Kuopuksen huone pullollaan pehmoleluja

Meidän lastenhuoneet vaihtoi paikkaa, jokin aika sitten, ja viime postauksessa esittelinkin meidän esikoisen huoneen. Nyt vuorossa on kuopuksen huone. Jotenkin hauska seurata myös sitä, miten lastenhuone muuttuu aina lapsen kasvun myötä. Vauvanhuoneella ja teinin huoneella on aika iso ero. Kun aikoinaan teimme remppaa tänne, yritin tehdä huoneet niin että ne käy minkä ikäiselle lapselle vaan, tai oikeastaan mihin käyttöön vaan. Muistan kun blogin alkuaikoina sain kritiikkiä siitä, että lastenhuoneiden pitäisi näyttää lastenhuoneilta, ja lapsen pitäisi saada itse valita mitä sinne haluaa. Jos esikoinen olisi silloin päättänyt, olisi huoneessa ollut Salama McQueen-tapetit ja autosänky. Jotka olisi sitten aika pian revitty pois seiniltä, ja sänky lähtenyt kiertoon. Ei ehkä kovin kauaskantoista ja ekologista ajattelua, vaikka toki olisi ollut lapsen mieleen just siinä hetkessä, ehkä muutaman kuukauden.

Toki edelleen huoneissa vaihtuu tavarat, tekstiilit ja julisteet lapsen kasvaessa, mutta mitään remppaa ei ole tarvinut lähteä sen takia tekemään. Lapsille myydään kyllä ihania tapettejakin, mutta itse olen ollut tyytyväinen että ratkaistiin huoneet silloin näin. Sitäpaitsi ihan tyytyväisiä meidän lapset ovat olleet eikä ole jäänyt traumoja vaikka jäikin ilman Salama-tapetteja, heh.

Nyt tosiaan meidän 6-vuotias muutti entiseen 12-vuotiaan huoneeseen. Kun olimme huoneita muuttamassa, viime hetkellä kuopukselle iski paniikki, ettei haluakaan muuttaa isoveikan huoneeseen. Mutta kun saatiin pehmolelut sängylle, ja pojan iskä rakensi hänelle ihan ekan oman tietokoneen, oli poika lopulta aika myyty. Vähän hassulta pieni mies näytti ensin isonveljen isossa 120 cm leveässä sängyssä, mutta ainakin pehmolelut mahtuu hyvin mukaan.

Kaikki lähti kissa-allergiasta

Mitä taas tulee Minniin, meidän kissaan “jonka takia” tämä koko rumba tehtiin (kerroin edellisessä postauksessa että esikoinen allergisoitui Minniin joka nukkui aina kyljessä.) niin olihan tuo kissa vähän eksyksissä alkuun. Se ei aiemmin ikinä viettänyt aikaa vanhassa miehen työhuoneessa, mutta kun esikoinen muutti sinne, yritti pikkuinen muuttaa perässä. Sydäntä raastaen sain viedä kissaa pois esikoisen sängystä. Nyt Minni muutti sitten vanhaan tuttuun paikkaan, eli entiseen esikoisen sänkyyn. Sielä hän nukkuu kuopuksen mahan päällä. Auttaa kuopuksen uneen ja nukkuu siinä kuin isokin suojelusenkeli. Ehkä maailman söpöin näky.

Esikoinenkin on ollut nyt melko oireeton kun kissa ei ole huoneessa, ilmanpuhdistin puhisee ja lääkäri määräsi allergialääkkeet. Toivotaan että tilanne pysyy näin, eikä tarvitse enää olla koulusta pois.

Pienillä muutoksilla hyvä tulee

Hirveästi tuo huone ei siis muuttunut esikoisen jäljiltä. Sähkölaitteet väheni, huoneessa ei ole enää telkkaria. Julisteet vaihtui Star Warsista aakkosiin mutta muutoin ei suurempia muutoksia tullut. Meille muuten muutti jouluna hamsteri, sen häkki näkyy tuolla yhden kuvan nurkassa. Kuopus sai elämänsä ekan oman lemmikin, ja sen nimeksi tuli Nappi. Meillä on aiemmin ollut esikoisella gerbiilejä, mutta kyllä tuo hamsteri on jotenkin kivempi. Rohkeampi ja seurallisempi ja saattaa tulla ihan kädelle. (Minni myös tykkää Napista, söisi sen varmaan mielellään jos käsiksi pääsisi.)

Kuopus on myös maailman iloisin kun sai nyt itselleen nuo voimistelurenkaat. Esikoinen ei niissä enää juurikaan roikkunut, mutta toki veljelliseen tapaan ei päästänyt niihin muitakaan. Nyt kuopus roikkuu niissä vähän väliä. Hänellä on muutenkin nyt talon isoin huone ja itseasiassa myös lämpimin huone.

Olen tilannut huoneeseen myös pari hauskaa pupu-säkkituolia, niiden pitäisi varmaan ensi viikolla saapua. Ajattelin että niistä tulisi kiva hengailupaikka lapsille, jossa pötkötellä ja pelata.

Hetken kävi myös mielessä viimeistellä vihdoin huoneen listat, mutta yllättäen, jäi taas tekemättä. Ehkä sitten joskus sen vuoro.

Ensi kerralla esittelen vielä meidän välihuoneen, jolla ei nyt oikein ole vielä nimeä. Se entinen kuopuksen huone.

Hyvää viikonloppua ja Runebergin päivää muuten!

-Henna-