DIY: NIKKAROI HELPPO PORTTI PIHAAN

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3886

 

VALKOINEN_PORTTI_img_3878

 

VALKOINEN_PORTTI_img_3906

 

VALKOINEN_PORTTI_img_3861

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3899

 

Vaikka minulla pysyvät vasara, pora ja ruuvari kädessä, en silti koe, että nikkarointi olisi ydinosaamisaluettani. Olen kuitenkin koettanut aina olla nikkarointihommien suhteen peloton, ja se on poikinut paljon hyvää. Mies ei meillä koe rakentelua millään tavalla omakseen, joten olen saanut hoidella vasarahommat itsekseni – toki miehen lämpimällä kannustuksella.

Taaperon ja kahden koiran taloudessa portti on pihassa välttämätön, ja tänä kesänä päätin luopua väliaikaisratkaisuista ja rakentaa pihaan uuden valkoisen portin. Olen tykästynyt rimoituksiin piharakenteissa ja halusin myös portista rimoitetun. Pohdin aikani, olisinko rakentanut portin rungonkin itse, sillä rimoitusta ei ole vaikea tehdä, mutta koska pihahommia on riittänyt, päätin hieman helpottaa tätä projektia. Ostin siis rautakaupasta valmiin aitaelementin, kaksi saranaa ja haan lukoksi. Varastosta löytyi vielä 4×4 paalu sekä valkoista ulkomaalia. Haan valitsin lukoksi siksi, että kun sen sijoittaa portin ulkopuolelle, taapero ei saa sitä auki. Kahvallinen lukitussysteemi olisi ollut paras, mutta kahvasta painamalla lapsi saisi portin auki. Muutaman tunnin heilun ensin sahan ja maalisudin kanssa ja sitten sähköruuvarin kanssa, ja lopputulos näkyy kuvissa. Nyt meillä on toimiva ja ihan kaunis portti. Päätin laittaa portin niin päin, että sen paraatipuoli on pihaan päin. Kadulta portille on aika paljon matkaa, joten portti ei ole talon julkisivun kannalta kovinkaan näkyvä elementti. Porttia katselemme ensisijaisesti me pihan suunnasta, joten halusin paraatipuolen miellyttämään omaa silmääni.

Vaikka portti ei ole kulmakunnan komein, olen silti siitä ylpeä. Syy on se, että olen sen ihan itse tehnyt, vaikka aluksi tuntui siltä, että mitähän tästäkin projektista lopulta tulee. Haluan rohkaista teitä kaikkia tarttumaan hommiin, joita ette varsinaisesti osaa. Aika usein sitä nimittäin huomaa, että osaa sittenkin. Ja se palkitsee.

Nyt pysyvät lapset ja koirat pihassa.

 


 

I built a white gate to our yard.
I simply bought a fence module from the hardware
store and just attached hinges and a clasp.
One is pretty satisfied with oneself after this
kind of a little DIY.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

PIHAN TOIMINNOT UUSIKSI – LEIKKIÄ JA OLESKELUA

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3793

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3707

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3716

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3858

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3787

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3822

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3800

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3921

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3841

 

Aloitimme pihan kunnostuksen viime kesänä lomittain remontin kanssa. Koska piha oli tänne muuttaessamme viidakoitunut, hommaa oli kuitenkin niin paljon, että jätimme osan töistä suosiolla täksi kesäksi. Täältä voit kurkatamillaisista melko surkeista lähtökohdista pihan kunnostukseen lähdettiin ja mikä oli viime kesän lopputulos.

Tänä kesänä työlista oli edelleen melko pitkä, joten tartuimme lapioon heti toukokuussa. Viime kesänä sommittelin pihan toimintoja niin, että suuri havu- ja perennapenkki kiersi pihan vasemmalla laidalla ja takana, ja oikealle jäivät omenapuu, sen alle kolme kasvatuslaatikkoa, ja pihan nurkkaan täällä vuosia ollut hyötykasvipenkki. Täältä näet pihan pohjan yläviistosta. Tänä kesänä Nappula on jo ehtinyt taaperoikään ja hänestä on tullut leikkipuistojen suurkuluttaja, ja osan siitä riemusta halusimme siirtää myös kotipihaan, joten jo keväällä kirkastui ajatus siitä, että halusimme pihaan oman hiekkalaatikon. Koska hiekkalaatikolle ei kuitenkaan ollut pihassa tilaa, piti toiminnot järjestää uudelleen.

Aloin pohdiskella, mitä arjessa todella haluan ja ehdin tehdä ja millaisille toiminnoille haluan urhata pienehköstä pihastamme tilaa. Päädyin lopulta siihen, että kasvatuslaatikot saivat väistyä hiekkalaatikon tieltä. Pienen lapsen kanssa puuhaa riittää niin paljon, että yrttien ja kesäkurpitsojen kasvatteluun ja hoitoon ei paljon jää ylimääräistä energiaa. Hiekkalaatikko siis sai pihan oikealta laidalta paraatipaikan.
Kasvatuslaatikoilla, eli lavakauluksilla, rajasin vanhan hyötykasvialueen, jolloin siitä tuli hallitumpi kokonaisuus. Myös vanha lahonnut kompostikehikko sai lähteä pihan nurkasta, ja tilalle tuotiin uusi, musta komposti. Hiekkalaatikon öljysin samalla mustalla puuöljyllä, jolla taannoin käsittelimme terassin laudoituksen. Myös kasvatuslaatikot saivat uudet öljyt pintaansa.

Halusimme myös uudistaa ja laajentaa pienen istuinryhmän alla olevaa hiekka-aluetta niin, että siinä mahtuu paremmin istuskelemaan vaikkapa kahvikupin kanssa ja seuraamaan pienen miehen touhuja. Vanha upottava hiekkapohja muutamine liuskekivineen ei toiminut lainkaan.

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3757

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3781

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3912

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3846

 

Mietimme pitkään pihan pintamateriaaleja, sillä taaperon kanssa toimiminen tuo omat rajoituksensa pintamateriaaleille. Hänen telmiessään pihassa emme voi kasvattaa uutta nurmikkoa siemenestä. Myöskään himoitsemani singelikivet eivät pysyisi aloillaan, vaan niitä varmaan raahattaisiin pienessä sangossa ympäri pihaa. Hiekkalaatikon ympärillä olevan materiaalin pitää myös olla sellainen, että laatikon ulkopuolelle päätyvä hiekka uppoaa siihen eikä jää rumiin kasoihin laatikon ympärille. Niinpä valitsin hiekkalaatikon ympärille kuorikatteen, jonka alle laitettiin suodatinkangas. Istuinryhmän alustan materiaaliksi valikoitui tummanharmaa kivituhka, joka tuotiin kätevästi meille suursäkissä. Paikalla aiemmin olleet valkoiset liuskekivet jäivät nyt ylimääräisiksi, sillä niitä ei olisi ollut tarpeeksi koko hiekka-alueen peittämiseksi. Niinpä ympäröimme uuden kompostin alueen liuskekivillä ja kivituhkalla. Olemme nauraneet miehen kanssa sitä, että pihan komein kohta on nyt kompostinurkkaus. Valkoinen liuskekivi on myös melkoisen hintavaa, joten panostimme myös kalleimmat materiaalit kompostin ympäristöön – hahhah. Nurmikko ei ole vielä täysin elpynyt ja siinä on talvituholaikkuja. Siirsimme siis muutamia isoja nurmikon palasia uuden hiekka-alueen alta niin sanotusti siirtonurmikkona kaljuihin kohtiin. Toivotaan, että ne lähtevät kasvuun.

Mahdollisuudet pihan pintamateriaaleiksi ovat lähes rajattomat, ja materiaalit kannattaakin valita aina käytännöllisiksi. Täällä Meillä kotona -sivustolla vietetään tällä viikolla puutarhaviikkoa, ja sivustolla on paljon teemaan liittyviä juttuja. Täältä voit lukea juuri pihan pintamateriaalien valinnasta. Itse ihailen skandinaavisen selkeitä pihoja, joihin oma pihamme ei varsinaisesti lukeudu. Meidän pihamme on melko runsas ja paikoin jopa hieman boheemi, minkä on osaltaan vanhan pihan sanelema pakko. Jos rakentaisin pihan A:sta alkaen, siitä tulisi todennäköisesti hyvin minimalistinen, jopa japanilaishenkinen. Vinkkejä modernin skandinaaviseen pihaan löydät tästä artikkelista.

Joimme pihan valmistumisen kunniaksi lasit viiniä ulkona. Olemme todella tyytyväisiä pihan uudistukseen. Täältä voit vielä kurkata klassisen ennen-kuvan, eli millaista viidakkoa lähdimme raivaamaan,

Enää ei puutu kuin lämpö!

 


 

Our garden renovation has
continued this summer. Some new
materials and functions. The Kid also
got his own sand box. What a bliss.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

PIENI KIRSIKKAPUU JA MAISTIAINEN PIHASTA

 

KIRSIKKAPUU_IMG_3528

 

KIRSIKKAPUU_IMG_3536

 

KIRSIKKAPUU_IMG_3555

 

KIRSIKKAPUU_IMG_3539

 

KIRSIKKAPUU_IMG_3540

 

Piha on herännyt talviunesta.
Kaikkialla alkaa hiljalleen vihertää
– paikoin jopa rehottaa – ja sen
innoittamina mekin olemme tarttuneet
erilaisiin pihahommiin. Pihan oikea sivu
on kokenut varsinaisen muodonmuutoksen,
kun siirsin toimintoja paikasta toiseen
ja meille saapui hartaasti odotettu
hiekkalaatikko. Mutta tästä
muutoksesta lisää myöhemmin.

Sitä ennen halusin vilauttaa teille
pientä ja sympaattista kirsikkapuuta, joka
on puhjennut omaan vaatimattomaan
hanamiinsa hiekkalaatikon kulmalla.
Olen saanut taimen pari vuotta sitten
pienenä risuna ystävältä, jonka
kirsikkapuun jälkeläinen tämä on.
Puu oli edellisessä kodissamme
valeistutuksessa pensaikossa, ja täällä
nykyisessä kodissa se pääsi vihdoin
oikeaan istutuspaikkaan.
Rakastan kirsikkapuita, ja vaikka
omani on vielä melkoinen planttu,
se on hyvin tärkeä osa pihaa.
Kevään ensimmäisenä kukkijana
se saa myös osakseen paljon huomiota.

Pihan suurimmat työt alkavat olla
viime kesän suuren rutistuksen ja
tämän alkukesän puuhien jälkeen
melko pitkällä, joten tänä kesänä
saamme varmasti nauttia pihasta
pitkään ja hartaudella. Tätä on kaivattu.
Kun vielä nurmikko pääsee kunnolla
toipumaan talvesta ja uskallamme
siistiä sen lyhyeksi, aion istua iltoja
pihassa ja vain katsella ympärilleni.
Pian luvassa laajempia kuvia
muutoksista.

Joko sinun pihassasi kukkii?

 


 

Little white cherry tree is in bloom.
So tiny but adoring.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA