KESTÄÄKÖ MAALATTU LAMINAATTI? MIKÄ MAALI VALITA?

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4564

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4537

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4442

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4512

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4591

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4528

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4579

 

Ette arvaa, miten onnelliseksi tulen tästä näystä, joka näissä kuvissa on. Voisin katsella näitä kuvia vaikka kuinka pitkään hymy huulillani. Riemu johtuu keskikerroksen maalatuista lattioistamme, jotka ovat jälleen kauniit, siistit ja toiminnalliset. Se on kuitenkin melko suuren erehdyksen ja oivalluksen sekä merkittävän vaivannäön tulos. Antakaas, kun kerron lisää.

Muuttaessamme tänne keskikerroksen laminaattilattia oli jo maalattu. Suunnitelmana oli maalata myös ylä- ja alakerran lattiat laminaattilattialle soveltuvalla maalilla, ja jättää keskikerroksen lattia sellaiseksi kuin se asunnon ostaessamme oli. Keskikerroksen lattia oli edellisen asukkaan toimesta maalattu ranskalaisella V33-maalilla, mutta me päätimme valita ylä- ja alakertaan yhdistelmän Tikkurilan maaleja. Maalasimme siis ylä- ja alakerrassa laminaattilattiat ensin Tikkurilan Otex Akvalla ja sitten Betolux Akvalla. Lattioiden maalaamisesta kerroin blogissa täällä.
Remontoidessa kuitenkin keskikerroksen lattia alkoi näyttää muita pintoja huonokuntoisemmalta ja päätimme, että maalaamme myös sen kertaalleen edellisen asukkaan jo aiemmin käyttämällä V33-lattiamaalilla. Näin päädyimme tilanteeseen, jossa meillä on ollut keskikerroksessa eri lattiamaali kuin muualla asunnossa.

Moni on kysellyt vuoden aikana siitä, miten hyvin maalatut laminaattilattiat ovat kestäneet. Mitä tulee Betolux Akvalla maalattuihin lattioihin, ne ovat kestäneet aivan loistavasti! Voin lämpimästi suositella laminaattilattioiden maalaamista Betolux Akvalla. Sen sijaan alla olevista kuvista voitte nähdä, mitä V33:lla maalatuille lattioille tapahtui vuodessa.

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4260

Tässä hieman otosta lapsen syöttötuolin kohdalta.

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4279

Tässä muutamia koirien kynsistä jääneitä jälkiä sekä muita, esimerkiksi tuolien liikuttelusta tulleita jälkiä.

 

Kuvat puhuvat puolestaan. Myönnän, että keskikerroksessamme lattia on ollut kovimmalla kulutuksella, sillä se on saanut osansa koirien kynsistä, leluista ja tuolien siirtelystä. Koirat oleskelevat pääasiassa keskikerroksessa ja toissijaisesti alakerrassa, yläkerrassa eivät lainkaan. Poika leikkii pääasiassa keskikerroksessa, mutta melko paljon myös ala- ja yläkerrassa. Ymmärtäisin siis jollain tasolla, jos nämä naarmut ja lohkeamat olisivat olleet lattiamaalin ainoa tai pahin ongelma. Mutta mikä V33:lla maalattujen lattioiden lopulliseksi kohtaloksi muodostui, oli pinnan kuluminen karheaksi, jolloin siitä ei saanut likaa irti enää millään hinkkaamisella. Lattia oli tämän vuoksi jatkuvasti likainen ja vaikka kuinka pesimme, se ei edes tullut enää puhtaaksi. Myös mattoja siirtäessä huomasi, että maali oli kellastunut siitä, mihin aurinko oli eniten paistanut. Nämä merkittävät ongelmat alkoivat näkyä maalissa reilun puolen vuoden käytön jälkeen, eli hyvin pian.

Vilkaistaanpa vielä, mitä samassa ajassa oli tapahtunut Betolux Akvalla maalatuille lattioille ylä- ja alakerrassa.

 

033117IMG_1172

 

img_1279JÄTTI_VILLAPEITTO

 

img_1867_OLOHUONEEN_SISUSTUS

 

img_1857_OLOHUONEEN_SISUSTUS

 

img_1897_OLOHUONEEN_SISUSTUS

 

Kuten kuvista ehkä näkee, Betolux Akvalla maalatuille laminaateille ei ole tapahtunut oikeastaan mitään. Lattioiden maalipinta on lähestulkoon yhtä virheetön kuin heti maalaamisen jälkeen. Ainoa kuluma Betolux Akvalla maalatuissa lattioissa ovat laminaattien saumat, joista maali on kulunut paikoin pois niistä kohdista, joissa lattia on suurimmalla kulutuksella. Eli laminaattilautojen ladonta on tullut maalissa esille. Tämä on nähtävissä myös näissä kuvissa. Tämä ei haittaa minua tippaakaan, sillä sama tapahtuu maalattujen puulattioiden kanssa ja kuuluu ikään kuin asiaan. Tämä saa minun mielestäni lattiat näyttämään maalatuilta puulattioilta laminaatin sijaan, mitä en pistä pahakseni. Muuta huomautettavaa Betolux Akvasta en löydä.

Niinpä teimme kesäkuun alussa päätöksen, joka vaati hieman järjestelyä ja työtä, mutta oli ehdottomasti vaivan arvoinen. Päätimme nimittäin, että ennen kuin koko perhe on juhannuksen tienoilla viikon poissa kotoa, kannamme kaikki huonekalut pois keskikerroksesta ja maalaamme myös siellä lattian Betolux Akvalla, jolloin huonokuntoinen V33-maali jää historiaan. Niinpä ennen kuin automme nokka suunnattiin kohti mökkiä, maalasin keskikerroksen lattian kolmesti Betolux Akvalla. Näin lattia sai rauhassa kuivua ja kovettua viikon ennen kuin saavuimme takaisin kotiin. Ylimmistä kuvista on nähtävillä lopputulos. Ja ah, miten tyytyväinen olen! Tänään pyyhin lattian ensi kertaa maalaamisen jälkeen ja lika lähti siitä kuin ajatus. Ja onhan se taas kaunis katsella.

Toivottavasti meidän kokemuksemme auttavat jotakuta, joka pohtii, maalaisiko laminaattilattian ja millä maalilla. En toki väitä, etteikö myös V33-maali voisi toimia jonkun lattialla, mutta meillä se ei laminaatilla ollut menestys. Sen sijaan kaakelimaaleissa kyseisen merkin tuotteet ovat olleet loistavia. Ehkä tämä lattiamaali siis vain ei ole brändin paras tuote tai tuotekehityksellä on vielä tehtävää. Tällä kertaa siis kotimainen veti huomattavasti pidemmän korren.

 


 

A sight of our painted floors after a year. The ones painted
with Betolux Akva are in perfect shape.
V33 paint didn’t do so well so we painted all the floors
with Tikkurila Betolux Akva. The same paint we had in the
living room and upstairs. Now all our floors are in good shape.

 


 

 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

PIENEN ETEISEN SUURI MUUTOS

 

030417IMG_0136

 

030417IMG_0215

 

030417IMG_0146

 

030417IMG_0166

 

030417IMG_0173

 

030417IMG_0169

 

030417IMG_0189

 

030417IMG_0160

 

030417IMG_0200

 

Remontissamme varmasti suurimman
muutoksen koki pieni eteinen, eli aiemmin
tuulikaappina toiminut tila. Tilasta ei ole
kovinkaan hyviä ennen-kuvia, sillä siinä oli
aiemmin niin suuret kiinteät kaapit, ettei
tilaa mahtunut kuvaamaan. Kaapit ulottuivat
ovenkarmista päätyseinään saakka, ja
lisäksi eteisessä oli pariovet, jotka lisäsivät
ahtautta ja epäkäytännöllisyyttä entisestään.
Koira- ja lapsiperheessä sisääntulon on
oltava käytännöllisen avara, joten tilalle
oli tehtävä jotain.

Purimme kaapit ja nostimme ovet saranoiltaan
ja veimme ne varastoon. Halusimme säästää
ovet nähdäksemme, jos niille vielä
joskus tulisi käyttöä, mutta nyt kun olemme
asuneet talossa jo 8 kuukautta, en usko
ovien enää palaavan. Tilan kaikki seinät ja
katto maalattiin, ja vinokattoinen päätyseinä
sai ylleen tehostevärin, Tikkurilan Manttelin.
Samaa sävyä meillä on yläkerran aulassa.
Seinälle asennettiin suuri valkokehyksinen
peili, jonka alapuolelle tuli säilytyslaatikosto,
jonka päällä voi myös istua kenkiä pukiessaan.
Laatikko syö sisäänsä melko vaikuttavan
määrän kenkiä. Sivuseinälle asensin
Muuton Dots-naulakon huiveille,
käsilaukuille ja avainnauhoille.
Koirien remmejä ja tassupyyhkeitä
varten seinälle asennettiin myös Habon
musta tuplakoukku.

Lattia oli aiemmin hailakanturkoosi.
Lattialaatat maalasimme harmaiksi
laattamaalilla ja laattojen päälle tuli vielä
kurasiepparimatto, joka on koirataloudessa
aivan ehdoton. Eteisestä onkin tullut koiramme
Noan lempipaikka, sillä se on ainoa paikka
kodissamme, jossa ei ole lattialämmitystä.
Lattialämmitys tuntuu Noan mielestä
tukahduttavan lämpimältä, ja se makoilee
mieluusti viileämmällä alustalla.

Osassa pikkueteistä, kuten osassa koko
kotiamme, on lasikuitutapetit. Niiden
sanotaan olevan remontoijan painajainen,
sillä niitä ei voi poistaa, ja jos haluaa
sileää seinäpintaa, niiden päälle on
tapetoitava juuri tähän tarkoitukseen
kehitetyllä tapetilla. En ole itsekään
lasikuitutapetin ystävä, mutta meille
nämä tapetit saivat jäädä. Ne ovat
itse asiassa varsin huomaamattomat,
ja koska ne noudattavat talon rakennusajan
eli 90-luvun henkeä, ne eivät käy asunnossa
pahasti silmään. Ja helpottihan se
kovasti remonttia, ettei niiden kanssa
tarvinnut alkaa kikkailla, vaan saimme
vain maalata seinät. Peiliin nähden
vastakkaisella seinällä eteisessä on
lasitiili-ikkuna, joten ysärihenki on
osaltaan edelleen läsnä asunnossamme,
vaikka monilta häiritseviltä osilta olemme
saaneet sen sopivasti piiloon.
Eteisessä, kun muuallakin asunnossa
ovien karmit ja ovilistat kaipaisivat
joko kunnostusta tai uusimista, mutta
se saa toistaiseksi odottaa.

Tässä vielä kuva, jossa pikkueteinen näkyy
jotenkin ennen remonttia. Pikkueteisen lisäksi
asunnossamme on vielä toinen eteistila,
jossa on liukuovikaapistot takeille.
Huh, miten toimimaton tuo pienempi eteistila
olikaan ja huh, miltä täällä muutenkin näytti!

 

020917IMG_1490

 

Mitä pidät pikkuriikkisestä eteisestämme
muutoksen jälkeen?

 


 

Our little entry on the middle floor has
gone through a major change.


seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

 

USKALTAISINKO MAALATA MINTUNVIHREÄLLÄ?

 

081116IMG_4017

 

081116IMG_4027

 

081116IMG_3992

 

081116IMG_4006

 

081116IMG_4007

 

081116IMG_3985

 

081116IMG_3990

 

Kun teimme kesällä kodissamme remonttia,
en halunnut vielä lähteä maalaamaan
tehostevärejä kaikille niille seinille, joille
värisävyjä olin kaavaillut. Halusin katsella
rauhassa, millaiset sävyt kotiimme sopisivat
kokonaisuutena, ja mille seinille värejä
olisi hyvä maalata. Nyt olen maalannut
keskikerroksen porrasseinän, yläaulan
ranskalaisen parvekkeen seinän, sekä
pikkueteisen päätyseinän, joka näkyy
blogissa aivan tuota pikaa. Vielä pari
tehosteseinää on pohdinnassa.

Pojan huoneeseen olen halunnut valkoisen
ja harmaan rinnalle tuoda mintunvihreää.
Sävy saisi taittaa  hieman siniseen, mutta ei
liikaa. Mintuvihreitä  löytyy pelkästään
Tikkurilan värivalikoimasta  suuri
määrä. Sävyt ovat toinen toistaan kauniimpia,
ja  valinnan edessä kokeneemmallakin
sisustajalla menee totaalisesti sormi suuhun.
Näin kuitenkin taannoin Avotakassa kodin, jonka
seinät oli maalattu Tikkurilan Lido-sävyllä.
Lido on yllä olevissa kuvissa kolmen värilastun
vasemmanpuoleisin sävy. Kun olen makustellut
sävyä pitkään pojan huoneessa, alan olla sitä
mieltä, että Lido voisi olla oikea sävy.

Lidon kanssa kilpailee myös Tikkurilan
Nefriitti, joka tuntuu kuitenkin
hieman liian tummalta, vaikka sen
sävy onkin oikea.

Tarkoituksena on maalata neljästä seinästä
yksi tai kaksi. Haaveilen myös siitä, että
hankkisin huoneeseen seinälle kiinnitettävät
lelukaapit, jotka maalaisin samalla sävyllä.
tämä useiden seinällä olevien elementtien
maalaaminen samalla sävyllä on nyt aika pinnalla
ja sen ilme miellyttää omaa silmääni kovasti.
Näin on tehty muun muassa Maiju Saw -blogin
lastenhuoneessea.

Mitäpä pidätte Lidosta tai Nefriitistä?
Kumpi sopisi pienen poikamme huoneeseen?

 


 

Finding a color for the boy’s room is difficult.
I’m starting to bend for Tikkurila Lido and
Tikkurila Nefriitti.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA