Elämä helpommaksi: Hankala nurkka istutuksille

kukkapenkki_kasvihormoni.fi-1Täällä on uurastettu hiki hatussa ja sade takissa, kun piha kuudennen kesänä myötä alkaa kasvaa täydeksi ja pitää aloittaa kasvien uudelleenjärjestelyt. Teidäthän: viisi vuotta on aika kriittinen aika sille, että se pieni perennantaimi on saavuttanut maksimikokonsa ja puupäätarhuri huomaa, että nyt pitää tehdä lisää tilaa.

Vaihtoehtoja jää kaksi: pistää ylimääräiset taimet kiertoon tai tehdä pihaan uusi kohta, johon ne siirtää.

Minä olen tehnyt tänä vuonna molempia.

KukkapenkinperustaminenKukkapenkin perustaminen

Ajattelin tehdä meidän yläpihan aurinkoiseen nurkkaan yhden uuden kukkapenkin, sillä nurkka on oikeastaan aika hankala hoitaa ja kaiken lisäksi se on tarpeeton nurmipläntti. Meinasin käyttää maailman nopeinta kukkapenkinperustamiskeinoa eli penkin kasaamista suoraan nurmen päälle (ohjeet täällä), mutta kuinka ollakaan, nurmen alla ei ollutkaan riittävästi multaa alkutilanteessa. Ihmetys oli kova, sillä seurasin itse vierestä, kuinka kauhakone kokosi muhevan kerroksen multaa yläpihalle, mutta ilmeisesti se on alun perin ollut kovin ilmavaa ja tiivistynyt ajan oloon reiluksi kymmensenttiseksi kasvualustaksi.

Täytyi siirtyä siihen perinteisempään tapaan tehdä kukkapenkki – eli kaivamishommiin.

Kukkapenkkini syntyi näin:

  1. Hahmottelin kukkapenkin etureunan vesiletkun pätkän avulla.
  2. Kanttasin nurmen reunan mukaisesti ja poistin nurmituppaat. (Tässä vaiheessa selvisi, että kasvualusta ei ollut riittävä ja jouduin syventämään multatilaa. Toin paikalle tuon kuvissa näkyvän pressun helpottamaan maanvaihto-operaatiota.)
  3. Asettelin alueen etureunaan kivireunuksen, joka helpottaa suunnattomasti sekä nurmen leikkaamista että kukkapenkin siistinä pitämistä.
  4. Kaivoin samalla olemassa olevan mullan talteen ja kalkitsin sen.
  5. Syvensin multatilaa lapionpiston syvyiseksi, montusta tuleva hiekkamaa siirtyi meillä keittiötarhan polun pohjiksi.
  6. Täytin montun pohjan väärin päin käännetyillä nurmituppailla. Lisäsin näiden päälle vanhan mullan, ostomullan, hiekan ja kalkitun kompostin sekoitusta. Pionien, kärhöjen ja punahattujen kohdalle en laittanut turvepitoista multaa, jotta talvimärkyys ei vaivaisi niitä.
  7. Siirtelin vanhat kasvit uusille paikoilleen ja istutin syksyn taimialesta hankitut uudet kasvit koloihinsa. Kastelin jatkuvasta sateesta huolimatta istutukseni.
  8. Peitin pinnan vielä rikkaruohottomalla ostomullalla. Tähän istutan sipulikukkia ja lisään pinnalle kymmenisen senttiä rikkaruohotonta pussimultaa. Pinnan pussimultakerroksella vältän maassa olevan siemenpankin räjähtämistä kasvuun nyt, kun multapintaa on möyhennetty.

Kukkapenkki kohotti vanhaa maanpintaa viitisentoista senttiä ja maan alla on kasvualustaa 30-50 senttiä kohdasta riippuen. Raviteiden ei pitäisi loppua tällä kertaa kesken!

kukkapenkki_kasvihormoni.fi-4Mitä istutin?

Penkki on suunniteltu niin, että se näyttäisi hyvältä läpi vuoden, sillä tämä kohta pihaa näkyy meidän sisääntuloon.

Etualalla on pensaita: hidaskasvuista sinikataja ’Blue staria’, syyshortensia ’Grandifloraa’ ja keltajapaninangervoa.

