HARMAAT JUUTTIMATOT SISÄÄNKÄYNNEILLE

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_8

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_6

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_5

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_7

 

Juutti on tehnyt matoissa suuren tulemisen
kuluneena talvena. Olen ihastunut materiaalin
rouheaan ja luonnolliseen fiilikseen ja kun
meille etsitiin pieniä mattoja sekä eteistilaan että
terassin ovelle, tiesin ehdottomasti haluavani
juuttiset matot. Harkinta-aika oli kuitenkin pitkä,
sillä pohdin pitkään, onko materiaali koirakotiin
sopiva. Juuttimattoahan ei voi varsinaisesti
pestä perinteisin tavoin, vaan puhdistuksen pitäisi
olla mahdollisimman hellävaraista.

Osa ohjeista neuvoo, että
juuttimaton voi kastella kevyesti, mutta
että se kannattaa kastella tällöin kokonaan,
ettei se ala kuivuessaa kupruilla. Osa neuvoo
pyyhkimään maton kylmään suolaveteen
kostutetulla sienellä. Jälkimmäinen ei ole koirien
kanssa etenkään mahdollisten eritevahinkojen
sattuessa riittävä puhdistuskeino, joten matto
tarvitsee varmasti kastelua ainakin joskus.
Juuttimatto olisi tärkeää saada melko nopeasti
pesun jälkeen kuivaksi, jotta se ei ala haista.
Usein koko pesuoperaatio suositellaankin
jätettäväksi ammattilaisen huoleksi.
Koirat sotkevat meillä tavattoman paljon,
mikä näkyy muun muassa yllä olevissa kuvissa
kylpyhuoneen harmaan oven roiskeissa.
Lienevät kuvissa niin ikään näkyvän Noan
kuolaroiskeita, joita paljas silmä ei erota,
mutta kamera erottaa. Eli kaikkien materiaalien
valinnassa puhdistaminen on aina
päällimmäisenä mielessä.

Tästä kaikesta huolimatta päädyin valitsemaan
juuttimatot, sillä ne ovat myös hyvin kestävät
ja ne imevät sisäänsä hyvin koirien jaloissa
asuntoon kulkeutuvaa hiekkaa.

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_4
030817HARMAA_JUUTTIMATTO_3

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_1

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_2

 

Kesäisin terassin ovi on koko ajan auki, ja koirat
sekä ihmiset kulkevat tiuhaan sisään ja ulos.
Tällöin ovella on hyvä olla matto, jonka karheaan
pintaan jäävät niin lehdet kuin hiekkakin.

Juuttimattojen valinnassa vaikeaa on löytää
omaan kotiin sovipa sävy, sillä juuttia löytyy
useissa eri sävyissä. Luonnostaan juutti on
vaaleanruskeaa, joten kaikki tästä poikkeavat
sävyt ovat värjättyä luonnonkuitua. Oma
juuttimattoepisodini alkoi rajulla etsinnällä,
jossa kuljettiin erehdysten kautta onnistumiseen.
Kokeilin meille kotiin erilaisia lämpimämpiä
juutin sävyjä aina oljenkeltaiseen taittavasta
harmaanruskeaan, mutta ne kaikki olivat
aika pahasti eri paria kotimme muiden
sävyjen kanssa. Niinpä (ehkä hieman
tylsästikin) päädyin lyijynharmaaseen
värjättyyn juuttiin. Matot ovat ruotsalaisen
Dixien. Toisen löysin erään huonekaluliikkeen
loppuunmyynnistä ja toisen ostin sille
kaveriksi Pinosta Helsingistä.

Oviaukkoja kuvatessa silmiin käyvät aina
maalaamattomat ovenkarmit. Niissä on
isoja maalilohkeamia ja ne ovat myös
kellastuneet. Karmien maalaaminen on jäänyt
roikkumaan remontista lähtien, mutta luulen,
että kesällä, kun olemme molemmat lomalla ja
ilma on lämmin ja kuiva, tartun pieneen telaan ja
siveltimeen ja maalaan karmit kuntoon.
Sitä paitsi pitäähän kodissa olla aina muutama
keskeneräinen puhde odottamassa – valmis
kotihan olisi suorastaan tylsä. Heh.

Onko sinulla kokemusta juuttimatosta tai
etenkin sen pesemisestä?

 


 


I bought some jute rugs to our
hallway and terrace door. They’re
pretty in texture but I’m a little afraid
of washing them. Have you ever done that
with jute rugs?

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

PIENEN ETEISEN SUURI MUUTOS

 

030417IMG_0136

 

030417IMG_0215

 

030417IMG_0146

 

030417IMG_0166

 

030417IMG_0173

 

030417IMG_0169

 

030417IMG_0189

 

030417IMG_0160

 

030417IMG_0200

 

Remontissamme varmasti suurimman
muutoksen koki pieni eteinen, eli aiemmin
tuulikaappina toiminut tila. Tilasta ei ole
kovinkaan hyviä ennen-kuvia, sillä siinä oli
aiemmin niin suuret kiinteät kaapit, ettei
tilaa mahtunut kuvaamaan. Kaapit ulottuivat
ovenkarmista päätyseinään saakka, ja
lisäksi eteisessä oli pariovet, jotka lisäsivät
ahtautta ja epäkäytännöllisyyttä entisestään.
Koira- ja lapsiperheessä sisääntulon on
oltava käytännöllisen avara, joten tilalle
oli tehtävä jotain.

Purimme kaapit ja nostimme ovet saranoiltaan
ja veimme ne varastoon. Halusimme säästää
ovet nähdäksemme, jos niille vielä
joskus tulisi käyttöä, mutta nyt kun olemme
asuneet talossa jo 8 kuukautta, en usko
ovien enää palaavan. Tilan kaikki seinät ja
katto maalattiin, ja vinokattoinen päätyseinä
sai ylleen tehostevärin, Tikkurilan Manttelin.
Samaa sävyä meillä on yläkerran aulassa.
Seinälle asennettiin suuri valkokehyksinen
peili, jonka alapuolelle tuli säilytyslaatikosto,
jonka päällä voi myös istua kenkiä pukiessaan.
Laatikko syö sisäänsä melko vaikuttavan
määrän kenkiä. Sivuseinälle asensin
Muuton Dots-naulakon huiveille,
käsilaukuille ja avainnauhoille.
Koirien remmejä ja tassupyyhkeitä
varten seinälle asennettiin myös Habon
musta tuplakoukku.

Lattia oli aiemmin hailakanturkoosi.
Lattialaatat maalasimme harmaiksi
laattamaalilla ja laattojen päälle tuli vielä
kurasiepparimatto, joka on koirataloudessa
aivan ehdoton. Eteisestä onkin tullut koiramme
Noan lempipaikka, sillä se on ainoa paikka
kodissamme, jossa ei ole lattialämmitystä.
Lattialämmitys tuntuu Noan mielestä
tukahduttavan lämpimältä, ja se makoilee
mieluusti viileämmällä alustalla.

Osassa pikkueteistä, kuten osassa koko
kotiamme, on lasikuitutapetit. Niiden
sanotaan olevan remontoijan painajainen,
sillä niitä ei voi poistaa, ja jos haluaa
sileää seinäpintaa, niiden päälle on
tapetoitava juuri tähän tarkoitukseen
kehitetyllä tapetilla. En ole itsekään
lasikuitutapetin ystävä, mutta meille
nämä tapetit saivat jäädä. Ne ovat
itse asiassa varsin huomaamattomat,
ja koska ne noudattavat talon rakennusajan
eli 90-luvun henkeä, ne eivät käy asunnossa
pahasti silmään. Ja helpottihan se
kovasti remonttia, ettei niiden kanssa
tarvinnut alkaa kikkailla, vaan saimme
vain maalata seinät. Peiliin nähden
vastakkaisella seinällä eteisessä on
lasitiili-ikkuna, joten ysärihenki on
osaltaan edelleen läsnä asunnossamme,
vaikka monilta häiritseviltä osilta olemme
saaneet sen sopivasti piiloon.
Eteisessä, kun muuallakin asunnossa
ovien karmit ja ovilistat kaipaisivat
joko kunnostusta tai uusimista, mutta
se saa toistaiseksi odottaa.

Tässä vielä kuva, jossa pikkueteinen näkyy
jotenkin ennen remonttia. Pikkueteisen lisäksi
asunnossamme on vielä toinen eteistila,
jossa on liukuovikaapistot takeille.
Huh, miten toimimaton tuo pienempi eteistila
olikaan ja huh, miltä täällä muutenkin näytti!

 

020917IMG_1490

 

Mitä pidät pikkuriikkisestä eteisestämme
muutoksen jälkeen?

 


 

Our little entry on the middle floor has
gone through a major change.


seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

 

ETEISAULAN KAAPIN PÄÄLLÄ

 

081116IMG_3829

 

081116IMG_3832

 

081116IMG_3862

 

081116IMG_3833

 

081116IMG_3843

 

081116IMG_3817

 

Pieniä asioita eteisaulan kaapin päällä.

Purppuraan taittavan printin ja samansävyisen viherkasvin
vuoropuhelu on lemppariasioitani tässä kodissa.
Edellisessä kodissa yövalona ollut vanha messinginvärinen
seinävalaisin päätyikin tähän. Avaimella pääsee ehkä
suoraan kodin sydämeen.

Keskikerroksen kylppäriin eteisaulasta johtaa harmaa
Jeld-Wenin sisäovi, joista kirjoittelin aiemmin täällä.
Se tuo mielestäni luonnetta muutoin vaaleaan tilaan.
Kaapisto kulmahyllyköineen ei sellaisenaan ole ihan minun
makuuni, ja haluaisin oikeastaan tilalle jotain ihan muuta.
Mutta näillä esineillä olen tehnyt siitä itseni näköisen.

Tähän tilaan tulen, kun tulen kotiin.
Se alkaa tuntua jo omalta.

 


 

Some of my favorite things in the hallway.
I’m very keen on the print and the plant and
how their colors fit together. And that dear retro lamp
from our previous home. This is the space where
I come home to. And it’s starting to feel like home.

 

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA