REMONTTIKUULUMISET VKO 2

Tänään remonttikuulumisissa on luvassa kurkistus kuistille, sillä kuten eilenkin jo totesin, on se nyt listoja myöten valmis. Paneelithan ovat olleet asennettuina tuossa tilassa jo muutaman kuukauden, ja laattalattiakin valmistui jo hyvissä ajoin ennen joulua. Listoitus ja listojen maalaus jäi kuitenkin myöhemmäksi, ja viimeiset siveltimenvedot vetelin niihin vasta tänään. Mutta nyt on sisääntulo tältä erää siisti ja valmis, muutamat pienet täydennykset saavat jäädä johonkin toiseen aikaan.
Samassa rytäkässä kuistin kanssa käsiteltiin myös varsinaiseen eteiseen johtavat kaksi rappua. Ne lipeöitiin ja öljyttiin aivan kuten lankkulattiammekin. Tässä kuvassa öljyä on vasta yksi kerros, joten raput ovat vielä vähän muuta lattiaa tummemmat. Toisen käsittelyn myötä ne kuitenkin vaalenivat vielä pikkuisen, ja saivat samalla vähän lisäsuojaa eteiskäyttöä ja mahdollista kengillä kävelyä ajatellen.
Itse kuisti koheni valkoisten listojen myötä mukavasti. Kovin syviä ikkunalautoja ei jäänyt ikkunoihin, mutta ehkäpä ripustan pelakuut ja muut kasvit amppeleihin. Jotain vihreää pitää minusta tuolla olla. Tuohon vanhan penkin kohdalle olen suunnitellut puolestaan kiinteää seinästä seinään ulottuvaa penkkiä, jonka alle kenkäsäilytys piiloutuisi. Tämä askarrellaan joskus myöhemmin joutoaikana, nyt ensi hätään tuo puupenkki saa luvan toimia kuistin istuimena.
Kuisti on sen verran matala, että kattovalaisimen sijaan päätimme hoitaa valaistuksen kahdella seinäkiinnitteisellä valaisimella, jotka sijaitsevat sisälle johtavan oviaukon molemmilla puolilla. Valaisinratkaisu oli lopulta supersimppeli; asensimme seinään Domus Classicasta tilatut posliinikannat ja niihin nostalgisen malliset led-polttimot. Ei tullut kalliiksi, ja valotehoa riittää oikein mukavasti kuistin tarpeisiin.
Lasittamaton terrakottaklinkkeri osoittautui hyväksi valinnaksi, minusta se antaa kuistille kivasti potkua, mutta sopii kuitenkin tyyliin (ja loistavasti meidän eteisen vihreään tapettiin). Helppohoitoinenkin tuo on, ja näin talvella lumiset kengät saa jättää huoletta laatan päälle. Kynnysmattona on haalea harmaansävyinen juuttimatto, joka sopii tunnelmaan ihan kivasti. Nyt puuttuvat vain ne pelakuut!
Jossain vaiheessa kuistin helmiponttipaneelit pitää vielä maalata, niissä on nyt vain pohjamaali, joka on vähän erisävyinen listavärin kanssa. Edellisessä kodissa teimme sen virheen, että maalasimme paneelit heti tuoreeltaan paikassaan, ja maali repeili paneelien elämisen myötä paikoittain vähän tylsän näköisesti. Nyt hankimme paneelit valmiiksi pohjamaalattuina, ja ne saavat mukautua paikkaansa vielä tovin. Sitten maalaamme ne samalla valkoisen sävyllä (Tikkurila 133A), jota kaikki talon listat, valkoiset seinät ja katot ovat.

Sellaista kuului kuistille tältä erää. Ensi viikolla odottelemme materiaalilähetystä meidän kellariin, toivottavasti tätä tilaa saadaan taas vähän eteenpäin. Voisinkin kirjoitella viikolla vähän tarkemmin pintamateriaali- ja väriajatuksistani tämän tilan suhteen. Heti alkuviikosta kurkataan puolestaan meidän vierashuoneeseen, jonka kalustus on edennyt pikkusen pidemmälle. Pysykäähän siis mukana menossa, mukavaa uutta viikkoa!

This week we finished our porch. Now all the moldings are attached to windows and doorways and they are painted in white. It´s so much nicer that the entrance is now tidy and clean! The porch turned out to very nice yet small space, my favourite thing is the terracotta tiling that gives a nice twist to the room. In the future I would love to build a fixed bench to the space, which would also include some storage for shoes. But this is not the most important thing that needs to be done immediately, that old wooden bench is good enough right now.

ETEISEN KAAPPI

old cabinet, william morris
Vähän ennen joulua kannoimme sisään erään toivotun ja tarpeellisen huonekalun. Eteisen vaatesäilytys oli entuudestaan vähän huonoissa kantimissa, sillä minkäänlaista kiintokaappia ei eteiseen tullut. Sellainen ei olisi kunnolla mahtunut kapeaan L-malliseen eteiseen, eikä kiinteä kaapisto olisi välttämättä edes sopinut vanhan talon tunnelmaankaan. Niinpä päätimme hankkia eteiseen vanhan irrallisen kaapin, johon osa käytössä olevista takeista saataisiin piiloon, ja tätä ollaankin metsästetty koko syksy. Äitini avustuksella löysimme viimein sopivan (eli tarpeeksi kapean ja leveydeltään pienen) vanhan kaapin, ja sen avulla suuri osa eteisen kaaoksesta on nyt taltutettu.
Kaappi on vähän kinkkinen kuvattava, tumma kaappi tummassa eteisessä ei näin pimeään vuodenaikaan erotu valokuvissa edukseen. Mutta luonnossa tykkään kaapista kovasti! Se on tyyliltään ehkä vähän erilainen mitä alun perin ajattelin, mutta oikein viehättävä. Erityisesti pidän arviolta 30-lukulaisen kaapin helmikoristeista ja ovaaleista ovipaneeleista. Myös peili on tuossa ihan kätevä ominaisuus, sillä tämän myötä eteiseen ei enää muuta peiliä mahdu. Peili on joskus vaihdettu uuteen, ja voisikin olla kiva vaihtaa sen tilalle joskus fasettihiottu, vanhantyylinen peili. Mutta sillä ei ole kiirettä, hyvin näkee tälläkin.
Nyt aluksi emme myöskään lähteneet käsittelemään kaappia mitenkään. Tummanruskea lakkapinta on kuluneena ihan viehättävä, ja sopii ihan kohtalaisesti tapettiin ja muihin huonekaluihimmekin. Kaapissa on myös kauniit vanhat helat, joista harmittavasti yksi on vähän rikki. Jos joku on törmännyt vastaaviin heloihin, saa vinkata!
talonpoikaiskaappi
Mikä tärkeintä, kaappi tarjoaa mukavasti säilytystilaa. Toiselle puolelle menee mukavasti meidän (no okei, minun) takit henkarille, ja toiselle puolelle saa kaiken eteisen irtosälän kuten pipot, lapaset, huivit ja harvemmin käytössä olevat kengätkin. Näille tilaa on jopa ruhtinaallisesti.  
Tämän kaapin lisäksi meillä on eteisessä vanha seinänaulakko – ja siinä se tila sitten onkin. Ehkä minun makuuni tilassa on nyt jopa vähän liikaa vanhaa, taidankin seuraavaksi raahata tuohon jonkin kevyen modernin jakkaran vanhojen kalusteiden vastineeksi. Mutta pysyypähän nyt ainakin osa tavaroista piilossa.
Our ”new” old cabinet in the hallway. There is no space for built-in cabinets, and I think they are not the most suitable solution to an old house either. So this separate, old cabinet was a great find: it hides not only my coats but also the piles of gloves, scarves and beanies, and matches well with the wallpaper. But maybe I should add a hint of modern design next to it…?

REMONTTIKUULUMISET VKO 39

Mukavaa sunnuntaita! Tämän viikon remppakuulumisissa on taas vähän edellisiä enemmän säpinää. Innostuttiin (tai lähinnä mies innostui) touhuilemaan kaikenlaista viikonloppuna, ja eteinen edistyikin tämän ansiosta ihan mukavasti. Kuistin panelointi viimeisteltiin, ja seuraavaksi olisikin aika siirtyä tämän tilan osalta lattian laatoitukseen ja ikkunasmyygien tekoon. Eipä sitä paljon muuta pienessä tilassa enää olekaan. Ihanaa, kun tämäkin tila alkaa hiljalleen siistiytyä!
Koska kuisti on melko matala, ei kattovalaisin ollut tilaan paras vaihtoehto. Kuistia valaisimaan tulikin kaksi posliinikantaista seinävalaisinta, samaa sarjaa jota löytyy myös kattovalaisimena keittiömme katosta. Tuollaiset seinävalaisimet asennettiin eteiseen johtavan oviaukon molemmille puolille. Ihan nätti ja yksinkertainen ratkaisu, ja vieläpä melko edullinenkin sellainen. Nyt pitäisi vain hankkia näihin vähän nykyistä kauniimmat polttimot…
 
