Anilliininpuna jaloangervoissa hehkuu (sateesta huolimatta)

jaloangervo_anilliini_kasvihormoni-8Elokuu on värien juhlaa. Tänä vuonna tuntuu, että ainakin jaloangervot juhlivat sen edestä, mitä tavallisen kansalaisen mieltä on harmittanut viileys.

jaloangervo_anilliini_kasvihormoni-2Näiden kuvien jaloangervot ovat yksiä ensimämisistä kasveista, joita istutin meidän pihaan. Sain juurakot kaveriltani hänen raivatessaan pihaan tilaa lasten leikeille, ja ne lähtivät ravinteikkaassa maassa mahtavaan kasvuun.

Nyt kukintoja on koko naapurin tontin rajaava perennapenkki täynnä ja hehku on mahtava!

jaloangervo_leikattu_kasvihormoni-4Olen koettanut mätsätä voimakkaaseen väriin muitakin kasveja, jotta toisiinsa sointuvan värin ohella olisi erilaisia muotoja täydentämässä toisiaan. En ole onnistunut kovin hyvin, sillä yllä olevassa kuvassa on kaikkiaan neljä erilaista saman värimaailman kasvia. Bongaapa sieltä ne kaikki!

Tupsupäisten jaloangervojen kaverina on selkeästi pyoreäterälehtisiä kukkia tertuissaan kasvattava syysleimu (joka vasta aukoo kukkiaan), sen varmasti erottaa jokainen. Mutta ilman, että kumartuu kasvien joukkoon ei tahdo erottaa ’Giselle’-kärhöä (Clematis) tai ’Key west’-liljoja (Lilium orinetal). On ne siellä, kunhan vielä kasvaisivat riittävän korkeiksi!

jaloangervo_leikattu_kasvihormoni-2Se, mistä pidän näissä jaloangervoissa, on lehdistö, joka on sinisensävyinen vihreä. Itse asiassa keväällä nousevat lehdet ovat hurmaavan punaisia, niitä näkyy muun muassa tässä postauksessa. Keväällä ne sopivat hyvin vaaleanpunavalkoisen tulppaanikimpun kaveriksi, näin loppukesästä minkä tahansa kukka-asetelman luottovihreäksi.

jaloangervo_anilliini_kasvihormoni-9Jaloangervoja katsellessani tutkailin samalla tämän vuoden pallopäätuijien kasvua ja rohkaistuin kokeilemaan niiden kesätrimmausta. Siitä lisää seuraavassa postauksessa!

jaloangervo_anilliini_kasvihormoni-6

The pinkish fuchsia Astillbes that I got from my friend five years ago are bright and stunning again. I’ve planted some other matching flowers in this border but unfortunately – only phloxes are visible and even they are just starting to open their buds.

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Ensin maahan ja sitten mahaan

kirsikka_kasvihormoni-4Seurasin kolme päivää, kuinka rastaat löysivät meidän kirsikkapuun ja tyhjensivät sen. Jos olisi ollut tikkaat, olisin mennyt mukaan yläoksien talkoisiin, nyt piti tyytyä siihen, mitä yltti keräämään tuolilta.

Ensi vuodelle on siis pistettävä hankintalistalle marjankeräystikkaat, sillä tämän puun marjat ovat paitsi rastaista myös meistä herkullisia.

kirsikka_kasvihormoni-3Puu on edellisen omistajan istuttama, joten marjojen lajista ei ole tietoa. Ne kypsyvät kuvassa näkyvän hehkuvan punaisiksi ja niiden siemen saattaa jäädä kiinni tikkuun, kun marjan vetää irti. Ne ovat mehukkaita kuin mitkä ja sopivan makeita, joten puun äärellä tuli vietettyä hetki jos toinenkin herkutellen sillä, mihin yltti helposti.

Yläoksien marjat jäivät lintujen ravinnoksi. Ne tiputtivat marjan ensin maahan ja kävivät nokkimassa sieltä parempiin suihin. Toivottavasti löysivät kaikki tiputetut marjat, en halua, että näitä herkkuja menee hukkaan.

kirsikka_kasvihormoni-2Ehkä ostoslistalle pitää laittaa tikkaiden ohelle viisimetrisen puun peittävä verkkokin, mikäli mielii tehdä taas hilloa tai muuta suurta kirsikkojen määrää vaativaa laatua – nyt niitä tuli kerättyä aamiaisiksi ja jälkkärien sekaan, mihin marjat riittivät hyvin, vaikka rastaat veivätkin niistä suurimman osan.

Huomasin, että tämän nykyisen blogin puolelta puuttuu ohje, joka on käsittämättömän hyvä, nimittäin kirsikkainen semifreddo. Se on jäätelön kaltainen herkku, mutta valmistus on helpompaa. Tässä on lainaus muutaman vuoden takaisesta postauksestani:

Tällä hetkellä meillä pihassa on kypsänä valkoiset herukat ja omat hapankirsikat, joten niistä ja sitruunaisesta sokeriliemestä syntyy makukimara semifreddon sekaan. Itse semifreddovaahtoon tarvitset vain muutaman kulhon sekä sokeria, munia ja kermaa. Tämä on täydellinen jälkkäri niille, joilla on vain pakastelokero, sillä siellä jäädyke ei pääse kylmenemään liikaa.Vai mikä olisi tämän suomenkielinen nimi: jos kermamunavaahto on jäätyessään jäätelö, olisiko se näin kohmeisena kohmelo?

Marjainen semifreddo eli marjakohmelo (6-8 annosta)

  • 2-3 dl mehevän kypsiä marjoja, esim. valkoherukoita ja kirsikoita
  • 1/2 luomusitruunan raastettu kuori
  • 1/2 dl sokeria
  • 1/2 dl vettä
  • 4 munaa
  • 1/2 dl sokeria
  • 2 1/2 dl kuohukermaa
  • (1 tl vaniljasokeria)

Valmistus

  1. Puhdista marjat ja poista niistä mahdolliset isot siemenet. Pieni marjat, mikäli ne ovat isoja.
  2. Pese sitruuna juuresharjalla ja vedellä ja raasta puolet sen kuoresta hienolla terällä. Laita raaste kattilaan ja mittaa joukkoon sokeri ja vesi. Kiehauta.
  3. Kaada sokeriliemi marjojen päälle ja laita marjaseos jäähtymään jääkaappiin.
  4. Erottele munista valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin.
  5. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi niin, että vaahdosta saa muodostettua taipuisahuippuisia vuoria.
  6. Vatkaa keltuaiset ja puoli desiä sokeria vaahdoksi toisessa kulhossa.
  7. Vatkaa kerma kolmannessa kulhossa.
  8. Yhdistä keltuaisvaahto kermavaahdon sekaan ja mausta halutessasi vaniljasokerilla. Kääntele valkuaisvaahto kerma-keltuaisvaahdon sekaan. Kippaa lopuksi marjat joukkoon ja sekoita muutamalla käännöllä tasaiseksi.
  9. Siirrä vaahto pakastusastiaan ja laita se pakastimeen. Pakastimen kylmyydestä riippuen semifreddo on valmista eli kohmeisen jäistä 2-4 tunnin kuluttua, pakastuslokerossa vasta seuraavana päivänä.
  10. Koristele tuoreilla marjoilla ja tarjoile kohmeisen pehmeänä.

I watched for three days how the birds emptied our cherry tree. I took part in the project but managed only to gather cherries from the lower branches. Next year, I’ll need a ladder and some netting in order to get a better harvest. Meanwhile, it’s time to enjoy what was left for us.

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Harmista rakkaudeksi: lilja ’Red velvet’

liljat_kasvihormoni-7Tiedätkö sen tunteen, kun ostamasi kasvi ei olekaan ihan sitä kuin aluksi kuvittelit? Tai se mieli muuttuu istutuksen ja kasvun välillä?

Juu, täällä tunne on tuttu niin puutarhassa kuin sisällä sisustuksessakin. Aluksi ajatus on hyvä ja sielun silmät näyttävät jo, kuinka maailma on mallillaan ja kauneus muutakin kuin katsojan silmässä, mutta kukkien auetessa totuus näyttääkin joltain ihan muulta. Sisällä taulun sopimattomuus sisustukseen on tietysti helppo havaita heti, mutta puutarhassa totuuden selviämiseen voi pahimmillaan mennä useampi vuosikin, sillä ensin kasvien pitää kasvaa ja sitten vielä alkaa kukkiakin.liljat_kasvihormoni-6Minulle kävi utopian ja todellisuuden törmäys näiden värililjojen kanssa. Olin tosi tyytyväinen, kun löysin sipulipussin, joka sopi alkuperäiseen ajatukseeni puna-valkoisesta puutarhasta, mutta kun ne lopulta ensimmäistä kertaa kukkivat, en sitten tykännytkään niistä.

Ympäristöön sopimaton väri, alaspäin katsovat kukinnot ja sotkuinen kokonaisuus ei vaan toiminut.

liljat_kasvihormoni-4Mutta nyt olen muuttanut mieleni. Putsasin nimittäin meidän välipenkistä ylimääräiset kasvilajit pois (ja talvi auttoi minua tämän työn viimeistelyssä) ja yhtäkkiä tarhasarjalilja (Lilium hollandicum) ’Red velvet’ on välipenkkini ylväänä kohoava punainen kaunokaismeri. Juuri sitä, mitä sieluni silmät alun perin minulle viestivät.

Vahva verenpunainen kaunotar, elokuun kuningatar!

Olen niin ihastunut tähän hentoon ja ilmavaan kokonaisuuteen, että en malttanut edes napata tästä paljoudesta paria vartta sisälle, en vaikka varsia on paikoin niin paljon, ettei kasveja erota toisistaan. Lisääntymistä on siis havaittavissa ja vaikuttaa siltä, että nekin sipulit, jotka siirsin (ja hajotin) viime kesänä, ovat lähteneet hyvään uuteen kasvuun ja kaunistuttavat välipenkkiä kunnes paha pakkastalvi meidät erottaa.

liljat_kasvihormoni-3Parasta liljojen tuomassa kokonaisuudessa lienee se, että taustan kirsikkapuun punaiset marjat ja puutarhassa jälleen kerran ruskeanpunaisena kasvavat auringonkukat mätsäävät verenpunaisiin kaunottariin hienosti. Ja voimakkaat värit ovat se, mistä minä pidän näin loppukesästä.

liljat_kasvihormoni-5

P.S. Etsin näiden hukkaan joutunutta nimeä pitkään mutta lopulta löysin internetistä kaipaamani. Samalla törmäsin tähän mahtavaan Doradin puutarhasivustoon, jossa on huikea tietopaketti liljoista suomeksi.

Sometimes you get what you want but the surroundings won’t accept your choice. This is what happened with this Asiatic lily ’Red Velvet’: at first, I had wrong kind of reds around it but now, after some rearranging of the borders, I simply love the airy look of them.

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com