Aurinkoisella perenna-alueella kasvaa muutama tänä kesänä hankkimani pioni (mm. ’Coral charm’), liian varjossa kasvaneet ja siirtoa anoneet vaaleanpunaiset ritarinkannukset sekä nyt kukkaan puhkeava valkoinen syysleimu.

pallohortensia_Kasvihormoni.fi-11Siirsin alueelle myös aivan liian varjossa kasvaneen ja vaaleanpunaisia palloja kasvattavan pallohortensian, jonka nimeksi muistelen ’Invincibelle’. Toivottavasti se talvehtii siirrosta huolimatta hyvin ja lähtee tässä kohtaa pihaa hyvään kasvuun. Vähintään parempaan kuin aiemmassa kasvukohdassaan. (Voin tarvittaessa luopua muista kasveista, jotta tämä kaunokainen saa tilaa elää runsaana.)

Penkin etulaidan istutin täyteen samaa tuoksukurjenpolvea ja peittokourjenpolvea, jota koko etupihan reunus kasvaa. Sen sitruunainen tuoksu on ihanan piristävä ja koko etupihan ilme on yhtenäinen, kun kokonaisuutta reunustaa yksi yheteinen kasvireunus.

kukkapenkki_ostotaimet_kasvihormoni.fi-1Oman pihan jakotaimien väleihin laitoin – tietysti – taimikaupoilta mukaan tulleita herkempiä kasvatusyrityksiä, kuten yllä näkyvät pienet kärhöntaimet. Laskeskelin, että olen istuttanut tällaisia syysalekärhöhankintoja pihaan arviolta reilu parikymmentä ja näistä vain noin viisi on pysynyt hengissä. Toiveena on, että näistä tämän syksyn hankinnoista ainakin yksi jäisi henkiin, tällöin olen tyytyväinen. Onneksi kasvit ovat poistohintaisia, niin pettymykset menetyksistä eivät tunnu liiaksi rahapussissa.

Jos joku osaa takuuvarman keinon kärhöjen istutukseen, saa tulla ensi kesänä neuvomaan minua kädestä pitäen! Vuosien tutkimisesta, ohjeiden orjallisesta noudattamisesta ja kasvatuskokeilusta huolimatta minä saan aikaiseksi lähinnä paleltuneita yksilöitä ja kukkimattomia lehtiköynnöksiä. Tämä on selkeästi puupäätarhuria viisaampien kasvi.

kukkapenkki_kasvihormoni.fi-2Syyssateet huuhtoivat alueen siistiksi multaroiskeista, nyt jännitän, miten istutetut kasvit juurtuvat uudelle paikalleen ja selviävät ensimmäisestä talvestaan. Kasvuvoimaa pitäisi tästä penkistä riittää tulevina vuosina, kunnes viimeistään viiden vuoden päästä ollaan jälleen tilanteessa, että nurkka on aivan liian täysi. Sillon tähän pitää valita pari lajia, jotka saavat jäädä muiden siirtyessä taas uuteen paikkaan.kukkapenkki_kasvihormoni.fi-3

The plants are getting bigger in our garden which means changing conditions. I digged a new border where I transplanted some of the sunny spot plants that were shaded elsewhere. The border is still missing the bulbs for spring time. In the end, I’ll top the area with soil that has no seeds in it, that way it’ll be easier to weed it the oncoming years.

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Auringonkukkien loistetta syksyyn

auringonkukkakimppu_kasvihormoni.fi-1Ai että, tästä olen nauttinut! Siis näistä auringonkukista, tästä kimpusta, joka vie oikeastaan takaisin ensimmäiseen omaan kotiin ja niihin kukkiin, joita hain silloin kaupungin ylläpitämästä maisemapellosta iltalenkillä. Vähän olivat kävelysauvat tiellä niitä kotiin kantaessa, mutta väliinkään ei voinut jättää ilmaista opiskelijaelämän piristystä.

Ysärin lopussa auringonkukat oli ihan must, niitä oli myös tekstiileissä ja se oli parasta, mitä oli tarjolla.

Värit tulivat jo takaisin sisustukseen, jokohan näitä on jo vuoden päästä myös sohvatyynyissä?

auringonkukkia_kasvihormoni.fi-3Jotain muutosta on tapahtunut kahdenkymmenen vuoden aikana sen lisäksi, että kasvoihin on tullut ryppyjä ja lanteille lisäkiloja: olen löytänyt auringonkukat, jotka ei oikeastaan näytä auringonkukilta. Pikemminkin daalioilta. Lajkkeen nimi on ’Sungold’ ja se on aika liikkis. Pullea söpöläinen, vähän niin kuin pörröiset koirat.

auringonkukkakimppu_kasvihormoni.fi-3Kaveriksi nappasin vähitellen tummuvia aroniapensaan marjaoksia, violetteja daalioita ja saman sävyn tuoksuherneitä sekä astetta sinisempiä mutta superherkkiä jättiverbenoita. Pyöreä malja pitää kukat melkein pystyssä mutta tämä kokonaisuus on oikestaan paras rennon lerpattavana.

Mielestäni kauneinta, mitä osaan just nyt katsella.

Kiikuttelen maljaa edestakaisin työpöydän ja keittiön pöydän välillä, että en missaa kukkien vahvaa syksyistä ilmiasua, tarpeen tullen siirrän retkottavan varren alhaalta tuonne päälle pystyyn.

Iloa loppuviikkoon!

auringonkukkakimppu_kasvihormoni.fi-2

Mitä mieltä auringonkukista: mukaan vai mäkeen?

Sunflowers are fall time flowers and you can get extremely powerful arrangements of them. Here, I have two different kinds of sunflowers (’Sungold’ and ’Ruby’) together with purple dahlias, sweet peas, Verbena bonariensis, and Aronia berries. My favorites this week!

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Kaksitoista kuvaa menneestä vuodesta

Ensin loppui kasvukausi, sitten päivien pimeneminen. Nyt on mennyt joulu ja odotellaan vuotta 2017. Tähän väliin on hyvä tehdä kuluneen kalenterivuoden tilitys ja tilin tyhjennys. Teen sen kahdentoista kuvan kautta, jotka eivät jakaudu ihan tasan kuukausittain (sillä puutarhavuodessa marras-maaliskuut ovat aivan liian tylsiä), mutta jotain sinne päin.

Haastan kaikki puutarhabloggaajat osallistumaan vuoden 2016 puutarhavuoden kertaamiseen kahdentoista kuvan avulla ennen seuraavan puutarhavuoden alkua. Kun olet osallistunut, laita kommentti linkkeineen tämän postauksen alle, niin lisään osallistujien postaukset näkyviin.
#12puutarhakuvaa

Jutustani löytyvät myös linkit lähes kaikkiin menneen vuoden postauksiin. Jos olet missannut jonkun, ei muuta kuin klikkaamaan auki!

muuramejoki_kasvihormoni-fi-6.jpgMuistatko vuoden takaisen tammikuun pakkasjakson? Sen seurauksia katseltiin vielä kesälläkin, kun kukkapenkissä oli aukkoja ja puuvartisissa paleltumia. Suuria menetyksiä ei tullut, kiitos edellisenä syksynä levittämäni lehtisuojauksen.

Pakkasen ja kevään odotuksen keskellä tein juttusarjan meidän pihasta, jossa kerroin pihan rakentumisesta ja erilaisista alueista. Jos et ole ehtinyt lukea juttusarjaa, pääset sinne tästä luettelosta, suosittelen tutustumaan:

  1. Meidän pihan suunnittelu
  2. Takapihan kirsikkapenkki
  3. Etelärinne eli itsepetosrinne
  4. Pomppuympyrän istutukset
  5. Takapihaa jakava välipenkki
  6. Pohjoispuolen havualue
  7. Yläpihan väriläiskä
  8. Keittiötarha
  9. Kasvihuone
  10. Takapihan totaaliremppa
  11. Etupihan asfaltti (ekstrapostaus keväältä)

Oman postaussarjan sai myös anopin huolella vaalima vaaleanpunainen piha, sen postaukset löytyvät tästä linkkiluettelosta:

  1. Tulppaanien taikaa
  2. Kukkameri puiden latvoissa
  3. Lumipalloheisiä metreittäin
  4. Pionien aikaan
  5. Violetin värimyrskyn vuoro
  6. Vaaleanpunaisen pihan ruska (ekstrapostaus syksyltä)

Lontoo_Kew_kasvihormoni.fi-13Ikuiselta tuntuvan lumiajan katkaisi meidän perheen matka Lontooseen ja siellä Kew Gardensiin. Tein postaukset matkan suunnittelusta, orkideanäyttelystä ja itse puutarhassa vierailusta.

Kasvihormoni ei ollut tätä ennen käynyt ulkomailla, mutta nyt kun avasin matkailutilin, lähetin kesäterveisiä myös Budapestistä. Kävin juuri läpi loppumatonta kuvasäilöäni ja totesin, että vuoden vaihteen jälkeen Kasvihormoni taitaa tehdä pari muutakin puutarhamatkaa vanhojen kuvien tahtiin. Jos ei pääse oikeasti paikanpäälle, matkustaa voi myös virtuaalisesti ja näille seuramatkoille olet tervetullut mukaan!

Kevättä odotellessa kasvatin sisällä sieniä (hyvin kasvoi), kylvin jokavuotisia jättiverbenoita (pettämätön ohje täällä) ja idätin vanhat siemenet salaatin sekaan. Siementen säilymistä varten tein myös taulukon siitä, kuinka kauan siemenet pysyvät itämiskykyisinä, se löytyy tuosta idätysjutusta.

Talven puutarhapuuhiin kuuluvat itseoikeutetusti takapihan tuija-aidan leikkaus ja sen kevätsuojaus. Nämä kaksi puuhaa enteilevät jo kasvukauden alkua, sillä samaan aikaan pitää aloittaa siemenkylvöt ja pistokkaiden ottaminen talvetetuista tai varta vasten hankituista kasveista: minä ostin kuluneena vuonna viherkasveja ja lumihiutaleita, joita kasvatin terassilla.

tulppaanitorstai_lasit_kasvihormoni.fi-4Kevään odotteluun kuuluvat ehdottomasti myös leikkokukat ja leikkokukkapostaukset. Osallistuin #tulppaanitorstai-haasteeseen kahdella postauksella, joista toisessa loistivat tulppaanit ovikranssissa ja toisessa tulppaanit oli siroteltu erilaisten sipulikukkien kanssa pikkupulloihin pöydälle. Muita helppoja kevättalvisia kukka-asetelmia tein blogiin asti pääsiäisenä ja heti sen jälkeen terassille kevään kunniaksi. Osa noista jälkimmäisen istutuksen kasveista ilahduttaa meitä vielä näin yhdeksän kuukautta myöhemminkin.

Esikko_kasvihormoni.fi-4Kevät! Ensimmäiset kasvit aloittivat kauden meillä huhtikuun puolivälin jälkeen, mikä aloitti varsinaisen puutarhablogikauden. Näsiöistä siirrytään violetteihin ja valkoisiin krookuksiin, niistä esikoihin (joista nämä kuvan keltaiset ovat suosikkejani) ja idänsinililjoihin, ja sen jälkeen erilaisia vihreitä ja värikkäitä kasveja tulee vuoron perään niin paljon, että perässä ei tahdo pysyä. Sen näkee myös postauksien määrästä: toukokuulle tultaessa postauksia on aina eniten, ihan kuin kasvusta ei saisi edes blogissa tarpeeksi.

tomaatinistutus_kasvihormoni.fi-1Huhti-toukokuussa tein myös lähes kaikki vuoden puutarhapuuhat. Se on oikeastaan hölmön hommaa, sillä sama aika on minulla myös palkkatöissä kiireisintä aikaa, mutta minkäs teet, kun kasvu tuo virtaa myös itselle enemmän kuin kroppa antaisi myöden. Puuhien seurauksena blogista löytyy ohjeet seuraaviin tapauksiin:

etelarinnetulppaanit_kasvihormoni.fi-2Kesäkuussa alkaa sitten pihasta nauttimisen kausi! Vuonna 2016 kevätkesään osui lämpöä, mikä sai kukat vauhtiin jo toukokuun puolella. Tänä vuonna isoja sipulikukkia löytyy seuraavista postauksista:

  • 18.5. Tulppaaneja, narsisseja ja pikarililjoja pomppuympyrässä
  • 24.5. Kauden näyttävin tulppaanisekoitus etelärinteessä
  • 7.6. Punaisia ja valkoisia tulppaaneja välipenkissä
  • 10.6. Valkoisia laukkoja kaikkialla
  • 21.6. Violetteja laukkoja kitkennän lomassa
  • 26.6. Lisää valkoisia laukkoja (koska ne on mahtavia!)

juhannusta_kasvihormoni.fi-1 Kesäkuussa oikeastaan ainoa pihapuuha oli yksi valtaisa kitkentärupeama, joka sai pihan pysymään kunnossa miltei läpi kasvukauden. Silloin harakankellot (kuva yllä) saivat jäädä, korte ja vesiheinä (sekä liljakukot) lähtivät. Varsinaisesti pihantyöstöhetket sijoittuivat siis kevääseen ja tähän kesäkuiseen urakkaan, jos syksyn siivouksia ei lasketa. Tätä voisi mielestäni pitää helppohoitoisen pihan merkkinä.

lumipalloheisi_kasvihormoni.fi-6Tämä kolmas kesäkuinen kuva sisältää tiivistelmän kahdesta muusta alkukesän postauksesta: monsterikasvi kanadanvuokosta ja lumipalloheisistä. Kanadanvuokko ei tänäkään vuonna levinnyt monsterimaisesti mutta lumipalloheisi keräsi osansa siitä mustasta kirvamerestä, joka levittäytyi kaakosta lämpimän ilmavirtauksen myötä Suomeen.

Alkukesän postauksiin liittyvät myös seuraavat kuvailottelut:

Puupäätarhurina kesälomamatkoissa harmittaa eniten se, että matkan ajalta menettää oman puutarhan kukinnan. Tämän vuoden matkan aikana pionit ehtivät kukkia, onneksi sain matkalle kuvaterveisiä. Tosin hankin itselleni jo äitienpäivänä nupullaan olevan uuden pionin, jonka kukinnan ehdin näkemään ennen matkaa. Löysin pihasta myös pionin siementaimia ja tein postauksen siitä, miten pionin kasvattaminen sujuu siemenestä.

Heinäkuussa ihastelin sitä, kuinka hyvin piha hoitaa itse itsensä, miten mahtavalta etelärinne näyttää ja kuinka puna-valkoinen piha on heinäkuun lopussa.

Tartuin heinäkuussa #kesäkukkalove-haasteeseen ja tein postauksen omista suosikkikesäkukistani. Käy kurkkaamassa!

pulloasetelma2_kasvihormoni-fi-1Heinäkuussa myös hurahdin. Aluksi se hurahdus oli vain ihan vähäinen, mutta lokakuuhun mennessä huomasin pikkuharrastukseni muuttuneen vakavanlaiseksi kukka-asetteluksi, joka vaati myös yhden kukkienasettelukurssin. Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun istuttamani daaliat alkoivat kukkia ja leikkasin niitä 16.7. sisälle kimppua varten. Lopulta leikkokimput monistuivat ja niitä syntyi yhä uusia ja uusia:

  • 4.8. valkoinen liljakimppu
  • 22.8. valkoisia daalioita ja kimikkejä
  • 23.8. punaisia daalioita pikkupulloissa
  • 30.8. mummolantuoksua leimukukilla
  • 1.9. lisää daalioita ja muita pihan kukkia
  • 10.9. orapihlajanmarjoja ja malvaa
  • 17.9. tummia lehtiä ja valkoisia daalioita
  • 21.9. valkoista ja purppuraa pikkupulloissa
  • 6.10. syksyn värejä maljakossa

Lokakuun jälkeen loppuivat pihan leikkokukat ja kaupan kasveja on ollut hankala kuvata päivänvalon puuttuessa, joten asetteluinto on nyt vähän laantunut. Mutta kyllä se taas kiihtyy, kunhan materiaalia (ja valoa) on enemmän!

Elokuu on mielestäni puutarhan paras kuu. Syitä erittelin tähän postaukseen mutta tiivistettynä syy on siinä, että kaikki tuntuu olevan tässä ja nyt. Kasvu on runsaimmillaan mutta ei vielä ränsistynyttä (kuten tässä etelärinteessä tai tässä etuovenpielessä), satoa saa kasapäin (kuten tässä basilikaa) ja värit ovat täyteläisiä (kuten tässä kukkapenkissä). Eikä pidä tietysti unohtaa niitä pimeneviä iltojakaan!

Tänä vuonna hankin pihaan aurinkoenergialla toimivia valoja lisäämään fiilistä ja korjasin ne pois vasta, kun vaihdoin tilalle jouluvalot. Pihaakin kuvasin hämärässä useaan otteeseen, mutta jostain syystä postaukset jäivät tekemättä, vain tuon yhden sain julkaistuksi.

etelarinne_maksaruoho_kasvihormoni-fi-1Vuoden 2016 syyskuu oli käsittämättömän kaunis. Koska istutuskelejä oli vaikka kuinka, oli syysalekasvit helppo sujauttaa mullan turviin. Keväisen pensaiden- ja tomaatinistutuspostausteni lisäksi tein havainnekuvalliset postaukset siitä, kuinka olen oppinut istuttamaan kärhöjä ja kuinka siirsin pionin toiveikkaasti parempaan paikkaan. Ja tietysti piilotin satamäärin sipulikukkia maahan, pistinpä innoissani viimeiset sipulit vielä joulun alla ruukkuun ja terassille kokeilemaan talvehtimisonneaan. Parin kuukauden päästä nähdään, onnistunko yrityksessäni, pysy blogin linjoilla.

Syksyn merkit hiipivät kesänlämpimästä syksystä huolimatta vähitellen pihaan.

  • 8.9. huomasin ensimmäisen ruskan kuivuuden piinaamalla parvekkeella.
  • 12.9. maksaruohot alkoivat olla punaisia (ja niiden vieressä saniaisten siemenet kypsyä ruskeiksi)
  • 3.10. aroniapensaat helahtivat oranssinpunaisiksi
  • 5.10. kesäkukat paistattelivat edelleen kauniina – mutta kaljuuntuvassa ympäristössä
  • 8.10. kukkapenkissä loisti edelleen latvottu leimukukka, vaikka ympärillä näytti syksyltä.

Ja sitten 13.10. PAM! Ensimmäinen kuura nitisti herkimmät kasvit ja kuorrutti pihan niin kauniiksi, että polvia heikotti. Otin kuurasta aamuauringossa alla näkyvän kuvan, joka on vuoden kuvistani oma suosikkini:

kuurapiha_kasvihormoni-fi-4Kuvan herkkä pastellisuus ja vähän joka suuntaan töröttävät linjat herkistävät minua niin, että toivoisin syksyn jatkuvan ikuisesti. Tätä en olisi uskonut vielä pari vuotta sitten, sillä syksy on saanut minut tähän asti pikemminkin alakuloiseksi ja paniikin partaalle siitä, että vuosi on nyt menetetty. Viimeistään tämän vuoden seurauksena minusta on tullut aito syysihminen.

Lokakuun loppuun saakka ehti hyvin pihapuuhiin, kävin hakemassa vielä tomaatista siemeniä talteen, askartelin ovikranssin ja siivosin ränsistyneet kesäkukat kompostiin sekä hankin takapihalle nipun punaisia kanervia. Kesäkukkia pystyi kuitenkin ihailemaan aina marraskuulle saakka, mikä kertoo mahtavista syyskeleistä.

Sen jälkeen puuhat olivatkin alkutalven pihapuuhia: Ensilunta (ja sen sulamista), uutta lunta, lumiukkoja, lumeen peittyviä kanervia, joulunodotuksen odotusta ja jouluun valmistautumista näin postausten näkökulmasta. Kunnes nyt on tultu joulukuun loppuun ja tähän vuoden viimeiseen postaukseen.

Blogin esittelyssä lupaan innoissani reseptejä. Tänä vuonna huomasin kuitenkin julkaisevani niitä aiempaa vähemmän. Jotenkin tuntuu, että ne eivät istu tähän nykyiseen ympäristöön siinä missä ennen, ihan kuin puutarha (ja sisustus) eivät sisältäisi ruokaa ja juomaa (tai sitten kaikki parhaat reseptini on jo julkaistu ja meillä tehdään aina sitä samaa vokkia, kasviskeittoa ja kakkua). Keräsin alle vuoden aikana kehittämäni (ja/tai ihastumani) herkut, joita voin suositella lämpimästi:

terassi_kasvihormoni-fi-5Postauksen viimeiseksi kuvaksi olen valinnut kuvan, joka sisältää puutarhavuoteni suurimman ilon – lasitetun terassin. Vuosi 2016 alkoi sillä, että saimme päivämäärän, jolloin lasiasentaja saapuisi purkamaan possukarsinan näköisen muurin pois ja pistämään kauan haaveilemamme terassilasit paikoilleen. Helmikuussa lasitus oli valmis ja täytyy sanoa, että aamujeni laatu on noussut tämän jälkeen huimasti!

Makuuhuoneemme ikkunan takana on tila, jota ihailen silloin, kun lasit ovat pakkasen kuuraamat ja puutarha, joka näkyy kauniina kaikkina muina päivinä. Kun huomioi sen, kuinka paljon iloa lasitettu terassi elämääni tuo, tein yllättävän vähän postauksia tästä autuudesta (mutta terassi esiintyy kuitenkin useassa muussakin postauksessa, kuin taustatekijänä).

Pienenä huomautuksena haluan sanoa sen, että meidän terassi ei tullut siltä mainostajalta, jonka kuvat vilkkuvat tässä blogin ympärillä kirkkaana, suosimme paikallista yritystä ja heidän edullisia ja luotettavia toimituksiaan. Talviasennuksessa on kuitenkin ideaa!

Vuoden terassipostaukset löytyvät näistä linkeistä:

  • 2.2. terassi sai lasit
  • 8.5. tunnelmoin siellä äkkilähtöä
  • 28.6. terassi oli vihdoin kesäasuinen ja samassa postauksessa on myös naruamppelin valmistusohjeet
  • 16.9. loman jälkeen kesä jatkui lasien takana
  • 9.11. lumi peitti maata ulkona, terassin suojassa jatkui syksy
  • 20.11. terassi oli valmiina glögikauteen (joka avattiin kylläkin sisällä)
  • 4.12. postasin terassilasien kauniista kuurankukista
  • 8.12. näkyy lasitettu kaunotar pihalta päin

Kiitos kaikille blogini vierailijoille ja erityiskiitos kaikille, jotka osallistuitte keskusteluun! Tervetuloa käymään myös vuonna 2017!

This is my gardening year in twelve pictures. How was your year?

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Haasteeseen postauksellaan osallistuneet

Kaupunkilaistyttö muutti maalle: Puutarhavuosi 2016

100 % outdoor: Tilinpäätös 2016

Eripuraisten rauhala: Kaksitoista (puutarha)kuvaa menneestä vuodesta

Kukka & kaali: Summa summarum

Mökkipuutarhassa: Kaksitoista vuodelta 2016

My Woodland Garden: 2016 revisited

Hernepensaselämää: Kuvakooste puutarhasta vuodelta 2016

Nettimartan pihapiiri: 1.1.2017 ja 12 kuvaa viime vuodesta

Multaa ja mukuloita: Kuluneen puutarhavuoden tilinpäätös

Taimimaailma: 12 x 2016 + 1

Kukkala: 12 kuvaa vuodelta 2016

Viikarivartti: Muistoja uuden parvekepuutarhan ensimmäisestä vuodesta

Pienen pihan suuria unelmia: Puutarhavuoden 2016 muisteloita

Kivipellon Saila: 12 asiaa viime vuodelta

Rikkaruohoelämää: Kaksitoista kuvaa puutarhavuodesta 2016

Kivisen Vilma: 12 kuvaa kesästä

Anun puutarha: Kaksitoista koostetta menneestä vuodesta

Jokirannassa: Vuosikatsaus 2016

Aamukastetta puutarhassa: Haaste 12/ 2016

Puutarhahetki: Kaksitoista kuvaa puutarhavuodesta 2016

Tuulentupa: 12 kuvaa puutarhavuodesta 2016

Puutarhan lumo: Kaksitoista kuvaa menneeseen puutarhavuoteen.

Kasveja siellä ja täällä: Kaksitoista kuvaa puutarhavuodesta 2016

Parasta aikaa: Kuvia vuodelta 2016 (osa yksi tässä linkissä)

Kukkia ja koukeroita: Kaksitoista kuvaa menneestä puutarhavuodesta 2016

Konnadonna – kotona ja puutarhassa: Kesäkuvahaasteita

Suvikumpu: 12 kollaasia puutarhavuodesta

Sarin puutarhat: Puutarhan kuukaudet 2016

Mama’s garden: 12 kuvaa vuodelta 2016

Autuas olo: Puutarhavuosi, muisto vain

Saaristopuutarha: 12 kuvaa vuodelta 2016

Navettapiian puuhamaa: 12 kuvaa vuarelta 2016

Tylsän mörököllin blogi: Haaste

Lilja & Salvia: Kaksitoista kuvaa puutarhavuodelta 2016