Kesän täydeltä valkoista

Valkoinen on piristävä ja raikastava väri. Vaikka lumi peittää meillä vielä pihamaan kauttaaltaan näin maaliskuun lopussa (ja siitä haluaisi jo eroon), on jännä, miten toukokuussa valkoinen kuorrute pihalla ei haittaa lainkaan puiden ja pensaiden pinnoilla. Loppusyksystä huomaan, että se valkoinen ei ole enää yhtä houkutteleva kukintojen väri, joten valkoisena kukkivia kasveja ei sinne syyskesään ole tullut hankittua samaa määrää kuin alkukesään.

Alla on kollaaseja meidän pihan valkoisista. Osan olen julkaissut jo aiemmin, mutta osa on esillä vasta ensimäistä kertaa.

Alkukesä alkaa kirsikoiden kukinnalla (vasemmalla), alla on joukko lahjaksi saatuja sarjatähdikkejä (keskellä). Samaan aikaan kukkii myös iso joukko valkoisia narsisseja (oikealla)

Alkukesä alkaa kirsikoiden kukinnalla (vasemmalla), alla on joukko lahjaksi saatuja sarjatähdikkejä (keskellä). Samaan aikaan kukkii myös iso joukko valkoisia narsisseja (oikealla)

Vasemmalla on kesäkuussa valkoisena lumihiutalekasana kukkiva grönlanninhanhikki, ihanstuttava ainavihanta kasvi. Keskellä puolestaan norjanangervon kukkia. Oikealla lisää narsisseja, joiden kaverina on valkoisia tulppaaneja.

Vasemmalla on kesäkuussa valkoisena lumihiutalekasana kukkiva grönlanninhanhikki, ihanstuttava ainavihanta kasvi. Keskellä puolestaan norjanangervon kukkia. Oikealla lisää narsisseja, joiden kaverina on valkoisia tulppaaneja.

Vasemmalla rönsytiarella, joka leviää peittämään laajoja alueita, mikäli sallii. Keskikesän jälkeen valkoista kauneutta jakavat puolestaan keskikuvan harjaneilikka ja oikean laidan pioni, jotka muodostavat kauniin kaksikon. Siinä vaiheessa, kun pioni jo meni, harjaneilikat vielä jatkavat hyvän tovin.

Vasemmalla rönsytiarella, joka leviää peittämään laajoja alueita, mikäli sallii. Keskikesän jälkeen valkoista kauneutta jakavat puolestaan keskikuvan harjaneilikka ja oikean laidan pioni, jotka muodostavat kauniin kaksikon. Siinä vaiheessa, kun pioni jo meni, harjaneilikat vielä jatkavat hyvän tovin.

Elokuun alussa kukkaan puhkeaa meidän pihan viimeinen valkoinen perenna, syysleimu (vasemmalla). Keskikuvassa oleva valkoinen salvia puolestaan kukkiin pitkään aloittaen vähän ennen syysleimua ja lopettaen viimeistään lumien tuloon. Oikeassa laidassa on harjaneilikkameri, joka leviää siemenistä: ensimmäisenä kasvuvuotena se tekee pelkän lehtipöheikön (jota myös ruusukkeeksi kutsutaan) ja seuraavana vuonna ilmestyvät kukkavanat. Leikkaamalla ne pois ja estämällä siementen muodostumisen saa uudet kukat kolmantena vuonna, muutoin pitää taas odottaa vuoden päähän uusien siementaimien kasvua.

Elokuun alussa kukkaan puhkeaa meidän pihan viimeinen valkoinen perenna, syysleimu (vasemmalla). Keskikuvassa oleva valkoinen salvia puolestaan kukkiin pitkään aloittaen vähän ennen syysleimua ja lopettaen viimeistään lumien tuloon. Oikeassa laidassa on harjaneilikkameri, joka leviää siemenistä: ensimmäisenä kasvuvuotena se tekee pelkän lehtipöheikön (jota myös ruusukkeeksi kutsutaan) ja seuraavana vuonna ilmestyvät kukkavanat. Leikkaamalla ne pois ja estämällä siementen muodostumisen saa uudet kukat kolmantena vuonna, muutoin pitää taas odottaa vuoden päähän uusien siementaimien kasvua.

Olen julkaissut pitkin tämän vuoden alkua kollaaseja pihamme väreistä vanhan blogin puolella. Tämä on julkaisusarjan 12. osa, jossa on mukana osa jo aiemmin julkaisemiani kuvia. Näin kerään kaikki kuvasarjani tänne uuden blogin puolelle. Viime viikolla julkaisemani värikäs puna-sini-vihreä postaus löytyy täältä.

Ei kommentteja.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *