosi asia on, että isossa osassa puutarhaa, kuten omenapuiden alla,  on todella muheva maa. En ole koskaan kaivanut maata tontin takaosassa niin syvältä, että ruokamultakerros olisi loppunut. Minun tarvitsee vain lykätä kasvi maahan ja huolehtia ettei se jää muiden kasvien jalkoihin. Istutin myös luumupuut ja punaherukat ilman maanparannusta. Lapiollisen kalkkia sekoitin mullan joukkoon. Maa kuhisi lieroja. Olin kasannut paikkaan puiden lehtiä tukahduttamaan vuohenputken kasvua.

Karhunlaukatkin viihtyvät multavassa maassa hyvin.  En lannoita, en kastele, jätän vain lehdet haravoimatta.

karh

 

Olen antanut perheelle ohjeen: jjokaiseen ruokaan pitää nyt ujuttaa karhunlaukan lehtiä. Jos kerran viikingit torjuivat kasvilla keripukkia, sato tekee hyvää nykyihmisellekin. Jos lehdet unohtuvat ruoasta, niitä rouskutellaan sellaisenaan!

all

Minulla on kokemusta myös enemmän taitoa vaativista maalajeista. Minulla oli vuosia sitten palsta, jonka maa oli hiesusavea. Opin nopeasti parantamaan vihannesten kylvörivit hiekkaisella mullalla ja kattamaan maan talveksi. Olen kasvattanut vihanneksia myös kesämökillä, joka sijaitsee Salpausselän harjulla. Kasvualusta piti raapia kasaan monin eri tavoin, kasteluvesi humahti hiekkamaan läpi saman tien ja keväisin mökillä odotti höttöinen, ohut multakerros.  Tuntui että pieni kasvimaa oli lähtötilanteessa joka kevät.

Kunnioitan niitä, jotka raapivat sinnikkäästi kasvualustan kokoon ja täyttävät sillä kannon ja kivien kolot. Omalla mökillä syödään villivihanneksia. Silppuan keittoon maitohorsman nuoria versoja ja haudutaan teetä vadelmanlehdistä. Mikäs sen mukavampaa!

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *