Lempinäkymäni ennen ja jälkeen

auringonkukkia_kasvihormoni.fi-5Kolme vuotta sitten meidän takapiha kaivettiin auki. Kirjaimellisesti ja pohjaan saakka. Jos rakastat inhorealismia, katso tästä ennen kuva:

pihaennen_kasvihormoni.fi-1Koko kesän pihanurmi kitui melken kasvavana ja hyvin rikkoja kukoistavana kokonaisuutena, kun odotettiin, milloin kaivuri saapuisi paikalle. Nurmelle ei kannattanut tehdä mitään, kun ei tiedetty, joko se kaivuri saapuisi ensi viikolla. (Ei saapunut, vasta kolmen kuukauden päästä. Mutta sitten tapahtuikin kerralla ja paljon!)

Tämä tuli mieleen tänään, kun katselin jälleen kerran lempinäkymääni keittiön ikkunasta. Paljon on ehtinyt tapahtua kolmena kesänä, vaikka ensimmäisenä vuonna nurmi ei tahtonutkaan lähteä kasvuun, ei sitten millään. Vieläkin se on paikoin vähän heikkokasvuinen, mutta riittävä tuohon takapihalle.pihajalkeen_kasvihormoni.fi-1Ihailtuani hetken tartuin kameraan ja päätin ikuistaa näkymän. sitten kipaisin pihalle ja hain muutaman noista jäteiksi kasvaneista auringonkukista sisälle – ja varsinkin niistä pienistä, jotka ovat jääneet tuonne taakse aivan jalkoihin.

Näistä nautitaan nyt, ensi vuonna taas jostain muusta.

pihajalkeen_kasvihormoni.fi-2

Three years ago our back yard was dug up. The next summer, the grass almost didn’t grow but now, the lawn is satisfying. And this view – it is my favorite at the moment. After taking the picture, I popped outside and cut some of the sunflowers inside.

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Miten kesäkukkakylvöt onnistuivat?

yksivuotiset_kukat_kasvihormoni-1Kukkahullu puupäätarhuri kylvi taas keväällä enemmän kuin tarpeeksi kesäkukkia. Lahjoitin niitä muille kesäkuussa ainakin parikymmentä purkillista ja silti kotiin jäi niin paljon, että osan loppusijoitukseksi koitui komposti, kun pihasta loppuivat tyhjät kolot. Oho.

yksivuotiset_kukat_kasvihormoni-5Suurin osa kesäkukista päätyi puutarhaan punaisiin purkkeihin, joista enemmistö asettui hyötytarhan reunoille. Tätä varten kasavatin reilusti kermankeltaisia ja tummanpunaisia lajeja, joita täydensin limenvihreällä ja erilaisella vihreällä. Miten nämä onnistuivat?

Voittajat

ruukkuistutus_kasvihormoni-2Kesäpäivänhattu ’Cherry brandy’ säväyttää taas kerran. Se on yhdessä vaniljanvalkoisen samettikukan (’Vanilla’) kanssa kasveja, joita kylvän joka vuosi ja jotka ovat aina yhtä ihania. Ei pettymyksiä – koskaan. Kesäpäivänkukat pysyvät terhakoina uskomattoman pitkään, yksi kukka saattaa loistaa jopa lähes kolme viikkoa ja nuppuja avautuu pakkasiin saakka. Saman tempun tekeävät myös uskolliset samettikukat, uusia nuppuja puskee sitä mukaa kun vanhat alkavat lakastua. Samettikukista löytyy tarkempia kuvia kuukauden takaa täältä.

Kesän voittajiin voidaan laskea myös ’Pony tail’ heinät, joita on kasvanut kuuden ison ruukun edestä. Niistä saa pitkän ilon, kun asettelee liehuvat letit talevksi kuivan katoksen alle. Itse asiassa tein viime vuonna talviasetelman olohuoneen ikkunan taakse ja käytin siihen kaksi vuotta vanhaa heinätupasta. Se oli säilynyt erinomaisena varaston pimennossa.

Nämä menevät ehdottomasti jatkoon!

Yllättäjät ja  – häviäjät

tupakka_kasvihormoni-1Pidän koristetupakoista, sillä niiden kasvattaminen on yhtä helppoa kuin samettikukkien (kunhan minipikkuisten siementen kylvön ja koulinnan vaikeutta ei lasketa). Tosin tänä vuonna koristetupakat tekivät yllätyksen: siemenpussin kyljessä luvattiin, että valitsemistani siemenistä kasvaisi tuuheita ja matalia puskia, mutta kuinka ollakaan, olen saanut punaisen tupakkamaton sijaan kaulojaan korkealle oikovia yksilöitä. Nämäkin ovat näyttäviä, mutta efekti on ihan jotain muuta kuin mitä havittelin männyn juurelle. En ole myöskään löytänyt puutarhastani niitä limetinvihreitä tupakoita, joita mielestäni istutin sinne kymmenisen yksilöä. Mihin lienee hävinneet?

yksivuotiset_kukat_kasvihormoni-8Yllättäjiin kuuluvat myös kääpiöauringonkukat, jotka kasvattivat neljänkymmenen sentin korkuisen varren sijaan metrineljäkymmentäsenttisen varren. Vai olisiko näillä vain ollut tarve venyttää kaulaa tuon ylimääräisen metrin matkan? Söpöstä reunuskasvista (josta lisää täällä) tuli samalla peittokasvi, jonka takaa eivät ole näkyneet muut kesäkukkapenkkini kaunokaiset kuten tummat ruiskaunokit ja uniokt, veikeät kultahehkut tai syksyllä säväyttävät tarhakehäkukat.

Istutusuunnitelmani näet täällä ja alla olevista kuvista paljastuu, että auringonkukkien lisäksi myös kääpiösamettikukat ovat muuta, kuin mitä pussin tiedoissa on luvattu. Yksittäiset kasvit ovat kyllä ihan kauniita, mutta kokonaisuus ei vastaa sitä, mistä olen suunnitellut ja millaisista siemenistä olen maksanut.

Isoin häviäjä on tänä vuonna Lord Nelson, joka pussitti minulle tälle kasvukaudelle useampiakin vääriä siemeniä. Ei jatkoon, jos minulta kysytään.pikkusamettikukka_kasvihormoni-1

Sokerina pohjalla

Yksi uusi ihatus on syntynyt tänä kesänä. Se on kosmoskukka ’Xanthos’, joka näkyy tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa. Kukka on sitruunaisen sävyinen mutta hyvin vaalea keltainen, ja pehkot ovat aivan täynnä kukkia. Keittiötarhaa katsoessa näky on jatkuvasti täyteläisen kukkiva tämän ansiosta! Näitä aion kasvattaa myös jatkossa ja mikäli kukat kehittävät omia siemeniään, kerään niitäkin talteen.

yksivuotiset_kukat_kasvihormoni-6

This year about half of my self seeded annuals have made my heart bounce strongly. But the other half – well, I did not quite get what I thought I planted, there were simply too many faux seeds sold to me. Maybe next year I’ll get what I’m promised?

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Ensin maahan ja sitten mahaan

kirsikka_kasvihormoni-4Seurasin kolme päivää, kuinka rastaat löysivät meidän kirsikkapuun ja tyhjensivät sen. Jos olisi ollut tikkaat, olisin mennyt mukaan yläoksien talkoisiin, nyt piti tyytyä siihen, mitä yltti keräämään tuolilta.

Ensi vuodelle on siis pistettävä hankintalistalle marjankeräystikkaat, sillä tämän puun marjat ovat paitsi rastaista myös meistä herkullisia.

kirsikka_kasvihormoni-3Puu on edellisen omistajan istuttama, joten marjojen lajista ei ole tietoa. Ne kypsyvät kuvassa näkyvän hehkuvan punaisiksi ja niiden siemen saattaa jäädä kiinni tikkuun, kun marjan vetää irti. Ne ovat mehukkaita kuin mitkä ja sopivan makeita, joten puun äärellä tuli vietettyä hetki jos toinenkin herkutellen sillä, mihin yltti helposti.

Yläoksien marjat jäivät lintujen ravinnoksi. Ne tiputtivat marjan ensin maahan ja kävivät nokkimassa sieltä parempiin suihin. Toivottavasti löysivät kaikki tiputetut marjat, en halua, että näitä herkkuja menee hukkaan.

kirsikka_kasvihormoni-2Ehkä ostoslistalle pitää laittaa tikkaiden ohelle viisimetrisen puun peittävä verkkokin, mikäli mielii tehdä taas hilloa tai muuta suurta kirsikkojen määrää vaativaa laatua – nyt niitä tuli kerättyä aamiaisiksi ja jälkkärien sekaan, mihin marjat riittivät hyvin, vaikka rastaat veivätkin niistä suurimman osan.

Huomasin, että tämän nykyisen blogin puolelta puuttuu ohje, joka on käsittämättömän hyvä, nimittäin kirsikkainen semifreddo. Se on jäätelön kaltainen herkku, mutta valmistus on helpompaa. Tässä on lainaus muutaman vuoden takaisesta postauksestani:

Tällä hetkellä meillä pihassa on kypsänä valkoiset herukat ja omat hapankirsikat, joten niistä ja sitruunaisesta sokeriliemestä syntyy makukimara semifreddon sekaan. Itse semifreddovaahtoon tarvitset vain muutaman kulhon sekä sokeria, munia ja kermaa. Tämä on täydellinen jälkkäri niille, joilla on vain pakastelokero, sillä siellä jäädyke ei pääse kylmenemään liikaa.Vai mikä olisi tämän suomenkielinen nimi: jos kermamunavaahto on jäätyessään jäätelö, olisiko se näin kohmeisena kohmelo?

Marjainen semifreddo eli marjakohmelo (6-8 annosta)

  • 2-3 dl mehevän kypsiä marjoja, esim. valkoherukoita ja kirsikoita
  • 1/2 luomusitruunan raastettu kuori
  • 1/2 dl sokeria
  • 1/2 dl vettä
  • 4 munaa
  • 1/2 dl sokeria
  • 2 1/2 dl kuohukermaa
  • (1 tl vaniljasokeria)

Valmistus

  1. Puhdista marjat ja poista niistä mahdolliset isot siemenet. Pieni marjat, mikäli ne ovat isoja.
  2. Pese sitruuna juuresharjalla ja vedellä ja raasta puolet sen kuoresta hienolla terällä. Laita raaste kattilaan ja mittaa joukkoon sokeri ja vesi. Kiehauta.
  3. Kaada sokeriliemi marjojen päälle ja laita marjaseos jäähtymään jääkaappiin.
  4. Erottele munista valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin.
  5. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi niin, että vaahdosta saa muodostettua taipuisahuippuisia vuoria.
  6. Vatkaa keltuaiset ja puoli desiä sokeria vaahdoksi toisessa kulhossa.
  7. Vatkaa kerma kolmannessa kulhossa.
  8. Yhdistä keltuaisvaahto kermavaahdon sekaan ja mausta halutessasi vaniljasokerilla. Kääntele valkuaisvaahto kerma-keltuaisvaahdon sekaan. Kippaa lopuksi marjat joukkoon ja sekoita muutamalla käännöllä tasaiseksi.
  9. Siirrä vaahto pakastusastiaan ja laita se pakastimeen. Pakastimen kylmyydestä riippuen semifreddo on valmista eli kohmeisen jäistä 2-4 tunnin kuluttua, pakastuslokerossa vasta seuraavana päivänä.
  10. Koristele tuoreilla marjoilla ja tarjoile kohmeisen pehmeänä.

I watched for three days how the birds emptied our cherry tree. I took part in the project but managed only to gather cherries from the lower branches. Next year, I’ll need a ladder and some netting in order to get a better harvest. Meanwhile, it’s time to enjoy what was left for us.

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com