Terveiset kesäkodista

Helteistä sunnuntai-iltaa! Tämä viikko on kulunut aika kiireisissä merkeissä, enkä ole juuri ennättänyt somen pariin. Kaikenmoista kivaa projektia on parhaillaan meneillään, ja loppuviikosta piipahdin vielä työreissulla Helsingissäkin. Tämän päivän olenkin nauttinut lähinnä leppoisasta kotona olosta, se on ihan tarpeeseen, sillä ensi viikosta on tulossa taas aika hektinen. Nappasin nämä satunnaiset kuvat kesäkodista ihan vain näiden kuulumisten tueksi – eipä täällä kotona sen kummempia ole tapahtunut, vaikkakin kesä näkyy väistämättä aina pikkuisen sisätiloissakin.

Juuri nyt innostaa aika yksinkertainen ilme: kun luonto on runsaimmillaan, kaipaa kotiin ehkä pientä vastapainoa. Makkarin ikkunalaudalla majailee lyyraviikunani erään innokkaan mullantonkijan ulottumattomissa, on isokokoisena paikassaan vähän hassukin, mutta toisaalta samalla myös hauskan zen. Olen aiemminkin hiukan tuskaillut tuon kasvin kanssa, sillä se ei tunnu löytävän paikkaansa tässä kodissa – olkoot siis ikkunalaudalla hetken aikaa, on ainakin poissa tieltä jos ei muuta. Lakanat ovat rypyssä (kuten tavallista) ja muutenkin kaikki vähän rennosti siellä täällä. Tietynlainen rentous kuuluu minusta ehdottomasti kesäkotiin, sillä mitä mieltä on olla oikomassa paikkoja sisällä, kun ulkona odottelee etelänloman ilmat.

Kaikenlaiset kesäjutut innostavat ja kuvassa näkyy Helsingin reissulta löytämäni tuliainen, kepeä ja kukikas kesämekko. Olen yleisesti aika tylsä pukeutuja ja suosin lähinnä valkoista, mustaa, harmaata ja beigeä, mutta kesällä kuosit ja värit alkavat kiinnostaa ihan eri tavalla. Kesällä minimalistisemman tyylinkin ystävän on helpompi olla pikkuisen rönsyvämpi, jostain syystä värit tuntuvat tähän vuodenaikaan luontevimmilta. Ja tämä pätee niin pukeutumiseen kuin sisustukseenkin, harmaita seiniäkin vasten tuo pieni väripiste näyttää minusta tosi kivalta.

Sisustusjuttuja ei matkalta kotiutunut, poden niiden suhteen ehkä pientä ähkyä juuri nyt. Ennemminkin tekisi mieli tyhjätä kaappeja entisestään käyttämättä jääneistä astioista, maljakoista, tyynynpäällisistä ja sen sellaisista. Ehkä intoudun pitämään joku päivä instakirppiksen tai sitten odottelen loppukesää ja alueeni perinteistä pihakirppistapahtumaa. Kompakti tavaramäärä, hallitut säilytystilat ja yleinen järjestys ovat asioita jotka inspiroivat nyt erityisen paljon – näitä kohti on aina hyvä pyrkiä.

Olohuoneen pöydällä ihastuttaa runsas lumipalloheisikimppu, jonka taittelin Annen pihalta. Tämä on ihanimpia kukkivia pensaita mitä tiedän, pallomaiset kukat ovat niin kauniita sekä ulkona että maljakossa. Yhdessä Urna-vaasin kanssa ne muodostavat näyttävän parin, joka ei juuri muuta ympärilleen kaipaa. Taas sellaista tietynlaista selkeyttä, joka innostaa kovasti.

Seuraavaksi suunnitelmissani ryhtyä tekemään raparperipiirakkaa, tällä maisemakahvilan ohjeella tietysti, joka on jossain julistettu Suomen suosituimmaksikin. En yhtään ihmettele, sillä se on taivaallisen hyvää. Onnea on lähikauppa ihan vieressä sekä oman pihan raparperipuska – mieliteon iskiessä toteutus on siis vähän liiankin helppoa.

Näin kesäaikaan saatan päivitellä blogia vähän harvakseltaan, juuri nyt on vähän haipakkaa ja kaikki vapaa-ajat haluan tietysti olla ulkona nauttimassa ilmasta, näitä kelejä kun ei oikein saa säilöttyä tulevankaan varalle. Vinkkailen kuitenkin Instan ja Facebookin puolella aina uusista postauksista, sillä totaalista blogilomaa ei ole suunnitteilla kesänkään aikana. Kuullaan taas, ihanaa uutta viikkoa!

Seuraa minua Instagramissa @pihkala

ja Facebookissa täällä

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *