ULKOPORTAIDEN LAATOITUS – ISO URAKKA OHI

 

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6593

 

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6621

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6757

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6660

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6671

 

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6634

 

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6624

 

Pieni askel ihmiskunnalle, valtava harppaus meille. Viime viikolla illan hämärissä saimme viimeisetkin saumalaastit laitettua ulkoportaikkoon, kellarin sisäänkäynnin eteen. Sen myötä valmistui urakka, joka aloitettiin kesäkuussa, ja joka jatkui läpi kesän aina syyskuun lopulle saakka. Uuvuttava, vaativa urakka.

Kyseessä on sisäänkäyntimme remontti, joka käsitti ulkoportaikon laatoituksen uusimisen, sisääkäynnin pintojen kunnostuksen ja ulkovalaisinten vaihdon. Ei varmaan kuulosta kovinkaan vaativalta, mutta mikään tässä urakassa ei ollut helppoa. Projektin suurin vastus oli Suomen kesä, joka piinasi meitä sateillaan ja lykkäsi töitä useaan otteeseen. Laatoitusurakan teimme isäni kanssa. Isä on taitava remontoija, joka on laatoittanut ennenkin, mutta toki isänkin laatoituskokemuksesta on vierähtänyt pari vuosikymmentä. Aika noviiseina mutta rohkein mielin lähdimme siis laatoitusta uusimaan.

Vanha laatoitus oli osin halkeillut ja huonossa kunnossa, mutta suurin motiivi portaikon laatoituksen uusimiseen oli silti turvallisuus. Vanhat laatat (joista kuvia postauksen lopussa) olivat petollisen liukkaat sekä märkinä että jäisinä, enkä halunnut enää yhtään talvea, jolloin joudun pelkäämään, että portaissa kaatuu joko äitini tai pieni Nappula. Valkoiset laatat vaaleilla saumoilla ja urakuvioinnilla olivat myös äärimmäisen epäkäytännölliset, sillä ne olivat aina likaiset. Ulkoportaikkoomme lentää viereiseltä metsäiseltä tontilta paljon lehtiä, joten portaikko on harvoin täysin siisti. Laatan piti siis olla liukkaudenestoluokaltaan mahdollisimman karhea ja väriltään mahdollisimman hyvin likaa sietävä. Laatoiksi valitsin liukkaudenestoluokkaa R11 edustavan antrasiitinharmaan 30 x 60 keraamisen laatan. Saumalaastiksi valitsin tummanharmaan, jonka väri ja pinta on elävä, kuten laattojenkin.

Urakkaa suunnitellessa kuvittelin, että voimme sahata laatasta tasamittaisia paloja ja vain latoa ne paikoilleen portaisiin. Hah! Jo urakkaa aloittaessa meille selvisi, että yksikään porras portaikossa ei ollut samanlevyinen, yhtä korkea tai muutoinkaan samanmallinen. Portaiden leveydessä sattoi olla vaihtelua jopa 3 senttiä.  Tämä johti siihen, että joka ikinen laatta portaikossa oli erikseen mittatava millilleen ja leikattava paikoilleen sopivaksi. Portaikon laatoitus on siis valtava palapeli, jossa jokainen laatta on numeroitu ja istuu vain juuri siihen kohtaan, johon se on tarkoitettu. Tästä muodostuikin urakan suurin työ, sillä tarkasti paikalleen mitattuja laattoja portaikossa on toista sataa. Mittaaminen ja sahaaminen timanttilaikalla vei aikaa. Itse laatoitustyö oli tämän rinnalla lasten leikkiä. Kesä oli sateinen, ja kun töitä pystyttiin tekemään vain kuivalla säällä ja vain iltaisin, työt venyivät. Isäni kävi heinäkuussa myös kuukauden mittaisella ulkomaanreissulla, jona aikana työt olivat seisahduksissa. Kun laatat vihdoin olivat paikoillaan, jatkuva sade haittasi saumoitustöitä. Forecan sääpalvelu kännykässä kävi kuumana, kun yritin löytää muutaman päivän kuivan raon, jonka aikana portaikko ehtisi kuivua, ehtisin levittää saumalaastit ja laastit ehtisivä kuivua. Helpommin sanottu kuin tehty Suomen syksyssä.

Näistä ulko-ovelle johtavista portaista huomaakin, että laatoitus on tässä ollut paikallaan jo pari kuukautta, kun töitä on jatkettu kellarin portaissa. Olemme näin saaneet jo hyvää kokemusta siitä, miten sadevesi portaissa valuu, ja miten lika kerääntyy saumoihin. Ero vanhaan laatoitukseen on merkittävä. Lika miltei katoaa laatan ja sauman sävyyn eikä laatta ole märkänäkään liukas. Hieman kalkkia (tai muuta vastaavaa) sade on irrottanut portaikosta ja se on jättänyt valumajälkiä portaisiin, mutta nuokin jäljet varmasti lähtevät juuriharjalla. Näihin kuviin en ole portaikkoa puunannut, joten tässä nyt palanen sitä blogeihin kaivattua realismia.

 

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6733

 

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6719

 

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6791

 

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6803

 

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6678

 

Laatoitustyö aloitettiin piikkaamalla irti vanhat laatat sisäänkäynnin portaikosta ja levittämällä pinnalle ulkokäyttöön tarkoitettu pikatasoite. Kellarin portaikossa vanhat laatat olivat kuitenkin niin hyvin kiinni, että irrotimme ainoastaan kopot laatat ja tasoitimme kyseiset kohdat laattojen tasoon pikatasoitteella. Tämän jälkeen levitimme kiinni jätetyille laatoille kiinnitystä parantavan dispersion ja levitimme niidenkin päälle pikatasoitteen. Tasoitteen avulla muodostuneelle tasaiselle pinnalle oli helppo aloittaa laatoitus.

Portaikossa ja etenkin kellarin portaiden tasanteella on todella voimakas kaato sadevesiä varten. Näin ison laatan käytössä juuri kaadot teettivät ongelmaa, sillä 60 senttiä leveä laatta kantaa kaadon kohdalta helposti. Viemärikannen kohdalla oleva laatta oli jaettava pieniin osiin, jotta kaato saatiin toimimaan oikein. Pienemmällä laatalla laatoitus olisi ollut varmaankin helpompaa. Tasanteen kynnyksessä näkyy väsymys, sillä kynnyksen päälle ladoin laatat pitkän työpäivän päätteeksi melkoisen hutiloiden. Mutta näkyypä tässä kohtaa se kuuluisa ”Eskon puumerkki”. Ylipäätään opin valtavasti tästä urakasta ja uskallan vastedes lähteä tekemään lähestulkoon mitä tahansa remppahommia.

Laatoitustyön yhteydessä myös maalasimme (naapurin luvalla) naapuriasunnon kellarin portaikon kaiteen ja sisäänkäyntimme katoksen pylväät sekä korjasimme maali- ja pinnoitevaurioita sokkelissa. Sokkelin vihertävänharmaa väri riitelee aika pahasti muutoin siniseen taittavien harmaiden rakenteiden, kuten peltikattojen ja ulkokautta kulkevan hormin kanssa. Sokkeli on paikoin myös huonossa kunnossa, joten se kunnostetaan ja maalataan ensi kesänä. Samalla sokkeli saa uuden harmaan sävyn, joka sopii paremmin talon muihin väreihin. Helsingin kaupungin lupapalveluiden alustavan vastauksen mukaan värin vaihtamiseen ei tarvittaisi kaupungilta toimenpidelupaa, mutta asia pitänee vielä selvittää tarkemmin ennen kuin tartumme telaan ja maalaamme sokkeliin uuden värin. Julkisivun värityksiä tai ikkunajakoa muuttaessa kannattaa aina ottaa yhteyttä asuinkuntaan, ettei tule ikäviä yllätyksiä.

 

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6590

 

Vaikka talo näyttää muutoin hieman rakennusvuottaan (1997) uudemmalta, sisäänkäynnille tultaessa ei voi erehtyä rakennuksen aikakaudesta. Ristikkoikkunalliset ulko-ovet ja lasitiili-ikkunat eteiseen ja kylpyhuoneeseen suorastaan huutavat 1990-lukua. Tietysti talon ulkopuolta kunnostaessa onkin pidettävä mielessä rakennuksen aikakausi, jota ei saa häivyttää, mutta pienilläkin asioilla ilmettä voi hieman freeshata modernimmaksi. Valaisimiksi valitsin siis modernit Konstsmiden valaisimet, jotka sopivat mielestäni kokonaisuuteen hyvin. Mutta valaisimista lisää vielä ihan omassa postauksessaan. Ulko-ovien uusiminenkin tekisi terää, mutta paritaloyhtiössämme on sitä ennen muita, akuutimpia menoeriä tiedossa.

Ennen-kuvia portaikosta on tallentunut lähinnä kännykkään, mutta tässä teille maistiainen siitä, millaisista lähtökohdista remonttiin lähdettiin. Ei mikään hirveän kutsuva portaikko etenkään, kun liukkaissa portaissa sai kulkea henkensä uhalla.

 

IMG_20170406_121629_resized_20171003_115448310

IMG_20170406_121707_resized_20171003_115411469

IMG_20170406_121712_resized_20171003_115410559

 

Portaikon laatoituksen valmistumisen myötä kotiintulokin on aiempaa kivempaa. Eikä tarvitse vieraillekaan selitellä portaikon kurjaa kuntoa tai varoitella liukkaudesta. Ensi kesänä jatketaan sokkelin parissa. Nyt saa talvi tulla.

 


 

We renewed the tiling of our entryway stairs. The old tiling was very slippery and in poor condition.
The lamps were also changed and we painted the wood parts of the stairs.
Next summer we’ll move to the greenish stone base and paint it with a better color.
I’m glad this job is finally done.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSA – BLOGLOVINISSA – INSTAGRAMISSA

 

HARMAAT JUUTTIMATOT SISÄÄNKÄYNNEILLE

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_8

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_6

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_5

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_7

 

Juutti on tehnyt matoissa suuren tulemisen
kuluneena talvena. Olen ihastunut materiaalin
rouheaan ja luonnolliseen fiilikseen ja kun
meille etsitiin pieniä mattoja sekä eteistilaan että
terassin ovelle, tiesin ehdottomasti haluavani
juuttiset matot. Harkinta-aika oli kuitenkin pitkä,
sillä pohdin pitkään, onko materiaali koirakotiin
sopiva. Juuttimattoahan ei voi varsinaisesti
pestä perinteisin tavoin, vaan puhdistuksen pitäisi
olla mahdollisimman hellävaraista.

Osa ohjeista neuvoo, että
juuttimaton voi kastella kevyesti, mutta
että se kannattaa kastella tällöin kokonaan,
ettei se ala kuivuessaa kupruilla. Osa neuvoo
pyyhkimään maton kylmään suolaveteen
kostutetulla sienellä. Jälkimmäinen ei ole koirien
kanssa etenkään mahdollisten eritevahinkojen
sattuessa riittävä puhdistuskeino, joten matto
tarvitsee varmasti kastelua ainakin joskus.
Juuttimatto olisi tärkeää saada melko nopeasti
pesun jälkeen kuivaksi, jotta se ei ala haista.
Usein koko pesuoperaatio suositellaankin
jätettäväksi ammattilaisen huoleksi.
Koirat sotkevat meillä tavattoman paljon,
mikä näkyy muun muassa yllä olevissa kuvissa
kylpyhuoneen harmaan oven roiskeissa.
Lienevät kuvissa niin ikään näkyvän Noan
kuolaroiskeita, joita paljas silmä ei erota,
mutta kamera erottaa. Eli kaikkien materiaalien
valinnassa puhdistaminen on aina
päällimmäisenä mielessä.

Tästä kaikesta huolimatta päädyin valitsemaan
juuttimatot, sillä ne ovat myös hyvin kestävät
ja ne imevät sisäänsä hyvin koirien jaloissa
asuntoon kulkeutuvaa hiekkaa.

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_4
030817HARMAA_JUUTTIMATTO_3

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_1

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_2

 

Kesäisin terassin ovi on koko ajan auki, ja koirat
sekä ihmiset kulkevat tiuhaan sisään ja ulos.
Tällöin ovella on hyvä olla matto, jonka karheaan
pintaan jäävät niin lehdet kuin hiekkakin.

Juuttimattojen valinnassa vaikeaa on löytää
omaan kotiin sovipa sävy, sillä juuttia löytyy
useissa eri sävyissä. Luonnostaan juutti on
vaaleanruskeaa, joten kaikki tästä poikkeavat
sävyt ovat värjättyä luonnonkuitua. Oma
juuttimattoepisodini alkoi rajulla etsinnällä,
jossa kuljettiin erehdysten kautta onnistumiseen.
Kokeilin meille kotiin erilaisia lämpimämpiä
juutin sävyjä aina oljenkeltaiseen taittavasta
harmaanruskeaan, mutta ne kaikki olivat
aika pahasti eri paria kotimme muiden
sävyjen kanssa. Niinpä (ehkä hieman
tylsästikin) päädyin lyijynharmaaseen
värjättyyn juuttiin. Matot ovat ruotsalaisen
Dixien. Toisen löysin erään huonekaluliikkeen
loppuunmyynnistä ja toisen ostin sille
kaveriksi Pinosta Helsingistä.

Oviaukkoja kuvatessa silmiin käyvät aina
maalaamattomat ovenkarmit. Niissä on
isoja maalilohkeamia ja ne ovat myös
kellastuneet. Karmien maalaaminen on jäänyt
roikkumaan remontista lähtien, mutta luulen,
että kesällä, kun olemme molemmat lomalla ja
ilma on lämmin ja kuiva, tartun pieneen telaan ja
siveltimeen ja maalaan karmit kuntoon.
Sitä paitsi pitäähän kodissa olla aina muutama
keskeneräinen puhde odottamassa – valmis
kotihan olisi suorastaan tylsä. Heh.

Onko sinulla kokemusta juuttimatosta tai
etenkin sen pesemisestä?

 


 


I bought some jute rugs to our
hallway and terrace door. They’re
pretty in texture but I’m a little afraid
of washing them. Have you ever done that
with jute rugs?

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

PIENEN ETEISEN SUURI MUUTOS

 

030417IMG_0136

 

030417IMG_0215

 

030417IMG_0146

 

030417IMG_0166

 

030417IMG_0173

 

030417IMG_0169

 

030417IMG_0189

 

030417IMG_0160

 

030417IMG_0200

 

Remontissamme varmasti suurimman
muutoksen koki pieni eteinen, eli aiemmin
tuulikaappina toiminut tila. Tilasta ei ole
kovinkaan hyviä ennen-kuvia, sillä siinä oli
aiemmin niin suuret kiinteät kaapit, ettei
tilaa mahtunut kuvaamaan. Kaapit ulottuivat
ovenkarmista päätyseinään saakka, ja
lisäksi eteisessä oli pariovet, jotka lisäsivät
ahtautta ja epäkäytännöllisyyttä entisestään.
Koira- ja lapsiperheessä sisääntulon on
oltava käytännöllisen avara, joten tilalle
oli tehtävä jotain.

Purimme kaapit ja nostimme ovet saranoiltaan
ja veimme ne varastoon. Halusimme säästää
ovet nähdäksemme, jos niille vielä
joskus tulisi käyttöä, mutta nyt kun olemme
asuneet talossa jo 8 kuukautta, en usko
ovien enää palaavan. Tilan kaikki seinät ja
katto maalattiin, ja vinokattoinen päätyseinä
sai ylleen tehostevärin, Tikkurilan Manttelin.
Samaa sävyä meillä on yläkerran aulassa.
Seinälle asennettiin suuri valkokehyksinen
peili, jonka alapuolelle tuli säilytyslaatikosto,
jonka päällä voi myös istua kenkiä pukiessaan.
Laatikko syö sisäänsä melko vaikuttavan
määrän kenkiä. Sivuseinälle asensin
Muuton Dots-naulakon huiveille,
käsilaukuille ja avainnauhoille.
Koirien remmejä ja tassupyyhkeitä
varten seinälle asennettiin myös Habon
musta tuplakoukku.

Lattia oli aiemmin hailakanturkoosi.
Lattialaatat maalasimme harmaiksi
laattamaalilla ja laattojen päälle tuli vielä
kurasiepparimatto, joka on koirataloudessa
aivan ehdoton. Eteisestä onkin tullut koiramme
Noan lempipaikka, sillä se on ainoa paikka
kodissamme, jossa ei ole lattialämmitystä.
Lattialämmitys tuntuu Noan mielestä
tukahduttavan lämpimältä, ja se makoilee
mieluusti viileämmällä alustalla.

Osassa pikkueteistä, kuten osassa koko
kotiamme, on lasikuitutapetit. Niiden
sanotaan olevan remontoijan painajainen,
sillä niitä ei voi poistaa, ja jos haluaa
sileää seinäpintaa, niiden päälle on
tapetoitava juuri tähän tarkoitukseen
kehitetyllä tapetilla. En ole itsekään
lasikuitutapetin ystävä, mutta meille
nämä tapetit saivat jäädä. Ne ovat
itse asiassa varsin huomaamattomat,
ja koska ne noudattavat talon rakennusajan
eli 90-luvun henkeä, ne eivät käy asunnossa
pahasti silmään. Ja helpottihan se
kovasti remonttia, ettei niiden kanssa
tarvinnut alkaa kikkailla, vaan saimme
vain maalata seinät. Peiliin nähden
vastakkaisella seinällä eteisessä on
lasitiili-ikkuna, joten ysärihenki on
osaltaan edelleen läsnä asunnossamme,
vaikka monilta häiritseviltä osilta olemme
saaneet sen sopivasti piiloon.
Eteisessä, kun muuallakin asunnossa
ovien karmit ja ovilistat kaipaisivat
joko kunnostusta tai uusimista, mutta
se saa toistaiseksi odottaa.

Tässä vielä kuva, jossa pikkueteinen näkyy
jotenkin ennen remonttia. Pikkueteisen lisäksi
asunnossamme on vielä toinen eteistila,
jossa on liukuovikaapistot takeille.
Huh, miten toimimaton tuo pienempi eteistila
olikaan ja huh, miltä täällä muutenkin näytti!

 

020917IMG_1490

 

Mitä pidät pikkuriikkisestä eteisestämme
muutoksen jälkeen?

 


 

Our little entry on the middle floor has
gone through a major change.


seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA