Sateisen sunnuntain tunnelmia

Kuka on jo ennättänyt kaivaa tuikut ja kynttilät esille? No minä ainakin. Viimeiset viikot ovat olleet jo sen verran syksyisen oloisia, että etenkin iltojen hämärtyessä on tehnyt mieli laitella vähän kynttilöitä palamaan. Isommat kyntteliköt olen jättänyt vielä varastoon, ne koen vielä vähän turhan talviseksi, mutta pienemmät tuikut ja yksittäiset kynttilänjalat sopivat minusta vallan hyvin jo tähänkin vuodenaikaan – tai oikeastaanhan ne sopivat ihan mihin tahansa, sillä itsehän poltan kynttilöitä vuoden ympäri. Tänään kynttilät ovat palaneet jo päivästä saakka, sillä tämä sateinen sunnuntaipäivä suorastaan vaati tämänkaltaista tunnelmointia. Samalla innostuin nappaamaan muutaman kuvan olkkarin sunnuntaisesta ilmeestä.

Kynttilöistä huolimatta olohuoneessa jatkuu edelleen kesä. Asettelin vaihteeksi kukalliset Bakerin tyynyni sohvalle, sopivat aika kivasti myös tämän huoneen sävyihin ja etenkin juuttimaton pariksi, samaa kesäistä rentoutta molemmissa. Tällaiset ”mummomaiset” kuosit ovat kyllä niin ihania! Vaikka modernista sisustuksesta pidänkin, on minulla selkeästi jokin hassu soft spot tällaisia klassisia, runsaita ja toisinaan vähän outojakin juttuja kohtaan. Harmi, kun tähän asuntoon ei ole mahtunut enempää vanhoja huonekalujani, ne tuovat aina niin kivaa maustetta modernien juttujen keskelle.

Tom Dixonin sivupöytä on vaihteeksi ihan hauska sarjapöytämaisesti aseteltuna sohvapöydän viereen. Saapa tuosta myös lisälaskutilaa vaikkapa kirjoille tai lehdille, sillä näin muutoin sohvapöytäni koko on aika rajallinen – varsinkin kun siinä tykkää pitää vaihtelevia asetelmia. Tämä sivupöytä kuuluu lukuisiin huonekaluihin, jotka ovat päätyneet minulle vähän vahingossa töiden kautta – kerran vain kannoin sen kotiin testimielessä, ja pöytä taisi jäädä sille tielleen. Tykkään sen raffista, verstasmaisesta lookista ja monipuolisuudesta; istumistakin kestävä tuote toimii niin sängyn kuin sohvankin vieressä tai vaikka lisäjakkarana pöydän päässä. Tällaisia kalusteita ei voi koskaan olla liikaa.

Sohvapöydän tämänhetkinen kynttilänjalka on itse asiassa alaosa viimeisimmästä kirppislöydöstäni, tässä postauksessa vilahtaneesta Arabian kynttilälyhdystä. Se toimii tosi kivasti näin yksinäänkin, ja näyttää taas ihan erilaiselta. Parhaita ovat tällaiset löydöt, jotka taipuvat moneen. Tämän alaosan voi myös kääntää, jolloin siinä voi polttaa tuikkua – täytyy ehdottomasti kokeilla tuota vielä näinkin päin.

Olohuoneen pöydällä odottelee myös tällä hetkellä keskellä oleva Elena Ferranten Napoli-sarjan toinen osa – seuraavaksi aionkin varata viereen vähän välipalaa ja syventyä kirjan kimppuun. Sadepäivälle on vaikea keksiä parempaa tekemistä: kirja käteen, kynttilä palamaan ja taustalle Hotel Costesin soittolista (kiitos kuuluu Peetalle vinkistä) – siitä on leppoisa sunnuntai tehty.

Ihanaa sunnuntain jatkoa!

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *