PARI KASSILLISTA MUISTOJA

 

010717img_8195

 

010717img_8210

 

010717img_8184

 

010717img_8182

 

010717img_8204

 

lastenhuoneen sisustus

 

lastenhuoneen sisustus

 

lastenhuoneen sisustus

 

lastenhuoneen sisustus

 

Jokin aika sitten ystäväni toi meille kaksi kassillista
lastensa vanhoja vaatteita. Olen käyttänyt Nappulalla
paljon käytettyjä vaatteita, joten olen tottunut
vaatekassien vastaanottamiseen ja antamiseen, mutta
tällä kertaa kasseista löytyi jotain aivan erityistä.

Muistothan ottavat usein materiaalisen muodon.
Jokin esine, kirja, levyn kansi tai vaate vie meidät
helposti johonkin menneeseen hetkeen ja tuo
elävästi mieleen eletyt päivät, sanotut sanat ja
kerätyt kokemukset. Ehkä siksi joistakin tavaroista
on niin vaikea luopua. Silloin voi tehdä kuten ystäväni.
Hän oli pakannut muistot pieniin kauniisiin
paketteihin ja kirjoittanut ne sanoiksi. Näin ne
varmasti elävät hänen mielessään vielä vuosia tai
vuosikymmeniä, vaikka itse pakettien sisältämät
vaatteet ovatkin jo meillä käytössä.

Kun tavasin muistoja pakettien päältä,
kyynelhän siinä vierähti. Miten arvokkaita
hetkiä ja asioita.

Toivon, että meille muodostuu noista
lastenvaatteista ja niiden kanssa elämästämme
elämästä uusia muistoja. Sekä muistoista että
vaatteista olen ikuisesti kiitollinen.

 


 

I got some second hand children’s clothes
from my friend. And on the small pretty
packages she had written all the memories
related to the clothes. So touching.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

HAUSKA KIKAPI-VAATE KASVAA LAPSEN MUKANA

Kaupallinen yhteistyö: Kikapi

 

kikapi lastenvaatteet vaatteet vauva

 

kikapi lastenvaatteet vaatteet vauva

 

kikapi lastenvaatteet vaatteet vauva

 

kikapi lastenvaatteet vaatteet vauva

 

kikapi lastenvaatteet vaatteet vauva

 

kikapi lastenvaatteet vaatteet vauva

 

Puolivuotias Nappulamme alkaa vihdoin olla siinä iässä,
että pituuskasvu alkaa pikkuhiljaa hidastua. Pituutta ei ehkä
enää kovin pitkään tule huimat 4 senttiä kuussa, kuten tähän asti.
Koska vaatteet ovat jääneet minimiehellä nopeasti pieniksi, olen
panostanut pääasiassa käytettyihin vaatteisiin. Muutenkin ekologisuus
on alusta lähtien ollut minulle vauvan hankinnoissa tärkeää.
Nyt on kuitenkin aika alkaa hiljalleen hankkia  jäppiselle myös ihan uusia
vaatteita,  sillä  vaatteiden käyttöikä alkaa olla niin pitkä, että käytetty
vaate ei usein kestä kaikkea ryömimistä tai konttailua.

Panostan mieluusti lastenvaatteissa kotimaisuuteen ja käsityöhön
sekä pieniin firmoihin. Tästä aivan malliesimerkki on kahden naisen
pienyritys Kikapi, jonka upean laadukkaissa, käsin ommelluissa
vaatteissa Nappula tässä toheltaa. Kikapi aloitti
toimintansa tekemällä vanhoista topeista ja t-paidoista
pipoja. Pipoista muodostui nopeasti  hitti, ja niitä alettiin myydä
erilaisissa tapahtumissa. Pian naisten mielissä alkoi syntyä paljon
muunkinlaisia ideoita, ja kehiteltiin oma malli, joka oli valmistettu
uudesta kankaasta. Jonkin aikaa kierrätetyt kankaat olivat
vielä mukana kuvioissa, kunnes niiden hankkiminen alkoi kasvavan
asiakasmäärän vuoksi olla niin työlästä, että yritys keskittyi
lopulta uusiin kankaisiin.

Kysynnän kasvaessa Kikapissa alettiin kehitellä myös vaatteita
lapsille. Valikoimissa on nykyään erilaisten hattujen lisäksi
myös yllä olevissa kuvissa näkyvät lasten haaremihousut, postauksen
alaosassa näkyvät mustavalkoiset unisex-leggingsit sekä trikoinen
mekko, jota saa sekä aikuisten että lasten koossa.

 

kikapi lastenvaatteet vaatteet vauva

 

kikapi lastenvaatteet vaatteet vauva

 

kikapi lastenvaatteet vaatteet vauva

 

kikapi lastenvaatteet vaatteet vauva

 

Kikapilla on aivan valtava määrä erilaisia kuoseja, joten
tämän yrityksen kohdalla voi silein sydämin sanoa, että valikoimassa
on jokaiselle jotain. Graafisten kuvioiden lisäksi kuoseista löytyy
hyvin klassisia kukkakuvioita, raitaa, ruutua – mitä vain.
Näiden graafisten sävyjen lisäksi tarjolla on hyvin värikkäitä kankaita.
Kaikki kankaat pestään ennen ompelua varmistaen, ettei tuote kutistu
tai värjää. Tämä takaa myös sen, että esimerkiksi lahjaksi saadun
vaatteen voi heti laittaa päälle. Kikapi panostaa käyttöikään ja siihen,
että asiakas saisi aina oikean kokoisen tuotteen. Kuvissa näkyviä
haaremihousuja voi esimerkiksi käyttää vähintään kolmen koon yli.
Nappula on nyt 74  senttiä pitkä, ja  hänen yllään olevat housut ovat
kokoa 74-86 ja istuvat jo nyt hyvin – melkoista! Pojan kasvaessa resorit voi
rullata auki, ja housihin tulee huimat 12 senttiä lisää kasvuvaraa. Kikapin
laadukkaiden kankaiden ansioista näin pitkä käyttöikä on mahdollista.
Tämä jos jokin on lastenvaatemarkkinoilla kilpailuetu.

 

kikapi lastenvaatteet vaatteet vauva

 

kikapi lastenvaatteet vauva vaatteet

 

kikapi lastenvaatteet vaatteet vauva

 

kikapi lastenvaatteet vaatteet vauva

 

kikapi lastenvaatteet vaatteet vauva

 

Kikapi on klassinen pienyritys siinä, että sille tyytyväinen asiakas
on todella tärkeä. Kikapin naiset ovat halunneet pitää kiinni
siitä, että vaikka he tekevät vaatteet itse omien ompelupöytiensä
ääressä, työn jälki on on erittäin siistiä ja tuotteet ovat huoliteltuja.
Kikapin mekko- ja hattutuotanto on siirtymässä tehdasvalmistukseen,
sillä kysyntä on ollut kovaa. Näin naisilla jää enemmän aika keskittyä
tuotekehitykseen ja myyntiin.

Pääkaupunkiseudulla asuville tarjoutuu viikonloppuna oiva
mahdollisuus päästä tutustumaan Kikapin tuotteisiin
Lastenvaatekarnevaaleilla. Ne järjestetään lauantaina 22.10.
klo 10-16 Teurastamon Kellohallissa, ja tarjolla on monenlaisia
kotimaisia merkkejä. Kikapin tuotteisiin voit tutustua myös
Facebookissa täällä, ja niitä voi myös tilata sitä kautta.

Millaisista lastenvaatteista sinä pidät? Entä millaisia
vaatteita toivoisit markkinoille enemmän?

* yhteistyössä Kikapin kanssa – osa vaatteista saatu *

 


 

Our little man is wearing fun and well made
children’s clothing by Finnish Kikapi.
Don’t you just love these hand made products?
See more here.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

ÄITI ON NYT VÄHÄN YKSIN

 

070516IMG_2901

 

070516IMG_2878

 

070516IMG_2974

 

070516IMG_2880

 

070516IMG_2969

 

070516IMG_2971

 

Tämä on blogi sisustuksesta, ei äitiydestä.
Mutta koska äitiys on käsillä olevan vauvavuoden myötä
keskeisin asia elämässäni, en millään voi olla sivuamatta
sitä myös täällä.

Nappula täyttää muutaman päivän päästä puoli vuotta.
Tämän postauksen kuvat on otettu kolme kuukautta sitten.
Ne ovat jääneet julkaisematta, koska en ole saanut
täällä sanottua sitä, mitä olen äitiydestä halunnut sanoa.
Tällä viikolla tähän mielessäni pyörineeseen aiheeseen tarttui
kuitenkin myös Helsingin Sanomat. Lehti kyseli vanhempien
kokemuksia siitä, ovatko he tunteneet olonsa yksinäisiksi
pienen vauvan kanssa, tai ovatko entiset kaverit kaikonneet.
Enkä voi millään vastata kysymykseen kieltävästi.

Nappula on käsittämättömän aurinkoinen, sisukas, eläväinen
kaunis, helppo, kiehtova ja kaikin puolin täydellinen vauva.
En ole kokenut vauvan hoidossa oikeastaan minkäänlaisia ongelmia.
Joinain päivinä vauvalla takkuaa joko syöminen tai nukkuminen,
mutta pian nekin hommat taas rullaavat ja arki etenee.
Nappula oppii koko ajan uutta ja hänen hoitamisensa sujuu
juuri niin kuin oletinkin – neuvokkailta ja maalaisjärkeä
omaavilta ihmisiltä hyvin mutkattomasti. Päivät täyttyvät
suunnattomista onnen tunteen aalloista, kun vain katsonkin
vauvan hymyileviä kasvoja. Ja hänhän hymyilee käytännössä
koko ajan. Mutta se, mikä vetää ihmisen solmuun ja raahaa
sankkaa sumua arjen ylle ei olekaan tuo meille täydellinen
lapsi, vaan muilta osin kovin ontoksi muuttunut arki.

Olin jo ennen äitiysvapaatani huolissani yhtälöstä:
Erittäin hektistä työtään suunnattomasti rakastava,
ihmisten ja työn johtamisesta nauttiva, laajan ystäväpiirin ja
kunnianhimoiset harrastukset omaava, suulas ja sosiaalinen
kolmekymppinen nainen riuhtaistaan kotiin ja käsketään
keksimään arki uudelleen. Yksin. Tai oikeastaan kaksin,
mutta kun seurustelu arjen toisen osapuolen kanssa
koostuu ensi kuukaudet lähinnä lelun heiluttelusta
pienten kasvojen yläpuolella, tiedätte varmaan mitä
tarkoitan. Ensimmäiset kuukaudet sitä keksii paljonkin
tekemistä. Jos arjen opettelu vauvan kanssa ei riitä,
voi vaikka ostaa asunnon ja remontoida sen itse omin käsin.
Kuten me teimme. Senkin jälkeen löytyy kyllä jonkin aikaa
kaikenlaista puuhaa vauva-arjen rikastuttamiseksi, mutta
ennen pitkää kaikki puuhastelut on puuhasteltu. Sitten kaikki
pysähtyy. Sitä istuu kotona vauva sylissä aamuisin ja
miettii, mitä ihmettä tänään teen. Kun omenat on kerätty
ja hillottu, kaapit järjestetty, internet luettu, koirat huollettu,
laskut maksettu, ja kun ei edes keksi mitään, mitä kaupasta
pitäisi hakea, ei vain ihmisellä ole vauvan hoidon lisäksi enää
muuta virkaa. Mitäpä jos tapaisi ystäviä? Mutta minnekäs
he ovatkaan ympäriltä kaikonneet? No töihinsä. Tai sitten
on käynyt niin, kuten monilla tuoreilla vanhemmilla: ystävät
ovat todenneet mielessään, ettei niitä vauvallisia minnekään
kannata pyytää, kun eivät ne varmaan pääse. Meillä on
äärimmäisen onnekas tilanne hoitoavun suhteen, sillä äitini
asuu aivan lähellä ja tulee auliisti poikaa hoitamaan. Pääsisin
lähtemään omiin menoihini käytännössä milloin tahansa,
mutta kun menoja ei liiemmin ole.
Joidenkin ystävien kanssa välit saattavat tuoreilla vanhemmilla
myös aidosti väljähtyä. Tähän voi olla useita syitä. Esimerkiksi se,
etteivät  kaverit  ole lainkaan kiinnostuneita vauvajutuista – ja se on
heidän täysi oikeutensa. Ei kaikkia kuolaava pieni ihme
kiinnosta yhtään. Surullisempi syy välien väljähtämiseen voi
myös olla se, että monella ystävällä saattaa itsellään olla
toteutumaton vauvatoive, jonka rinnalla toisen vauva-auvo tuntuu
satuttavalta. Sekin – ja se etenkin – on hyvin ymmärrettävää.

Arkipäivisin minulle käy helposti
niin, että ainoat ihmiset, joiden kanssa olen kasvotusten
tekemisissä, ovat avomies ja Alepan kassa. Miehen kanssa
keskustelu liikkuu vaipanvaihdon ja D-vitamiinitippojen
ympärillä, Alepan kassalle sanon ”hei” ja ”kiitos”.
Varsinaista seurapiirielämää. Ei ihme, jos tuore äiti istuu
kotona ja tuntee olevansa yksinäisempi kuin koskaan
aiemmin. Niin minäkin olen useasti tuntenut.
Avainasemassa on kuitenkin aina äiti itse. Vaikka tuntuu
siltä, ettei yksinkertaisesti keksi mitään mielekästä
tekemistä kodin ulkopuolella tai saa kenestäkään aikuisesta
seuraa, pitää  rohkeasti avata suu. Asiaa mielessäni tällä
viikolla pohdittuani, kysyin uusilta äitiystäviltäni, onko
heillä yksinäisyyden tai toimettomuuden tunteita.
Ja voitte kuvitella, että yhdyimme kaikki samaan kuoroon.
Tästä poikikin yhdessä mietittynä lista paikkoja ja harrastuksia,
jonne  vauvan kanssa voi mennä, yhteisiä tapaamisia ja jopa
ideoita yhteisiin projekteihin. Eläköön avoimuus!

Joten yksinäisyydestä kärsivä äiti: kerro fiiliksistä muille.
Mene rohkeasti seuraan, ota selvää lähiympäristön
vauvakahviloista ja perhevalmennuksen kokoontumisista,
niin typeriltä kuin ne saattaisivatkin tuntua. Kysele
tutuilta vauvaperheiltä Facebook-yhteisöistä. Ylipäätään
avaa suusi yksinäisyydestä. Se on ainoa tapa muuttaa suuntaa.

Tuoreiden vanhempien läheinen: vauvaa hoitavat eivät
tarvitse neuvoja, he tarvitsevat tukea. Kanssaihmiset tuntuvat
usein luulevan, että vauvaperheen tukemista on antaa
triviaaleja kasvatusneuvoja kolmekymppisille, koulutetuille ja
osaaville ihmisille. Takaan, että tuore vanhempi tietää
muutenkin, ettei vauvaa  kannata pitää suorassa
auringonpaahteessa, että tuttipullot pitää sitten pestä hyvin,
tai että talvella tarvitaan sitten pipoa. Vanhemmuuden
tukeminen ei ole triviaalien neuvojen jakamista, vaan ihan
jotain muuta. Se on kysymistä, miten jaksat tänään, oletko
nukkunut, haluaisitko lähteä yhdessä ulos kävelylle tai
syömään,  tai tulenko joku päivä ihan vain teille katsomaan
kanssasi illalla telkkaria. Näistä kysymyksistä kiitän
omia läheisiäni sydämeni pohjasta.
Yksinäisyyttä vastaan taistellaan vain yhdessä.

Jos sinä olet vanhempi, onko sinulla kokemuksia
yksinäisyydestä? Jos ei huvita jäättää kommenttia, kokemuksistasi
voit kirjoittaa myös Helsingin Sanomille osoitteeseen torstai@hs.fi.

PS. Aavistelen jo, että tämä postaus – kuten kaikki vanhemmuuteen
liittyvät kannanotot – saattaa poikia ikäviä kommentteja.
Eli helpotetaan meitä kaikkia: jos ajattelit kommentoida
ikävään tai viisastelevaan sävyyn, tee se mieluummin
vauva.fi-sivuston palstoilla, älä täällä.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA