Esikoisen uusi oma nurkkaus

Instagramin puolella olenkin jo kertonut, että meillä oli tuossa iso projekti jokin aika sitten, kun vaihdettiin huoneiden paikkaa. Joten nyt ajattelin vähän jakaa kuvia, että miltä meillä nyt näyttää.

Tämä hommahan lähti siis siitä, että luvattiin jo vuosi sitten että esikoinen saa muuttaa miehen työhuoneeseen kun täyttää nyt keväällä 13 vuotta, eli on virallisesti teini. Esikoisen huone oli aika keskellä aiemmin, siitä kuljettiin läpi meidän makkariin jne. Miehen huone on taas aivan omassa nurkassaan, toisessa päässä taloa. Joten sielä on enemmän omaa rauhaa ja yksityisyyttä. Esikoiselle on kuitenkin syksystä asti ilmennyt kissa-allergiaa. Hän vaihtoi syksyllä koulua, joutui kouluun joka on menossa purkuun homeen vuoksi. Mahdollisesti tämä home aiheutti sen, että allergia puhkesi. Kissoja meillä on kuitenkin ollut jo 9 vuotta, ja oireilu alkoi vasta syksyllä. Meidän Minni, joka on pojan oma kissa, on myös aina tykännyt nukkua hänen kanssa, ja usein oikeasti ihan kaulalla tai mahan päällä vähintään. Kissalla on myös hyvin pehmoinen ja leijuva karva, joka luultavasti on just allergiselle se pahin, koska kissan hilse pöllyää myös helpommin.

Yritettiin pitää kissa pois lakanoista, imuroida usein, ym mutta lopulta luovutin ja päätin että nopeutetaan muuttoa jotta kissat on helpompi pitää tilasta poissa. Tuo entinen läpikulkuhuone kun oli aika vaikea eristää, vanhat ovet ei pysy kunnolla kiinni eikä kukaan jaksa niitä ovia edestakas availla.

Iso urakka

Viikonloppuna alettiin siirtämään tavaroita, ja ajattelin että tästä tulee viikkojen projekti. Olin vielä viikonlopun töissä, joten illat siivosin kaappeja, ja mies tyhjensi omia tavaroitaan pois alta. Jotenkin ihme kyllä saatiin lapset jo maanantaina muuttamaan ”uusiin”huoneisiinsa. Toki paljon jäi vielä kesken, mutta iso osa oli jo silloin tehty. Eli esikoinen muutti miehen työhuoneeseen, kuopus esikoisen huoneeseen, kuopuksen huoneeseen tehtiin miehelle nurkkaus tietokoneelle ja siirrettiin vuodesohva sinne hoitolasten huoneesta. Samalla siirrettiin kuopuksen vanha sänky hoitolapsille ja siivosin hoitolastenkin kaapit ja hyllyt. Eli neljä huonetta muutettiin, siivottiin joka nurkka, heitettiin 2 isoa säkkiä roskia pois ja yksi säkki vaatteita lahjoitukseen. Loppuun vielä viimeisteltiin homma Ikea-reissulla, josta haettiin valaisimia, lakanoita, lipastoa ym tarpeellisesta mitä nyt huoneiden vaihdossa tulee.

Vieläkin on joitain pieniä juttuja mitä täytyy tehdä, ja sisustuksellisesti tarvitsee aikaa että jokainen asia löytää paikkansa parhaan mukaan. Silti, olen kyllä tyytyväinen, ja niin on muutkin perheessä. Vaikka vähän suretti että esikoinen muuttaa toiseen päähän taloa omaan ”teinikoppiin”jossa on vielä usein ovi kiinni kissojen takia. Pientä luopumisen tuskaa tuossa elin muutaman päivän. Tuskailin sitä miten lapset voi kasvaa näin nopeasti, miten me vasta tuo edellinen huone pienelle esikoiselle rempattiin ja nyt tuo lähenee jo teini-ikää, ja kuopuskin menee jo syksyllä kouluun.

Ehkä tuohon muuttohärdelliin sain kuitenkin hyvin purettua tuon kasvukipuilun sekä meidän Oskun poismenon. Kerroin myös Instgramissa miten jouduimme luopumaan Oskusta pari viikkoa sitten, hänelle alkoi ilmetä sairauksia, joita en halunnut venyttää. Olen siis itkenyt ja kipuillut paljon tässä parin viikon ajan, ja itselleni paras apu tuskaan on vaan touhuta kaikkea koko ajan.

Varhaisteinin huone

Nyt tässä siis ensin esittelyssä 12-vuotiaan pojan huone. Huone ei ole mikään ”sisustusblogihuone” ja mietin jo näytänkö sieltä edes kuvia, mutta hitot, huone on pojannäköinen ja sitäpaitsi vielä kesken. Hän kuitenkin muutti paljon isommasta huoneesta pienempään, joten asiat etsii vielä paikkaansa. Enkä aio hänen tyyliinsä puuttua, se on hänen tila.

Sitäpaitsi, huoneessa on jotain tosi kivaa myös. Kulunut lattia, kalkkimaalatut seinät, fanijulisteet, ja lapsen koko elämä näkyy huoneessa.

Joskus ajattelin että mielestäni lapset ovat parhaimmillaan 3-8-vuotiaana. Kun he ovat vielä pieniä ja söpöjä. Olen kuitenkin nykyään muuttanut mieltäni, kun meillä on asunut eri-ikäisiä lapsia, teiniin asti. En edelleenkään ole parhaimmillani ihan pienten lasten kanssa, kakkavaipat, jatkuva vahtiminen ym ei ole mielestäni parasta aikaa elämässä lapsen kanssa, vaikka pikkuiset söpöjä onkin. Mielestäni on parasta kun lapsen kanssa voi jutella, ja kun lapsi enemmän ja enemmän kasvaa ja oma identiteetti kasvaa. Mielestäni tämäkin, varhaisteini-ikä on myös jotenkin ihana vaihe. On ihanaa olla näiden isompien lasten äiti. Kun leikki-ikä on ohi, mutta lapsi on kiinnostunut kaikesta, saat seurata lapsen fanituksen kohteita, harrastuksia, on pelimaailma, rubikin kuutiot, Star Warsit, kaverit, kun ollaan jo isoja mutta pieniä. Kun lapsi pikkuhiljaa itsenäistyy mutta on vielä kotona. Samalla itse äitinä saa itsenäistyä ja tehdä enemmän rauhassa omia juttuja. Toki meidän hoitolasten iät vaihtelee edelleen, mutta se on eri asia, koska he ovat meillä vain väliaikaisesti. Ja jos siltä tuntuu, voimme rajata myös hoitolasten ikää.

Näin sisustamista rakastavana harmittelin myös joskus jo etukäteen, miten en saa sitten enää sisustaa teinin huonetta ja teinit elää sotkuisesti (ei toki kaikki) mutta siitäkin olen itsekin yllättyneenä päästänyt irti. Oikeastaan olen vain ylpeä pojasta ja pojanhuoneesta. Oli oikeasti mielenkiintoista pojan kanssa jutella siitä että mitkä tavarat hän haluaa säästää, mitä huoneeseen haluaa jne.

Nyt siis eletään tällaista aikaa hänen kanssaan. Ei ole sänky täynnä pehmoleluja niinkuin kuopuksella, ei söpöjä julisteita, junaratoja ja legoja. Ei se mitään, lapset kasvaa ja jokainen ikä 0-18 vuotta, ja sen jälkeenkin, on varmasti omalla tavallaan kiva ja ainutlaatuinen aika.

Ensi kerralla esittelen sitten sen pehmoleluja tursuilevan kuopuksen huoneen.

-Henna

Kommentit (8)
  1. Moi vaan! Minullakin ilmeni vasta teini-iässä allergia mm. kissoille ( vaikka niitä oli aina lapsuuskodissa), marsuille ym. mutta koiriin ei. Nyt aikuisena minulla on vieläkin koira mutta en ole sille allerginen. Jos käyn kylässä kissataloudessa niin kohta aivastelu ja kutina alkaa. Eli allergiat voi näköjään puhjeta myöhemminkin elämässä! Hassua…

    1. hennaasemalta
      5.2.2021, 17:19

      Niinhän se on myös siitepölyallergioissa, joillain ne alkaa vasta aikuisena. Mistä lie sitten johtuu. Tosi kurjaa vaan tietty jos omiin eläimiin allergisoituu, ne kun on rakkaita perheenjäseniä.

      1. Minullakin todettiin allergiat ja astma vasta parikymppisenä. Oli siinävaiheessa oma kissa ollut 3v, joten en perheenjäsenestä silti luopunut. Ilmanpuhdistimen hommasin ja lääkkeet toki tuli kans.
        Elettiin yhdessä; kissa 19v ja minä vieläkin 🙂

        1. hennaasemalta
          22.2.2021, 15:11

          Ihana kuulla! Joo ei siitä perheenjäsenestä ensimmäisenä luovuta. Eikä lapsikaan olisi halunnut luopua. Ja hän voi jo paljon paremmin. 🙂

  2. Äidit kasvaa lasten mukana! Itseäkin on jännittänyt miten kestän nuoremman lapsen tulon murrosikään: esikoisen kohdalla se oli enemmän jännä uusi vaihe, mutta nuoremman kohdalla pitää osata päästää irti kokonaisesta elämänvaiheesta. Onneksi se tapahtuu vähitellen. Kiva lukea teidän muutoksista!

    1. hennaasemalta
      5.2.2021, 17:22

      Toi on ihan totta. Esikoisen jälkeen on vielä kuitenkin ne nuoremmat jäljellä. Onneksi se tosiaan tapahtuu vähitellen, vaihe kerrallaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *