Elämää 2,5-vuotiaan naperon kanssa

Huomioita tästä päivästä:

Siivoan eteisen kengät, vien pieneksi jääneet aulaan kasaan, harvoin käytetyt kaappiin ja järjestän loput takaisin eteisen hyllyyn. Työn tehtyäni siirryn muihin hommiin. Menee hetki, niin 2,5-vuotias napero on rivittänyt kaikki juuri siivoamani eteisen kengät aulaan, pieneksi menneiden viereen.

Siivoan keittiön. Tämän jälkeen sama napero kaivaa kineettisen hiekan esiin, ja pian on koko keittiö hiekassa. Sotkun napero kruunaa rullaamalla hiekkojen päältä autolla ja renkaiden mukana kulkee hiekkaa myös muualle asuntoon.

Teen aamupalaa. Napero nappaa kaakaojuomapurkin jääkaapista ja asettaa skeittilaudan päälle. Pian kaakaot kaatuu pitkin lattiaa.

Lähden viemään koiraa lyhyelle lenkille, napero lähtee potkupyörällä mukaan. Alkumatkan Napero menee lujaa, mutta puolivälissä iskee ”väsymys”. Napero iskee jarrut pohjaan, ei kuulemma jaksa enää liikahtaakaan ja haluaa että äiti kantaa. Äidin pitäisi siis kantaa napero, pyörä ja taluttaa samalla koira. Loppumatka menee puolen tunnin itkupotkuraivarikohtauksella, koska äiti ei saa kaikkea kannettua, ja lopulta maanittelulla kotiin. Vartin lenkki oli jälleen muuttunut tunnin lenkiksi. Kun päästään pihalle, tämä juuri väsymystään itkenyt napero hyppää trampoliinille. Siitä potkuautolle, kaivamaan kuoppaa, hiekkalaatikolle… Ei kuitenkaaan missään nimessä sisälle johon piti mennä.

Napero pitäisi rasvata kunnolla voiteilla ja pukea. Parin minuutin pukemisesta tulee kuitenkin juoksukilpailu, koska napero juoksee AINA pakoon. JOKAISEN vaatekappaleen jälkeen.

Petaan sängyn. Jostain juoksee salamana jälleen napero, ja kiipeää juuri pedatulle sängylle hyppimään. AINA.

Pesen hampaita vessassa. Napero änkeää mukaan pieneen vessaan, kyselee ”mitä teet??”ja sammuttaa vessan valot. Aikamme renkutamme valoja edestakaisin, kunnes suu vaahdossa heitän naperon vessasta ulos ja lukitsen oven. Pesen hampaat supernopeaa ennen kuin napero keksii muuta hullua.

Petaan naperon sängyn ja yritän ottaa blogiin kuvia huoneesta. Napero hyppää sängylle, siitä tuolille ja pölisee ”mitä teet??” kun yritän kuvata.

Ennen tätä tekstiä laitan naperon sänkyyn rauhoittumaan padia katsomaan. Sänky ei kelpaa, napero siirtyy keittiön sohvalle. Aloitan tekstin. Kuuluu pieni kopsahdus, pomppaan ylös. Napero on tipauttanut sohvalle nukkuneen kissan alas. Jatkan tauon jälkeen tekstiä. Naperon isoveli tulee koulusta ja napero pomppaa ylös. Tauon jälkeen jatkan tekstiä. Napero raahaa painavaa kineettisen hiekan laatikkoa, laatikkoa joka melkein aukeaa ja leviää ihan just. Pomppaan pystyyn ja riivin laatikon irti huutavalta lapselta. Jatkan kirjoitusta. Isoveli ja kaveri lähtevät ulos. Napero juokseen perään, ja jättää oven auki. Juoksen sulkemaan oven ennen kuin kissa TAAS karkaa…

Olen lopettamassa tekstiä, kun trampalta kuuluu huuto: ”Neppa haisee!”…..

 

Tässä otteita tästä päivästä, ja kello on nyt 14.00. Jos mä ihmettelen miksen saa mitään aikaiseksi, voin aina lukea tämän tekstin ja muistan miksi.

 

-Henna-

Ps. Juu otin nämä kuvat ilman naperoa, vaikka sängyllä hyppivä napero olisi toki sopinut teemaan.

 

Siivouspäivänä

Meillä on valikoitunut torstait siivouspäiviksi. Aiemmin siivosin yksin koko kodin aina, kunnes kyllästyin. Ihan hirveä homma ja kyllästyin siihen että saan siivota yksin täällä vaikka muutkin täällä asuu. Vaikka olenkin kotona, se ei tarkoita sitä että mä olen joku piika täällä. Joten totesin perheelle että tästä lähin siivotaan yhdessä. Samalla isommat lapset siivoaa omat huoneensa ja saavat viikkorahansa. Torstaisin koti onkin kuin pommin jäljiltä, vaikka toki muinakin päivinä jatkuvasti siivoan kaikkea pientä ja korjaan tavaroita paikalleen tuhat kertaa päivässä. Kun yhdessä siivotaan, siivous on tehty noin tunnissa ja hetken saa edes nauttia siisteydestä. Sen kunniaksi räppäsin muutaman kuvan sieltä täältä vähän siistimmästä kodista.

Meillä on tällä hetkellä isoin ongelma tavaroiden paljous. Pyykkitelineet täynnä pyykkiä jatkuvasti, Nestorin lelut, iso vuori tavaraa menossa kirppikselle ”joskus”. Niitä kuuluisia epämääräisiä pinoja kaikkea enemmän ja vähemmän tarpeellista, laskuja, tärkeitä papereita, jonkun laitteen osia, askartelutarvikkeita, lankoja jne. Olenkin päättänyt ottaa taas syksyllä kohteekseni rojun poiston, kunhan saan lapset kouluihin ja kerhoon. Olen kyllä vaatekaappini siivonnut kunnolla ja se on edelleen siisti. Lelut ja se epämääräinen sälä on seuraava kohde. Sitten loman jälkeen.

Eteisen järjestely on myös työlistalla syksyksi. Pakko hankkia jotain säilytyslaatikoita joihin saa kenkiä, pipoja ym piiloon. Tällä porukalla jo se kenkien meri tuossa pikkueteisessä on jotain ihan hirveää. Varsinkin kun ne kengät potkaistaan jalasta just siihen missä ollaan eikä laiteta nätisti riviin. Minä niitä sitten yritän epätoivoisesti siivota sivuun kun puoti on auki.

Vaikka juu, syksystä ei pitäisi vielä edes puhua, ”kesää” on kuitenkin vielä jäljellä. Tuo sateinen sää on vaan niin masentava ettei tässä osaa oikein muuta miettiä. Eikä tässä oikeasti ole lastenkaan kesälomaa enää montaa viikkoa jäljellä… Olen koittanut itse ajatella positiivisesti vaikka keli on mitä on. Mutta nyt alkaa iskeä pieni epätoivo… Kaikki kesätekeminen on jäänyt tosi vähälle, pihahommat ei etene ja Samin lomaa enää reilu viikko jäljellä. Mökillekin piti eilen lähteä mutta hulluksihan sielä pienessä mökissä tulisi lasten ja märän koiran kanssa. Uimassa en ole ollut vielä kertaakaan. Suoraan sanottuna ketuttaa. Vaikka säälle ei voikaan mitään, mutta kyllä se vaan ketuttaa. Suomen kesä on muutenkin niin lyhyt ja sitten kun se on vielä tätä, niin hulluksihan tässä tulee… Pliis sanokaa että huomiselle on luvattu parempaa!

Nyt mä häippäsen iltapalalle ja askartelemaan kalenteria.

-Henna-

 

 

Uusi järjestys koululaisen huoneessa

Samalla kun viime viikonloppuna tuli siivottua juhlia varten kunnolla, nappasin Mikin huoneesta kuvat. Huoneessa on nimittäin pakon sanelemana tehty uusi järjestys.

Meillehän tuli muutama viikko sitten kaksi gerbiiliä, ja niiden häkki/terraario päätyi tuohon lipaston päälle. Ihan hyvä paikka sille, tosin tuo häkki on kyllä niille liian pieni… Olen koittanut tässä pohtia niille jotain uutta häkki-ideaa, tai kunnollinen jaloittelutila jossa voisivat viettää paljon aikaa. Täytyy Mikin kanssa vähän suunnitella… Siivotessa Mikin mustavalkoinen matto lähti. Olin niin kyllästynyt siihen kun se keräsi ihan kaiken karvan itseensä, eikä ollut ikinä paikallaan, joten nyt se lähti. Huone siistiytyi jo sillä, ja ihan hyvin pärjätään kesä ilman mattoa.

Toinen mihin kyllästyin, oli divaanin edellinen paikka tuossa keskellä lattiaa vähän vinossa. Edellisiä kuvia huoneesta täällä tuo eka kuva. Se näytti kivalta, mutta ei ollut ikinä paikallaan! Lapset juoksi sitä vasten täysiä ym, joten siirtelin sitä ihan kokoajan takaisin paikalleen. Lisäksi huone näytti aina epäsiistiltä jo sillä, että matto ja divaani oli aina ihan missä sattuu. Lasten kanssa sisustaminen on kyllä aina yhtä kokeilua, mikä toimii käytännössä, mikä ei. 

Nyt divaani on käytännöllisemmällä paikalla kun siitä ylettää myös pelata. Miki ainakin tykkäsi. Huoneesta on muuten myös viety pois keltainen ja punainen tolix-tyyliset jakkarat, tilalla Ikean kevyt pyörivä työtuoli. Sekin on käytännöllisempi koululaiselle. Jakkarat lähti ulkokäyttöön. 

Vielä haluaisin miehen rakentavan noiden rumien kissanvessojen tilalle sellaisen vanerisen laatikon, jossa olisi pyöreä oviaukko ja pienet jalat. Sellainen olisi niin söpö vaikka mintunväriseksi maalattuna! Katsotaan jos vaikka kesällä ehtisi. Sellaisen tekeminenhän on helppoa, mutta se tarvikkeiden hakeminen on aina jotenkin niin vaivalloista…

Bongasitteko muuten meidän neitin melkein joka kuvasta vahtaamassa gerbiilejä? Minnin lempipuuhaa, kun ei hiiriin pääse käsiksi. Gerbiili-raukat…

Nyt mun pitäisi mennä raivaamaan työhuonetta. Hirveä stressi, ensi viikolla pitäisi avata Koivukylässä pop up-puoti, puodin kevättapahtuma lähenee, tällä viikolla tuli kaksi kuormaa tuotteita kauppaan. Viikonlopuksi tarvitsee hommata kaikkea talkoita varten jne. En oikein tiedä mihin tarttuisi eka, liikaa kaikkea. Kyllä tää tästä, niinkuin aina. Viime tipassa mutta tehtynä kuitenkin.

-Henna-