Hyasintin sipulit multaan!

Olkoon vaan puutarhaan istutettavat hyasintit kuinka lyhytikäisiä tai konstikkaita tahansa, ne ovat hintansa väärtejä!

Hyasintit tuoksuvat puutarhassa suloisesti ja vienosti. Lisäksi niiden nuput työntyvät maasta jo varhain keväällä, ja kukinta jatkui viikkoja.

Tältä hyasintit näyttivät 5.4. Hyasintit näyttivät kovin orvoilta, sillä penkissä törötti vain perennojen ruskeita varsia.

hy2 5.4.

Seuraavan kuvan otin 9.4.

hy2 9.4.

Seuraavan reilun viikon kuluttua eli 17.4. 

hy3 17.4.

Vaaleanpunaisen lajikkeen kuvasin huhtikuun lopussa 27.4.

hy5 27.4.

11.5. puutarha alkoi vihertyä eivätkä hyasintit näyttäneet enää yhtä yksinäisiltä.

Taustalla kukkii valkoinen kaukasianpitkäpalko. Hyasintit olisi kannattanut istuttaa pitkäpalkojen lomaan, mutta viis siitä! Tuoksu oli ihana!

hy 7 11.5.

Kaikkien lajikkeiden kukinnot kuihtuivat melko samaan aikaan, vaikka vaaleanpunainen aloitti kukinnan ensimmäisenä. Lämpötilallakin oli varmaan osuutensa asiaan.

Valkoisen lajikkeen kuvasin 27.5.

hy6 27.5.

Haluan tuoksutella hyasinttejä myös ensi keväänä, joten istutan maahan muutaman sipulin lisää.

hy1

Viisi mukavan pulleaa sipulia riittää!

Shakkiruutuinen ihanuus

Kirjopikarililja on kiehtovimpia ja kauneimpia sipulikasveja, jota saatan kuvitella. Se on myös konstailematon ja varma kukkija, jonka myyrätkin jättävät rauhaan.

Olen istuttanut kirjopikarililjaa (Fritillaria meleagris) omenapuun tyvelle, jossa valkoiset kukat erottuvat tummaa runkoa vasten. Kasvusto on tässä kohtaa korkea – kukat kohoavat miltei polven korkeudelle saakka.

fri11

Puun kupeessa sipulikukka saa kukkia rauhassa. Nyhdän vain hieman heinää, jotta siemenet pääsevät ropisemaan maahan.

fri8

Shakkiruutuisen kukan avautumisen seuraaminen on kiehtovaa. Olenko ainut, jolle nuppu tuo mieleen liskon?

fri3

Kuvio voimistuu vähitellen, kun pikarililja avaa nuokkuvan kellomaisen kukkansa.

fri1

Toukokuun lopussa kukinta on yleensä parhaimmillaan.

fri10

Kylväytymisen kannalta paras paikka on  multava kukkapenkki, jolla siementaimilla olisi tilaa putkahtaa esiin. Vanhassa puutarhassani kirjopikarililja levisi laajaksi kasvustoksi, sillä penkissä kasvoi hillittykasvuisia perennalajeja.

Olen istuttanut sipuleita myös toisen omenapuun alla olevaan kasviryhmään.

fri4

Kirjopikarililja kasvaa Ahvenanmaalla rauhoitettuna, mutta onneksi tämän viehkon lajin sipuleita on yleisesti myynnissä! Voin sekä odottaa kasvien kylväytymistä että istuttaa aina vain uusia sipuleita.

fri13

Pienten sipulien istutuksessa ei kannata viivytellä liikaa, sillä niitä suojaa vain ohut kuori. Tämä satsi pääsee pian maahan!

 

 

Tassuja ja pallukoita juurissa

Olisi mukavaa kiskaista pavut ja herneet juurineen maasta ja nakata kompostiin. Se kannattaa kuitenkin unohtaa, sillä niiden juuristossa elää Rhizobium-bakteeri.

Palkokasvit pystyvät symbioosin typpeä sitovan bakteerin kanssa. Tästä syystä niiden varret kannattaa leikata poikki. Näin kasvin juuristo ja samalla myös bakteerit jäävät maahan.

Muutama taimi on kuitenkin mielenkiintoista kiskaista maasta lähempää tutkiskelua varten. Ensimmäisenä kiskaisen maasta herneen.

her2

Juuristo napsahtaa poikki, mutta saalis on hyvä. Herneellä on runsaasti nystyröitä ihan maanpinnan tuntumassa. Ne tuovat mieleen viinirypäletertun. Typpibakteerin nystyröiden määrä ilahduttaa, sillä se kertoo maan hyvästä kunnosta. Hyvärakenteissa maassa typensidonta on tehokasta.

Nystyrät ovat tosin vaaleita. Syy selviää Elomestari-sivustolta: toimivan symbioosin merkkinä on nystyröiden punainen väri, joka tulee nitrogenaasi-entsyymin keskusatomina olevasta leghemoglobiini-molekyylistä. Harmaa tai vihreä nystyrä ei sido typpeä. Syinä voivat olla tehoton bakteeri, nystyrän ikä (jo kuolemassa) tai epäsuotuisat ympäristöolot (esim. kuivuus), jolloin kasvi ei kykene ”ruokkimaan” typensidontaprosessia.

Väriin taitaa olla syynä myöhäinen ajankohta. Herneen typensidonta on voimakkaimmillaan kukinnan loppuvaiheessa ja palkojen täyttyessä. Kun herneet alkavat tuleentua, lakkaa typensidonta lähes täysin: kasvi ainoastaan siirtää jo varsissa ja lehdissä olevaa typpeä siemeniin. Siksi nykyaikaisten, puolilehdettömien ja kukinta-ajaltaan lyhyiden herneiden typensidontapotentiaali on huomattavasti vähäisempi kuin vanhojen, päätteettömien lajikkeiden. Näin kertoo Elomestarien sivusto. Vanhoilla lajikkeilla on tosiaankin etunsa tässäkin asiassa.

Seuraavaksi vuorossa on maanparantajien eliittiin kuuluva härkäpapu, joka on nimestään huolimatta virnakasvi. Osa nyströistä näyttää kissan tassuilta. Hennon vaaleanpunainen värikin täsmää.

ju1

Virnakasvin rehevyys tietää hyvää: mitä isompi vihermassa kasvilla on, sitä tehokkaampaa typensidonta on.

Loppukesällä härkäpapukin keskittyy siementen kypsyttämiseen, mikä heikentää bakteerien työtä. Typensidonta tehostuisi, jos kasvuston innostaisi uuteen kasvuun leikkaamalla.

Tuoksuhernekin on palkokasvi. Niinpä senkin juuristosta löytyy pallukoita.

tuoher

Taidan olla puolueellinen, mutta minusta pallukoissa on punainen häivähdys!