Kuistin lattia on alempana talon lattiaan verrattuna, ja sisälle
varsinaiseen taloon astutaankin vähän hassusti muutaman portaan kautta.
Tämä oviaukko on ollut pitkään keskeneräinen, nyt viikonlopun aikana
mies väsäsi tuohon portaat ja teki smyygilistat ovenpieliin. Vaikka kohta on vielä keskeneräinen, on se sentään jo paljon siistimpi, enää ei ilmansulkupaperit repsota ja ekovilla vilku seinän välistä.
Oven smyygistä tuli väistämättä aika leveät, täytyy toivoa, että ulkonäkö tuosta vähän tasoittuisi listoituksen ja maalauksen jälkeen. Mikään talon kaunein kohta tämä ei kuitenkaan tule missään nimessä olemaan, mutta eipä seinän paksuudelle tai toisaalta tuolle tasoerolle oikein mitään voi. Näin jälkikäteen totesimme myös, että lattialankun olisi pitänyt jatkua pidemmälle, sillä nyt portaiden reunoihin jää hassut kolot. Tuota ei saa samaan tasoon ovismyygin kanssa, sillä silloin koloon laitettava reunalankku tulisi lattialankusta yli. Eli no can do, nyt täytyy vain miettiä yksityiskohtia, joilla tuon ulkonäköä saisi viilattua vähän nätimmäksi.
Alun perin suunnitelmanamme oli lipeöidä nuo porrasaskelmat lattian sävyisiksi, mutta tätä täytyy tuumata vielä vähän pidemmälle. Ovismyygi maalataan joka tapauksessa valkoiseksi, niinpä täytyy miettiä miten tuo valkoinen maali rajautuisi portaaseen nähden, eli missä kohtaa lipeä loppuu ja maali alkaa. Välttämättä ei olisi huono vaihtoehto maalata koko hässäkkää portaineen päivineen valkoiseksi, tällöin ei tulisi ongelmaa rajausten kanssa ja ulkonäkökin yhtenäistyisi hieman, valkoinen maali häivyttäsi pieniä koloja ja epäsuhtia. Mutta toisaalta tässä tapauksessa portaat erottuvat lattiasta vähän turhankin paljon, tätäkään en oikein toivoisi. Tässäpä riittää siis vielä vähän tuumattavaa…
Ja portaista puheenollen – niissä riittää projektia myös varsinaisen eteisen puolella. Aloitimme olemassa olevien portaiden kunnostuksen nyt viikonloppuna repimällä askelmien päällä olevat muovimatot pois. Alla oli kestävä ja hyvin tehty vanha puurunko, jonka toivoimme saavamme siististi esiin ja vain maalaavamme. Mutta mitä paljastuikaan muovimaton alta – pikkuisen lisää hommaa alkuperäisiin suunnitelmiimme nähden. Olisihan se pitänyt arvata!
Muovimaton alta paljastui merkillinen tuunaus: vanhat askelmat on joskus typistetty ja askelmien ylitykset sahattu pois. Nykyportaissa tuossa kohdassa oli irtonaiset, lattiamatolla ja messinkilistalla päällystetyt parin sentin puusoirot, jotka lähtivät ruuvaamalla irti. Eli uusiin portaisiin pitäisi askarrella samanmoiset, saada reunakohta kitattua piiloon ja maalata sitten kaikki yhtenäiseksi. Muutenhan portaat voisi jättää tuollaiseksi suorakulmaiseksikin, jos etenemää muuten olisi mukavasti ja reunakohta siistitty suoraksi, kumpaakaan tässä ei kuitenkaan ole. Parin sentin ylitys on askelmissa aika tärkeässä osassa, sillä etenemä portaissa on jo nyt aika pieni ja muutamakin sentti vaikuttaa kulkumukavuuteen aika radikaalisti. Tästä ei siis oikein viitsisi luopua.
Askelmalankkua ei pysty vaihtamaan uuteenkaan, sillä se on kolottu portaiden reisilankun sisään – tätä varten koko rakenne pitäisi purkaa ja tehdä uudelleen. Ei kiitos. Myös portaiden päällystäminen uudella liimapuulevyllä tm. on huono ratkaisu, sillä tällöin portaiden paksuus kasvaa liikaa ja ne tulevat ulos niitä reunustavista reisilankuista. Portaiden päällystäminen matolla (tai miksei ohuella vanerillakin) olisi yksi vaihtoehto, mutta mieluummin ottaisimme kyllä reilut vanhan ajan puuportaat. Eli ehkä kehittelemme vielä keinoa, jolla nämä alkuperäiset, mukavan klommoiset lankut saisivat jäädä näkyviin pienen jatkonokan kanssa.
Kirsikkana kakun päällä lattiamatto oli vielä melkoisesti kiinni alkuperäisessä askelmassa: suurin osa ajasta menikin lankkuun jämähtäneiden liimojen kaapimiseen ja hiomiseen. Pääsimme eteenpäin kuuden portaan verran, sitten luovutimme homman suosiolla toiseen päivään. Ensi viikolla tiedossa siis tätä mukavaa hommaa vielä monen portaan verran. 😉
Portaiden värikin on vielä hieman mietinnässä, sikäli mikäli siis puuportaat saadaan jätettyä siististi näkyville ja maalaushommiin päästään. Kaiteista tulee valkoiset, ovat niin raikkaat tuon tapetin rinnalla. Todennäköisesti sama väri päätyy myös itse portaisiin, mutta hieman houkuttelisi myös tapetista poimittu, ehkä vähän vihertävä vanhan ajan harmaa. Kumpaa vaihtoehtoa te äänestätte?
Our renovation this week: we panelled the porch and started repairing our stairs. As you can see, this job will continue next week, the stairs requires a lot of work. Now I´m thinking about the color – white or light grey. What do you think?