MAAILMAN HELPOIN VIERASVARA

kakku3_800

Viikonloppuna saimme vieraita Tampereelta, ja pyöräytinpä pitkästä aikaa pöytään jotain makeaakin. En ole mikään leipuri sanan varsinaisessa merkityksessä: tykkään kyllä leipoakin toisinaan, mutta useimmiten aika tai viitseliäisyys ei anna periksi ryhtyä tähän hommaan. Minusta on kuitenkin ihan ok myös oikaista tarvittaessa, kaikkea ei tarvitse aina tehdä itse. Viikonlopun herkullisin kakku – ja mitä helpoin vierasvara – syntyikin käden käänteessä valmiista mutakakkupakasteesta, jonka päälle levitin mascarponevaahtoa ja ison kasan raikkaita marjoja. Kyllä oli hyvää!

kakku5_800

Tokihan vielä paremmalta kakku olisi maistunut kokonaan itse tehtynä. Valmiit mutakakut eivät kuitenkaan ole minusta ollenkaan hassumpia nekään, maku ja koostumus ovat valmistuotteeksi yllättävänkin hyviä, itse kun tuppaan paistamaan kakun aina vähän liian kiinteäksi. Ja pienellä tuunauksella valmispohjakin muuntautuu moneen. Maustoin mascarpone-kermavaahdon vaniljasokerilla sopivan vaniljaiseksi, mutta kuitenkin raikkaaksi: tuhti kakku kaipaa minusta rinnalleen jotain keventävää. Marjat ovat kokoonpanossa ehdottomia, ne freesasivat makua vielä paljon raikkaammaksi ja tekivät kakusta vähän kauniimman katsella. Voi, kun tulisi vielä kesä ja tuoreita, maistuvia marjoja saisi täältä kotimaastakin. Tuontimansikat eivät ole koskaan millään muotoa näiden veroisia, vaikka kohtalaisesti kaiken makean vastaparina toimivat nytkin.

kakku4_800

Kakun ohella viikonloppuna tehtiin myös superherkullista kolmen juuston pitsaa, eli kylläpä tuli taas herkuteltua koko viikonlopun edestä. Tämän jälkeen onkin taas hyvä jatkaa kohti raikkaampaa uutta viikkoa – pieni kevennys ennen viikon päästä starttaavaa aurinkolomaa lienee ihan paikallaan.

Herkullista maanantaita!


Last weekend I made the easiest cake ever: I bought a frozen mud cake base and spread some mascarpone cream and fresh berries on top of it. So easy, so tasty.

LOPPUVUODEN JUHLIIN

kaupallinen kampanja, yhteistyössä Lindauer ja Suomen Blogimedia
Loppuvuosi on tunnetusti kaikenlaisten kekkereiden aikaa. Pikkujoulut, itsenäisyyspäivä, joulunpyhät ja uusivuosi tuovat säpinää kalenteriin ja mukavaa menoa pimeän vuodenajan keskelle. Pääsin virittäytymään loppuvuoden juhlahumuun ja testailemaan yhteistyön merkeissä Lindauerin kuohuvia ja näihin sovitettuja sormisyötäviä. Seuraavana olisikin vinkkejä juhlien tarjottaviin ja kurkistus meidän kekkereihin, jotka sitten – yllätys yllätys – kutistuivatkin lopulta vähän alun suunnitelmia pienemmiksi.

Tänä vuonna loppuvuoteen on pakkautunut niin paljon kaikkea tekemistä, että pikkujoulukekkerit ja muut menot ovat jääneet tyystin väliin. Tupaantuliaisetkin on vielä pitämättä, niiden aika on vasta myöhempänä sitten, kun talo ensin valmistuu kokonaisuudessaan. Ajattelimme kuitenkin, että olisi mukava kutsua muutamia kavereita pikkujouluhengessä istumaan iltaa, syömään hyvin ja maistelemaan viinejä. Vaan kuinkas sitten kävikään? Joulukuun viikonloput tupsahtivat täyteen tekemistä, ja nyt perjantaina reissusta palatessani ei kekkereiden järjestäminen ollut todellakaan ensimmäisenä mielessä. Niinpä päädyimme viettämään rentoa viikonloppuiltaa ihan vaan kaksistaan, syömään hyvin ja maistelemaan kuohuviiniä. Eipä ollenkaan hullumpi ratkaisu tämäkään.

Itse olen aina tykännyt kuohuviinistä, mutta vasta hiljattain älynnyt sen monipuolisuuden. Kuohuvahan käy perinteisen kilistelyn lisäksi myös vallan mainiosti tarjottavaksi läpi aterian. Juhlia ajatellen kuohari on itse asiassa älyttömän helppo; se on samanaikaisesti juhlava ja mutkaton sekä yleensä useimpien mieleen. 

Lindauerin
kuohuviinejä löytyy kahta laatua, Cuvée Brut ja Rosée Brut. Molemmat
ovat pokanneet useita Vuoden Viini -palkintoja, sisällössä ei siis ole
moittimista. Olemukseltaan viinit ovat aika samppanjamaisia, täyteläisiä, aavistuksen hapokkaita ja tosi kauniin värisiä.
Lindauerilta kerrottiinkin, että viinit valmistetaan samppanjan
kaltaisesti samalla perinteisellä menetelmällä.
Samppanjamaisuuteen
liittyy myös taannoinen sapelointi-case, jossa pääsin testaamaan
sapelin heiluttamista ihan käytännössä. Tapaus taltiotiin videolle, oman
osuuteni voi käydä kurkkaamassa instatilini puolelta. Sapelointi sujui
tällaiselta keltanokalta yllättävänkin hyvin ja pullo katkesi heti ensi
yrittämällä, vaikka monia muuttujia oli olemassa. Tärkeä merkitys on
sisällön laadulla ja lämpötilalla, pullon suunnalla ja tietysti
sapelointitekniikalla. Tähän ei siis kannata ryhtyä tietämättömänä omin
päin, kuulimmepa myös tarinoita tarjoilijoista, jotka olivat katkaisseet
jänteitäkin epäonnistuineissa sapelointiyrityksissään. Sanoisinko, että
tämän tarinan jälkeen oman vuoron tullessa housunpuntissa oli
havaittavissa pientä tutinaa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin,
pullonkaula lensi komeasti pitkälle.

Viineihin
sopivat reseptit suunnitteli Jotain maukasta -blogin Mari. Tämä
konsepti osoittautui erityisen toimivaksi; tykkäsin itse tosi paljon,
kun joku oli miettinyt yhteensopivat tarjottavat valmiiksi eikä itse
tarvinnut pähkäillä tämän asian kanssa. Tarjottavien listalle päätyi
blinejä, salaattia ja kurpitsa-arancineja, joiden reseptit löytyvät
Marin blogista täältä. Helppoa ja maistuvaa, helposti juhliin taipuvaa.
Kaikki ovat tarjoiltavissa sormisyötävinä pieninä kauniina annoksina,
mutta me vähän sovelsimme ja söimme nämä reilusti lautasilta. Meidän
kahden hengen illanvietossa tämä oli se käytännöllisempi ratkaisu, heh.
Hienosti reseptit taipuivat tähänkin, eli kiitos monipuolisuudesta niiden laatijalle.
Asettelin tarjottavat omiin pieniin kuppeihinsa, joista lempitäytteitä oli helppo napsia. Astioina toimivat vanhat, kirppikseltä peräisin olevat kiinalaishenkiset riisiposliinikupit, joiden kuviot pääsivät ikkunasta tulevan valon myötä hienosti oikeuksiinsa. Kauniita astioita ei todellakaan ole liikaa, on mukava kun kaapista löytyy vähän erihenkisiä kippoja erilaisiin kattauksiin. Kaappitila tosin aiheuttaa tähän omat rajoituksensa, meilläkin se on uhkaavasti vähenemään päin. Hassua, miten sitä ennen muuttoa kuvittelikaan, että kaapit jäävät näin isossa keittiössä ihanasti puolityhjäksi. Väärin meni tuokin ajatus, jostain sitä tavaraa vain aina kertyy.
Salaattipuolella Mari oli yhdistellyt rucolaa ja minttua serranonkinkkuun, meloniin, pensasmustikoihin ja granaattiomenan siemeniin. Jälkimmäiset toivat kivaa uudenlaista vivahdetta ruokaan; granaattiomena on tuttu juttu, mutta en ole ajatellutkaan, että mustikat toimisivat näin kivasti salaatissa. Alkuperäisen reseptin mukaan serranonkinkuista tulisi muotoilla salaatille kupit, joiden myötä annos on helppo tarjoilla noutopöydästä. Mutta toimi tuo kinkku noinkin, ja salaatti toi kivaa vastapainoa blineille ja kuohuvalle. Itse asiassa koko menu toimi sen verran kivasti, että taidan kopioida sen ihan suorilta käsin uudenvuodenaatolle. Jospa silloin saataisiin vähän enemmän porukkaakin paikalle.
Vaikka illasta ei nyt tullutkaan suurta juhlaa, oli se silti aika kiva hengähdystauko kiireisen joulunalusajan keskelle. Ja enpä minä muutenkaan ole mikään bilehile, melkeinpä mukavampaa onkin istua vain alas, syödä hyvää ruokaa ja maistella viinejä – siinä on kaikki tarvittava rentouttavaan viikonloppuiltaan. Tämän menun pohjalta on myös hyvä lähteä suunnittelemaan vuodenvaihteen tarjoiluja, lähinnä nyt joulua ja uuttavuotta. Taidetaanpa nauttia kuplivista tunnelmista silloinkin!
Valviran asettamasta alkoholilainsäädännöstä johtuen joudun poistamaan tähän postaukseen liittyvät alkoholia koskevat kommentit. Muu kommentointi on toki tervetullutta!
https://www.alko.fi/tuotteet/586027/

VIIKON IHANIN: UUNISSA KÄYNYT VALKOHOMEJUUSTO

Arkisin  syömme kaikenlaista helppoa ja nopeaa, mutta viikonloppuisin on tullut kokkailtua toisinaan vähän pidemmänkin kaavan mukaan. Toki tässäkin pätee ideologiani, liikaa ainesosia tai hankalia käänteitä ei resepti saa sisältää. Ei kuitenkaan haittaa, jos ruokaa laittaessa vierähtää vähän normaalia enemmän aikaa, sillä viikonloppuna ei ole kellon kanssa ihan niin justiinsa.
Tulevan pyhäinpäiväviikonlopun herkku taitaa olla tässä, sen verran lupaavalta tämä resepti näyttää ja kuulostaa. Kuva on poimittu Mimi Thorinssonin Manger-blogista, jonne suosittelen klikkaamaan jo ihan muutenkin; ihania kuvia, ranskalaista rentoa elämänmenoa ja runsaita patoja. Tulee nälkä jo ihan katsellessa!

Mont d´Or -juusto uunissa
1 Mont d´Or -valkohomejuusto
3 rkl valkoviiniä
1 hienonnettu valkosipulinkynsi
Päällystä puisen juustorasian reunat foliolla. Kaiva veitsellä kolo juuston keskelle, kaada koloon valkoviini ja valkosipuli. Paista 190 asteessa noin 20-30 minuuttia, kunnes juusto on sulanut.
Mont d´Or on kausituote, jota myydään syyskuusta maaliskuuhun. Juusto voi olla vähän hankalasti saatavissa, mutta onneaan voi koittaa kauppahalleista, juustopuodeista ja Stockan Herkusta – ja eiköhän tätä voi tarvittaessa varioida myös muilla valkohomejuustoilla. Mimin blogista voi kurkkia myös muuta tämän seuralaiseksi sopivaa kyytipoikaa, ainakin mausteiset makkarat ja perunat sopivat tämän pariksi. Luulen kuitenkin, että me kokeilemme tämän seurana ihan vain ranskalaista maalaispatonkia – yksinkertaisuus on parasta.
The best thing of this week is this beautiful, delicious recipe from Mimi Thosinsson. Click in her blog to see the translated version of the recipe. Now I don´t have to wonder what to eat on next weekend…