YYTERIN SANNOILLA

Viikonloppuna tehtiin pieni extempore-retki Yyterin hietikoille. Turussa lauantai oli mitä aurinkoisin, mutta Rauman kohdalla meinasi iskeä epätoivo, kun näkymät muuttuivat yhtäkkiä tämänkaltaisiksi. Ehkä ensi kerralla muistetaan tarkistaa ennen lähtöä myös reissukohteen säätiedotus, heh… Perillä kuitenkin ripsautteli vain vähän, ja auringostakin pääsimme nauttimaan vielä loppupäivästä. Hukkareissulta siis onneksi vältyttiin, vaikka hetken tilanne näytti kieltämättä todella pahalta.
Äkkinäisen sadepuuskan ansiosta rannat olivat miltei tyhjät, ja saimmekin nauttia Yyterin tunnelmasta ihan rauhassa, vain muutama uimari näkyi siellä täällä. Ympärillä kiertävät sadepilvet ja niiden välitse siivilöityvä auringonvalo maalasi hienot värit maisemaan, onneksi oli kamera mukana. Jotenkin olen aiemmin missannut tämän paikan ihan täysin ja yhdistänyt paikan mielessäni vähän erilaisiin – kosteisiin ja kovin ruuhkaisiin – mielikuviin, mutta ihan suotta. Hetken kävelyn jälkeen auringossa hiekkasärkillä olo oli kuin ulkomailla. Menkää ja nauttikaa tekin, Suomesta löytyy kyllä ovelia paikkoja!
Tällaisia pikkupyrähdyksiä on tarkoitus harrastaa lomalla vielä jatkossakin, ne tuovat mukavasti kesäfiilistä, vaikka isompi lomareissu jääkin tältä kesää väliin. Ainakin ajattelimme tsekata vielä Fiskarsin, Kustavin ja ehkä vielä saariston rengastienkin. Kauniita paikkoja löytyy ihan läheltäkin, kunhan vain ottaa ja lähtee. Eipä siinä sen kummempaa tarvitsekaan.
Last weekend we took a trip to Yyteri, located in the west coast of Finland. That place is famous for its sand dynes and long silvery beach, not that typical for Finnish landscape. For a moment it felt like we were somewhere abroad, but actually there was only a two hours drive to our home.

KESÄHOMMIA | OUT OF OFFICE

Täällä ollaan ihan lomalla! Olen mennä viipottanut moneen suuntaan, eikä tietokonetta ole tullut avattua päiväkausiin. Hyvä näin – huomaan itsestäni, että kulunut vuosi on ollut aika rankka, ja pieni nollaus kaikkien tavanomaisten tehtävien suhteen on juuri nyt enemmän kuin paikallaan. Ehtii sitä taas näpytellä syksymmälläkin. Nyt nautitaan Suomen kesästä – ja vielähän sitä on kosolti jäljellä, jos minulta kysytään.
Laakereilla ei ole täällä kuitenkaan levätty, päinvastoin. Viime päivinä ollaan toki tehty paljon hommia raksalla, mutta aikaa on jäänyt myös kaikkeen kivaan tekemiseen; biitsille, piknikille, juhliin ja pieneen reippailuunkin. Parasta lomassa onkin vapaus ja aikatauluttomuus: tarpeen mukaan voi mennä raksalle heti aamuvarhaisella, tai sitten kauniin päivän sattuessa voi skipata koko touhun ja painua mukavampiin maisemiin. 

Bloginkaan suhteen en aio ottaa nyt paineita, joten seuraavinakin viikkoina postauksia saattaa ilmestyä vähän normaalia harvemmin. Remontista riittäisi kyllä juttua, ja postaus lattioiden lipeöinnistä on jo tekemistä vaille valmis – sellainen ilmestynee siis viimeistään sateisen päivän koittaessa. Juuri nyt projekti on vielä vähän vaiheessa; huomenna näemme kuivuneen lattian myötä valmiin lopputuloksen yläkerran lattian osalta, sitten projekti siirtyy alakerran lattiaan. Peukut pystyyn hyvän lopputuloksen puolesta!
Tällä välin kun vietän tietokonevapaata aikaa, voi reaaliaikaisia kuulumisia seurailla instatililtäni @pihkala. Taidanpa heti huomenissa kuvata pientä sneak peekkiä ainakin yläkerran lattiasta. Ja onhan siellä raksalla tapahtunut kaikkea muuakin jännää…
My summer vacation has started and I have spent last days away from my computer doing anything else but regular things. Naturally my days have been filled with renovation, but also I´ve managed to do also some other – and a way better – things like laying on the beach, seeing friends and having fun. I think I won´t update my blog as regularly as usual in the next two weeks, but will be back as soon as I have time and inspiration to sit down.

PUUTARHATÖIDEN PIKKU APURIT

Te lukijat taidattekin jo tietää innostukseni pihaan ja puutarhatöihin. Tilan ja valon ohella piha onkin yksi suurimmista asioista, jota olen kaivannut nyt vuoden vuokra-asumisemme aikana. On siinä pihassa vain ne omat ilonsa, varsinkin näin kesäaikaan: aamukahvit, auringossa paistattelu ja illan grillihetket ulkona ovat mitä parhainta kesänviettoa. Itse nautin myös pihatöistä, puuhastelu raittiissa ilmassa on mukavaa vastapainoa sisätyölle. Vaikka mikään hortonomi en olekaan, rakastan suunnitella istutuksia, istuttaa ja sitten seurailla onnistumisia ja toki myös niitä epäonnistumisia. On jokseenkin koukuttavaa kuinka oman työn tulos on heti nähtävissä. Tämä pätee niin istuttamiseen, haravointiin kuin vaikka ruohonleikkuuseenkin.
Meidän taloomme kuuluu pieni kaupunkipuutarha, joka vielä odottelee laittajaansa. Salaojien ja viemärien kaivuun jäljiltä piha on vielä suurilta osin soraa ja hiekkaa, takapihalla puolestaan on valtava rehahtanut viidakko, joka vaatii aikamoista karsimista. Vanhan alueen tunnelma on toki havaittavissa jo nyt, aitakasvina kukkivat syreenit ja keskellä pihaa seisoo vanha käkkäräinen omenapuu. Mitään tolkkua ei pihassa kuitenkaan vielä toistaiseksi ole, eikä valehtelematta vielä yhtään kaunista kohtaakaan. Kaivurilta säästyneet kohdat ovat joko silmitöntä pusikkoa tai täynnä rakennusrompetta – mikään näistä vaihtoehdoista ei ole kovin silmiä hivelevä.
Vaikka kuinka mieli tekisi istuttaa ja puunata, olemme joutuneet painamaan pihan suhteen hieman jarrua. Tämän laittaminen aloitetaan vasta sisäremontin valmistuttua. Suunnitelmia on kuitenkin jo paljon, enkä malttaisi odottaa pääseväni oman pihan kimppuun. Lähdinkin innokkaana mukaan, kun minulle tarjoutui mahdollisuus testata vastikään Suomen markkinoille lanseerattuja G-Forcen puutarhatyökaluja. Niitä todella tarvitaan hetken kuluttua!
Suomessa merkki G-Force on vastikään lanseerattu ja siksi monelle varmastikin vielä aika tuntematon, mutta maailmalla se on yhtä johtavista puutarhavälineiden tuotemerkeistä. Briteissä suunniteltuun tuotevalikoimaan kuuluu kaikenlaisia ulkoilman sähkötyökaluja, kuten ruohonleikkureita ja pensas- ja ruohotrimmereitä. Tyypillistä tuotteille on akkukäyttöisyys, joka osoittautuikin varsin käteväksi ominaisuudeksi moneltakin kantilta ajateltuna. Keveys, hiljaisuus, ekologisuus, helppokäyttöisyys – nämä ovat kaikki akun tuomia etuja.
Akkukäyttöisyys kiinnosti toki kaikissa tuotteissa, mutta eniten ehkä sarjan ruohonleikkureissa. Jo parhaat päivänsä nähnyt vanha leikkurimme on polttomoottorikäyttöinen, ja olemme vannoneet, että moista pärisijää emme enää hanki. Tähän verrattuna akkukäyttöinen leikkuri on kuin unelma, hiljainen ja helppokäyttöinen. Sitä ei tarvitse vetää voimalla käyntiin eikä naapurien tarvitse herätä sunnuntaiaamuisin leikkurin pärinään – vanhan talon naapurimme koki jostain syystä tämän ainoaksi oikeaksi leikkuuajaksi, ja joka kesäsunnuntai saikin herätä jo tutuksi käyneeseen ääneen. Kaikkeen tottuu, mutta kyllähän sitä mieluummin kuuntelisi avoimesta ikkunasta vaikka linnunlaulua.
G-Forcen valikoimiin kuuluu sekä akkukäyttöinen työnnettävä ruohonleikkuri, että robottiruohonleikkuri. Koska hommaa riittää meillä jo ihan tarpeeksi muutenkin, kiinnosti jälkimmäinen meitä erityisen paljon. Kuinka robottileikkuri toimii käytännössä, ja onko siitä todellakin leikkaamaan itsekseen koko pihan nurmikon siististi. No olihan siitä.
Koska meidän pihamme muistuttaa vielä suurilta osin perunapeltoa, testasimme laitetta viikonloppuna vanhempieni pihalla. Siellä sitä lääniä riittää, ja ruohonleikkuri pääsi heti alkujaan kovaan testiin. Viritimme robotin kulkemaan omenatarhassa, jossa kasvaa jos jonkinlaisia ansoja; omenapuiden lisäksi marjapensaita ja pienempiäkin istutuksia, hieman myös kuoppia ja kaltevuuksia. Hyvin leikkuri selviytyi vaativastakin alueesta, eikä nurmialueen koko toisaalta pitäisikään olla este: käyttöohjeen mukaan leikkuri leikkaa jopa 2000 m² nurmikentän. Meidän pikkuinen piha siis pitäisi olla tälle ihan helppo nakki.
Leikattava alue rajattiin tällaisella rajausnauhalla, se varmisti, että leikkuri ei karkaa teille tietymättömille. Puita ei tarvinnut rajata, ellei niiden vieressä ollut korkeita juuria tai muita töppäreitä. Maan tasalla olevat istutusalueet puolestaan kierrettiin langalla ympäri. Langan päähän asennettiin lataustelakka, johon leikkuri meni tarpeen mukaan lataamaan akkujaan. Asennustöissä meni tovi, mutta toisaalta ne tarvitseekin tehdä vain kerran kesässä. Kun reitti oli valmis, osasi leikkuri kulkea yllättävänkin hienosti sen sisällä. Ja ohjelmoinnin myötä leikkurin saa tekemään työtä sen verran kuin tarvetta on, vaikkapa muutaman tunnin joka päivä. On tämä nykypäivän tekniikka kyllä kätevää!
Ehkä ihanin ominaisuus (tietysti itsestään leikkaavan koneen lisäksi) oli laitteen hiljainen ääni. Se ei millään muotoa ole häiritsevä, päinvastoin äänen tuskin kuuli. Kuvassa loikkiva Piku-koirakaan ei ollut laitteesta moksiskaan, vaikka ihmetystä tuo nurmikolla liikkuva kapine ensin vähän herättikin. Leikkurin voi siis vallan hyvin ohjelmoida huruttelemaan, vaikka itse istuskelisi samaan aikaan pihalla. Koneen voi toki ohjelmoida leikkaamaan myös päiväsaikaan, kun itse on töissä, tämäkään ei millään muotoa häiritse kotosalla olevia naapureita. Varashälyttimelläkin tämä oli varustettu, eli se lähtee mahdollisten pitkäkyntisten matkaan vain kovan äänen saattelemana.
Leikkuri kiersi omenapuut varsin mallikelpoisesti, esteen tullessa eteen se käänsi automaattisesti kelkkansa toiseen suuntaan. Ihan puiden juuria myöten se ei tietystikään leikannut, jolloin viimeistelyyn otettiin avuksi ruohotrimmeri. Sen avulla siistittiin tupsut ja viimeisteltiin leikkuutulos tasaiseksi myös puiden ja istutusten ympäriltä.
G-Forcen One for All -akkutuotesarjaan kuuluu useampi tuote; ruohonleikkuri, lehtipuhallin, ketjusaha, painepesuri, ruohotrimmeri ja pensasleikkuri. Yhteistä näille kaikille on, että sama akku sopii kaikkiin tuotteisiin ja takaa näin pitkän käyttöajan. Me testasimme laitteista kahta jälkimmäistä, ja totesimme, että yksikin latauskerta riittää jo pitkälle, silti akussa oli oikein mukavasti tehoa – yllättävänkin paljon, totesi mies, joka on jos jonkinlaista välinettä käyttänyt aiemminkin.
Testailun myötä pohdiskelimme näiden akkukäyttöisten laitteiden plussia ja miinuksia. Lista oli vahvasti plussavoittoinen, seuraavat pointit näimme tärkeimmiksi:
  • hiljaisuus
  • keveys – laitteet ovat uskomattoman keveitä, trimmerin käyttöön ei tarvita käsivoimaa eikä valjaita
  • helppokäyttöisyys – akku on helppo vaihtaa ja ladata ja tuotteet on helppo käynnistää
  • johdottomuus – ei tiellä olevia sähköjohtoja tai jatkojohtojen kanssa vääntämistä
  • tehokkuus – trimmerissä riitti jytyä jopa meidän takapihan pusikkoon, vaikka näin rajuun käyttöön sitä tuskin on tarkoitettu
  • ekologisuus – akkukäyttöiset välineet eivät tuota päästöjä, lataus vie vähän energiaa
  • pienenä miinuksena mainittakoot robottileikkurin jättämät ruohotupsut muutamaan kohtaan, nämä tosin korjaantunee seuraavassa ajossa
Eli kyllähän laitteista kiistattomia etuja löytyi, varsinkin kompakteissa taajamapihoissa akkuvälineet ovat enemmän kuin paikallaan. Tuumailtiin myös, että tällaiset välineet olisivat ehdottomat vaikka sähköttömällä mökilläkin. Yksi latauskerta riittää jo pitkälle, ja tarpeen tullen akkuja voi vielä vaihdella ristiin. Jatkossa taidammekin siirtyä akkukäyttöisten laitteiden pariin kaikkien pihavälineiden puolelta, ne riittävät meidän tarpeisiin ihan täysin. Tällä hetkellä G-Forcen laitteita myy ainakin Hong Kong, mutta jatkossa laitteita on saatavilla varmasti useammastakin paikkaa.
Testailun sivutuotteena syntyi siisti omenatarha, joka saavutettiin loppujen lopuksi todella vähällä työllä. Nyt ei kun nurmi kasvamaan omalla pihalla ja robotti-roope takapihalle huristelemaan. Näitä leppoisia kesäpäiviä odotellessa!
*Tuotteet saatu testattavaksi bloginäkyvyyttä vastaan.
Pottering in the garden with G-Force garden tools. They were very quiet, effective and lightweight, it was a pleasure to test them.