KESTÄÄKÖ MAALATTU LAMINAATTI? MIKÄ MAALI VALITA?

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4564

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4537

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4442

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4512

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4591

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4528

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4579

 

Ette arvaa, miten onnelliseksi tulen tästä näystä, joka näissä kuvissa on. Voisin katsella näitä kuvia vaikka kuinka pitkään hymy huulillani. Riemu johtuu keskikerroksen maalatuista lattioistamme, jotka ovat jälleen kauniit, siistit ja toiminnalliset. Se on kuitenkin melko suuren erehdyksen ja oivalluksen sekä merkittävän vaivannäön tulos. Antakaas, kun kerron lisää.

Muuttaessamme tänne keskikerroksen laminaattilattia oli jo maalattu. Suunnitelmana oli maalata myös ylä- ja alakerran lattiat laminaattilattialle soveltuvalla maalilla, ja jättää keskikerroksen lattia sellaiseksi kuin se asunnon ostaessamme oli. Keskikerroksen lattia oli edellisen asukkaan toimesta maalattu ranskalaisella V33-maalilla, mutta me päätimme valita ylä- ja alakertaan yhdistelmän Tikkurilan maaleja. Maalasimme siis ylä- ja alakerrassa laminaattilattiat ensin Tikkurilan Otex Akvalla ja sitten Betolux Akvalla. Lattioiden maalaamisesta kerroin blogissa täällä.
Remontoidessa kuitenkin keskikerroksen lattia alkoi näyttää muita pintoja huonokuntoisemmalta ja päätimme, että maalaamme myös sen kertaalleen edellisen asukkaan jo aiemmin käyttämällä V33-lattiamaalilla. Näin päädyimme tilanteeseen, jossa meillä on ollut keskikerroksessa eri lattiamaali kuin muualla asunnossa.

Moni on kysellyt vuoden aikana siitä, miten hyvin maalatut laminaattilattiat ovat kestäneet. Mitä tulee Betolux Akvalla maalattuihin lattioihin, ne ovat kestäneet aivan loistavasti! Voin lämpimästi suositella laminaattilattioiden maalaamista Betolux Akvalla. Sen sijaan alla olevista kuvista voitte nähdä, mitä V33:lla maalatuille lattioille tapahtui vuodessa.

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4260

Tässä hieman otosta lapsen syöttötuolin kohdalta.

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4279

Tässä muutamia koirien kynsistä jääneitä jälkiä sekä muita, esimerkiksi tuolien liikuttelusta tulleita jälkiä.

 

Kuvat puhuvat puolestaan. Myönnän, että keskikerroksessamme lattia on ollut kovimmalla kulutuksella, sillä se on saanut osansa koirien kynsistä, leluista ja tuolien siirtelystä. Koirat oleskelevat pääasiassa keskikerroksessa ja toissijaisesti alakerrassa, yläkerrassa eivät lainkaan. Poika leikkii pääasiassa keskikerroksessa, mutta melko paljon myös ala- ja yläkerrassa. Ymmärtäisin siis jollain tasolla, jos nämä naarmut ja lohkeamat olisivat olleet lattiamaalin ainoa tai pahin ongelma. Mutta mikä V33:lla maalattujen lattioiden lopulliseksi kohtaloksi muodostui, oli pinnan kuluminen karheaksi, jolloin siitä ei saanut likaa irti enää millään hinkkaamisella. Lattia oli tämän vuoksi jatkuvasti likainen ja vaikka kuinka pesimme, se ei edes tullut enää puhtaaksi. Myös mattoja siirtäessä huomasi, että maali oli kellastunut siitä, mihin aurinko oli eniten paistanut. Nämä merkittävät ongelmat alkoivat näkyä maalissa reilun puolen vuoden käytön jälkeen, eli hyvin pian.

Vilkaistaanpa vielä, mitä samassa ajassa oli tapahtunut Betolux Akvalla maalatuille lattioille ylä- ja alakerrassa.

 

033117IMG_1172

 

img_1279JÄTTI_VILLAPEITTO

 

img_1867_OLOHUONEEN_SISUSTUS

 

img_1857_OLOHUONEEN_SISUSTUS

 

img_1897_OLOHUONEEN_SISUSTUS

 

Kuten kuvista ehkä näkee, Betolux Akvalla maalatuille laminaateille ei ole tapahtunut oikeastaan mitään. Lattioiden maalipinta on lähestulkoon yhtä virheetön kuin heti maalaamisen jälkeen. Ainoa kuluma Betolux Akvalla maalatuissa lattioissa ovat laminaattien saumat, joista maali on kulunut paikoin pois niistä kohdista, joissa lattia on suurimmalla kulutuksella. Eli laminaattilautojen ladonta on tullut maalissa esille. Tämä on nähtävissä myös näissä kuvissa. Tämä ei haittaa minua tippaakaan, sillä sama tapahtuu maalattujen puulattioiden kanssa ja kuuluu ikään kuin asiaan. Tämä saa minun mielestäni lattiat näyttämään maalatuilta puulattioilta laminaatin sijaan, mitä en pistä pahakseni. Muuta huomautettavaa Betolux Akvasta en löydä.

Niinpä teimme kesäkuun alussa päätöksen, joka vaati hieman järjestelyä ja työtä, mutta oli ehdottomasti vaivan arvoinen. Päätimme nimittäin, että ennen kuin koko perhe on juhannuksen tienoilla viikon poissa kotoa, kannamme kaikki huonekalut pois keskikerroksesta ja maalaamme myös siellä lattian Betolux Akvalla, jolloin huonokuntoinen V33-maali jää historiaan. Niinpä ennen kuin automme nokka suunnattiin kohti mökkiä, maalasin keskikerroksen lattian kolmesti Betolux Akvalla. Näin lattia sai rauhassa kuivua ja kovettua viikon ennen kuin saavuimme takaisin kotiin. Ylimmistä kuvista on nähtävillä lopputulos. Ja ah, miten tyytyväinen olen! Tänään pyyhin lattian ensi kertaa maalaamisen jälkeen ja lika lähti siitä kuin ajatus. Ja onhan se taas kaunis katsella.

Toivottavasti meidän kokemuksemme auttavat jotakuta, joka pohtii, maalaisiko laminaattilattian ja millä maalilla. En toki väitä, etteikö myös V33-maali voisi toimia jonkun lattialla, mutta meillä se ei laminaatilla ollut menestys. Sen sijaan kaakelimaaleissa kyseisen merkin tuotteet ovat olleet loistavia. Ehkä tämä lattiamaali siis vain ei ole brändin paras tuote tai tuotekehityksellä on vielä tehtävää. Tällä kertaa siis kotimainen veti huomattavasti pidemmän korren.

 


 

A sight of our painted floors after a year. The ones painted
with Betolux Akva are in perfect shape.
V33 paint didn’t do so well so we painted all the floors
with Tikkurila Betolux Akva. The same paint we had in the
living room and upstairs. Now all our floors are in good shape.

 


 

 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

USKALTAISINKO MAALATA MINTUNVIHREÄLLÄ?

 

081116IMG_4017

 

081116IMG_4027

 

081116IMG_3992

 

081116IMG_4006

 

081116IMG_4007

 

081116IMG_3985

 

081116IMG_3990

 

Kun teimme kesällä kodissamme remonttia,
en halunnut vielä lähteä maalaamaan
tehostevärejä kaikille niille seinille, joille
värisävyjä olin kaavaillut. Halusin katsella
rauhassa, millaiset sävyt kotiimme sopisivat
kokonaisuutena, ja mille seinille värejä
olisi hyvä maalata. Nyt olen maalannut
keskikerroksen porrasseinän, yläaulan
ranskalaisen parvekkeen seinän, sekä
pikkueteisen päätyseinän, joka näkyy
blogissa aivan tuota pikaa. Vielä pari
tehosteseinää on pohdinnassa.

Pojan huoneeseen olen halunnut valkoisen
ja harmaan rinnalle tuoda mintunvihreää.
Sävy saisi taittaa  hieman siniseen, mutta ei
liikaa. Mintuvihreitä  löytyy pelkästään
Tikkurilan värivalikoimasta  suuri
määrä. Sävyt ovat toinen toistaan kauniimpia,
ja  valinnan edessä kokeneemmallakin
sisustajalla menee totaalisesti sormi suuhun.
Näin kuitenkin taannoin Avotakassa kodin, jonka
seinät oli maalattu Tikkurilan Lido-sävyllä.
Lido on yllä olevissa kuvissa kolmen värilastun
vasemmanpuoleisin sävy. Kun olen makustellut
sävyä pitkään pojan huoneessa, alan olla sitä
mieltä, että Lido voisi olla oikea sävy.

Lidon kanssa kilpailee myös Tikkurilan
Nefriitti, joka tuntuu kuitenkin
hieman liian tummalta, vaikka sen
sävy onkin oikea.

Tarkoituksena on maalata neljästä seinästä
yksi tai kaksi. Haaveilen myös siitä, että
hankkisin huoneeseen seinälle kiinnitettävät
lelukaapit, jotka maalaisin samalla sävyllä.
tämä useiden seinällä olevien elementtien
maalaaminen samalla sävyllä on nyt aika pinnalla
ja sen ilme miellyttää omaa silmääni kovasti.
Näin on tehty muun muassa Maiju Saw -blogin
lastenhuoneessea.

Mitäpä pidätte Lidosta tai Nefriitistä?
Kumpi sopisi pienen poikamme huoneeseen?

 


 

Finding a color for the boy’s room is difficult.
I’m starting to bend for Tikkurila Lido and
Tikkurila Nefriitti.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

JOSKUS ON TYYDYTTÄVÄ ”IHAN HYVÄÄN”

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

Aina ei mene kaikki kuten suomenruotsalaisissa
televisio-ohjelmissa. Kirjoittelin alkuvuodesta
blogissakin siitä, miten työläs prosessi oikean
harmaan sävyn valinta keskikerroksen lyhyelle
porrasseinälle oli. Olin vertaillut erilaisia harmaita
jo pari kuukautta, kun vihjdoin päädyin Tikkurilan
värikartasta harmaaseen, joka oli sopiva sekä
voimakkuudeltaan että sävyltään. Tämän Deco Grey
-kartan sävyn 1944 piti olla puhdas harmaa, joka
ei taita mihinkään muuhun sävyyn, kuten siniseen,
vihreään, keltaiseen tai punaiseen.

Maalasin seinän eräänä tiistaipäivänä kertaalleen
ja heti ensialkuun seinän väri tuntui ihan hyvältä.
Se näytti ja tuntui oikeanlaiselta hieman kitin
sävyyn menevältä harmaalta, joka oli aavistuksen
myös beige, eli muotitermillä greige.
Seuraavana aamuna kun heräsin, ja maali oli
täysin kuivunut, se oli kuitenkin ihan roosa.
Yritin rauhoitella itseäni muutamalla kahvikupilla,
mutta kun niiden jälkeenkin seinä oli roosa,
otin siitä kuvan ja latasin Facebookiin pyytäen
ystäviäni sanomaan, onko seinä heidänkin
silmissään roosa. Ja roosa oli. Hanskat naulaan.
Kahden kuukauden sävynvalintatyö oli tuottanut
tulokseksi ei harmaan vaan roosan seinän.

Seurailin seinän väriä päivän mittaan ja totesin,
että aamulla, kun portaikon led-valo oli päällä,
seinä näytti punertavalta. Yksi ystävistäni tiesikin
kertoa, että led antaa helposti punertavaa valoa.
Keskipäivällä täydellisen päivänvalon aikaan
seinä oli kauniin harmaa. Illan hämärtyessä siitä
taas tuli lila, sillä päivänvalo muuttui sinisemmäksi.
Totesin siis, että seinä on oikean värinen juuri
silloin, kun töissä käyvä ihminen ei ole kotona,
mikä ei ole kovin optimaalista.
Nämä kuvat on otettu tänään klo 11, ja niissä
seinä näyttää kutakuinkin toivomaltani sävyltä.

Harmaa väri taittaa aina valon mukaan eri
sävyihin. Se on vain todettava ja hyväksyttävä.
Koska suon seinän taittavan oikeastaan mihin
tahansa muuhun sävyyn paitsi punaiseen,
olen kuitenkin ajatellut maalata seinän jossain
vaiheessa selvästi vihreään taittavalla harmaalla.
Olen vertaillut mintunvihreään kallellaan olevia
harmaita ja mahdollisesti löytänytkin seinälle
uuden sävyn. Mutta pienen lapsen kanssa telaan
tarttuminen ei toki käy noin vain. Vähintään pitää
ottaa lapselle hoitaja, tai ajoittaa maalaushomma
viikonlopulle, jolloin lapsen isä on vapaalla.
Koska kädet ovat muutenkin täynnä hommia, olen
päättänyt, että seinä saa olla toistaiseksi tuollainen.
Onhan se kuitenkin ”ihan hyvä”.
Ripustin siis seinälle aiotut taulutkin jo paikoilleen.
Olkoon ne merkkinä siitä, että tämä on nyt
näin ihan riittävän hyväksyttävä lopputulos.
Toinen tauluista on Riikka Kantinkosken
grafiikka ja toinen on sivu Claes Anderssonin
runokirjasta. Rakastan niitä molempia.

Mitä sinä tykkäät tästä väristä? Oletko itse
kokenut pettymyksiä maalisävyjen kanssa?

 


 

My wrong color wall in the dining area.
In these photos it’s ok but in the morning
it shifts to pink and in the evening to purple.
In the noon it’s the right kind of grey.
I’m pondering weather to repaint it or not.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA