Takapiha: muutakin kuin pinta uusiksi

takapihan_kevat_Kasvihormoni.fi-4Meidän takapiha on yllättänyt positiivisesti neljä kertaa. Tässä on kertomus siitä, miten se on onnistunut siinä.

takapihanremppacombo

Yllätys 1: kaivuri. Yllätys 2: kaivurikuski. Yllätys 3: rikkaruohoton pinta. Yllätys 4: nurmi.

takapihanremppa_maanpoisto_Kasvihormoni.fi-2Positiivinen yllätys 1

Syksyllä 2013 sain houkuteltua lähes sukulaismiehen pikkukaivurikuskiksi meidän pihaan. Oih sitä ihanaa fiilistä, kun hän taiten kaapaisi pintamaat kasaan ja vaihtoi tarpeettomat mullat sinne, missä ruokamultakerros ei saanut edes sadekesänä nurmea vihertymään. Mikä fiilis: paperilla oleva suunnitelma tulee todeksi! Ah ja jee!

Sitten Tekninen tuki kurkkasi meidän sade- ja hulevesikaivoon vähän tarkemmin ja totesi, että tämä on viallinen, vaihdetaanpa kaivo ennen kuin pistetään uusi nurmi tulemaan.

Seuraavan kesän ajan meillä näyttikin tältä, sillä tarpeeksi taitavia kaivurikuskeja ei tuosta vaan saakaan pienen omakotitalopihan projektiin:takapihanremppa_Kasvihormoni.fi-2Kuva paljastaa, miksi kesältä 2014 minulta ei tullut yhtään ainoaa blogipostausta, jossa olisi kuvattu koko pihaa, ymmärrät varmaan, miksi. Syksyllä olin jo ihan valmis muuttamaan pienipihaiseen rivariin, jossa pihassa ei ole plänttiäkään nurmea, jossa pihan siistimiseen riittää terassin lakaiseminen ja ränsistyneet istutukset kunnostetaan vaihtamalla kesäkukat kahteen ruukkuun. Ei kasveja, ei huolta, ei rikkaruohoja.

Kunnes rakastuin.

takapihanremppa_Kasvihormoni.fi-12

Positiivinen yllätys 2

En muistanutkaan enää, mitä on ensihuuma, minun ja Tuen yhteiselo on sitä varten jo liian pitkä. Mutta hei, jos keski-ikää lähentelevä täti-ihminen asettuu ikkunaan huokailemaan, ottaa kuvia ihastuksensa kohteesta ja kuvailee hänen työtään sanoilla ”sulavaliikkeinen, komea, nero, uskomaton, sankarimainen, taitava, maailman paras, ei koskaan näin hyvä”, niin eikös kyseessä ole ihan selvä ihastus?

Takapiha yllätti positiivisesti, vihdoin, ah jo toiseen kertaan.

Olen yhä sitä mieltä, että meidän pihassa oli muutaman päivän ajan Maailman Paras Kaivurikuski, jolla on takataskussaan paitsi kaivurikuskien korkeakoulututkinnon väitöskirja, myös taitonäytöt aiheista ”kaivurin kauha haravoinnin apuvälineenä”, ”kaivinkoneen balettitanssin jatkokurssi” sekä ”kristallilasien pölyjen pyyhintä kaivurin avulla”. Kun viime syksynä näin hänen kaivavan lähitienoon kaapelivetoja, ajattelin ylpeänä, että siinä se meidän kaivurikuski nyt huolehtii, että minun verkkoyhteyteni toimii jatkossakin.

Yhä edelleen olen rakastunut, tosi rakkaus kantaa näköjään pitkään.

Positiivinen yllätys 3

Positiiviset fiilikset eivät loppuneet siihen, että kokoomakaivo saatiin toimimaan ja asukkaille turvallinen mieli vesien poisjohtamisesta, vaan seuraava ihastus oli rikkaruohoton tasanne.

Aluksi riitti ihan pelkkä ruskea multapinta, jossa ei ollut yhtään rikkaa, pelkkää kauhansilottamaa tasannetta, joka oli hyvin kaukana siitä taistelutantereesta, jota katselin kesällä 2014.

Nopeasti kylvin siihen nurmen (sillä Tuki oli juuri jossain ja varastin homman häneltä) ja ah ja huokaus, se ITI!

takapiha_syksy_Kasvihormoni.fi-2takapihanremppa_nurmi_Kasvihormoni.fi-1

Positiivinen yllätys 4

Jos tasainen multapinta oli i-ha-naa, vielä enemmän luksusta oli nurmi. Ah, samettinen kimallus, kaunis hohde, eikä missä tahansa, vaan juuri meidän takapihalla!takapiha_keskikesa_Kasvihormoni.fi-1

Viime keväänä pitikin sitten viritellä siihen äkkiä meidän sähkölammas kaluamaan pintaa tasaiseksi, jotta samettisuus tuntuisi paitsi jalkapohjissa, johtuisi myös siitä positiivisena vireytenä koko kehoon ja toisi elämään leppeät pasaatituulet ja ihanat kesäillat.

Paitsi että arkirealismi iski keskelle positiivisia yllätyksiä, alkukevät kuoretti uuden multapinnan ja nurmen kasvu tukahtui (tuskainen vuodatus täällä). Laikkuja, ruskeutta, tuskanhuutoja ja järkytystä. Uskon, että viime kesän viileys johtui siitä kylmyydestä, joka valtasi sydämeni, pahoittelut siitä kaikille.

Tänään katselin, kuinka takapihalla sulavat ensimmäiset pälvipaikat ja olen kauhusta kankea.

Onko meidän takapiha tänäkin vuonna pystyyn kuollut nurmen hautausmaa vai olisikohan tänä vuonna viidennen takapihan positiivisen yllätyksen vuoro?takapiha_alkukesa_Kasvihormoni.fi-5-2

Our back yard has went through a rather harsh renovating with tons of digging and waiting. Now I’m anxious about new growing season: shall we get the lawn we’ve tried to get or is it yet again one year of waiting and trying?

Katso koko kaupunkipihan tarina:

1. Meidän pihan suunnittelu

2. Takapihan kirsikkapenkki

3. Etelärinne eli itsepetosrinne

4. Pomppuympyrän istutukset

5. Takapihaa jakava välipenkki

6. Pohjoispuolen havualue

7. Yläpihan väriläiskä

8. Keittiötarha

9. Kasvihuone

10. Takapihan totaaliremppa

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Toivottavasti takapihan nurmikko lähtee vielä hyvään kasvuun!
    Meidän ”nurmikko” sisältää sammalta, apilaa, voikukkia, ohdakkeita ja varmaan vielä noin viittä rikkakasvia. Olen tyytynyt siihen, että se ainakin vihertää ja kauempaa katsottuna näyttää ihan asialliselta.

    • 1.1

      sanoo

      Allekirjoitan niin tuon Piparmintun kirjoittaman. En lähde nurmikkoa sen lähempää edes tarkastelemaan, sillä kaunis samettinen nurmikko on ainakin meillä jäänyt vain kaukaiseksi haaveeksi. Ekana syksynä kylvettiin se nurmi kaksi kertaa (rankkasade vei ekat siemenet) ja seuraavana keväänä vielä kolmannen. Nyt siellä kasvaa kaikkea ohdakkeista sammaleeseen, eikä se viime kesänä ollut edes vihreä vaan kellertävä (liiat sateet?). Saispa lottovoiton, vetäisin sillä rahalla siirtonurmen samantien pihaan nykyisen päälle 😀

      • 1.1.1

        sanoo

        Mä olen niin ollut tähän asti sitä mieltä, että sekaniitty on hyvä nurmeksi, antaa kaikkien ruohovartisten kukkia. MUTTA. Nyt tämä kaivurikuskin taitoajo sai aikaiseksi sen, että haluaisin siellä kasvavan nurmiheiniä. Huoh.

        Voi olla, että luovutan jossain vaiheessa. Sammal on kauneutta varjossa.

  2. 2

    sanoo

    Ainoat samettiset täydelliset nurmikot, joita olen täällä nähnyt, on tehty siirtonurmea käyttäen. Oletko harkinnut sitä? Minä olen tyytyväinen siihen, että tonttimme on niin pieni, että nurmea on vain muutama neliömetri. Mitään samettia se ei ole, hyvä kun on edes vihreä!

    • 2.1

      sanoo

      Juu, olen jo sortunut pohtimaan myös siirtonurmea, minun tuurilla se kuitenkin kuivuisi pystyyn. Ehkä meille kelpaa lopulta kaikki vihertävä, kunhan nyt edes vihertäisi 🙂

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *