Viileän kesän voittaja: orvokki

Sisääntulo_Kasvihormoni.fi-2

Eipä olisi uskonut, että tänä kesänä voisi kehua jonkun kasvin kasvua ylenpalttiseksi, mutta niinpä vaan puupäätarhurin takahuoneessa on julistettu kesän voittaja. Se on meidän sisääntulon pikkukukkainen orvokki, joka on oikea pöheikkö!

Sisääntulo_Kasvihormoni.fi-4

Keväällä ajattelin vielä, että oven pielessä on erilaisia lehtikasveja ja niiden seassa häivähdys verenpisaroita, mutta en ole raaskinut luopua violettina hehkuvista orvokeista. Siis jos joku tänä kesänä haluaa olla parhaimmillaan, niin ei kai minun tehtäväni voi olla rajoittaa sellaisen kasvin kasvua! (Jos totta puhutaan, on moni muukin kotoperäinen kasvi uhkeampi kuin aikoihin, mutta eihän puupäätarhuri voi ottaa kunniaa vaikkapa koivujen vehreydestä tai kuusien kauneudesta. Kyllä ne tietävät, miten täällä menestytään ilman minuakin.)

Sisääntulo_Kasvihormoni.fi-3Valkoiset begoniat eivät sen sijaan kuulu varsinaisiin kesän voittajiin: ostin ne ravintolapäivän kahvilaamme varten (vaikkapa täällä) ja toukokuun lopun kylmät ruskettivat ensimmäiset kukat lähes tyystin. Nyt ne ovat kasvattaneet uudet, puhtaat ja hennosti roosan sävyiset valkoiset kukat. Toivottavasti seuraava kylmä ei ole nurkan takana ja vie kasvien kovan uurastuksen tulosta saman tien!

Sisääntulo_Kasvihormoni.fi-6Jos ovenpielen kukat ovat kukoistaneet, samaa ei voi sanoa amppelista siinä vieressä. Olen katsonut kateellisena naapurin uhkeita amppeleita ja miettinyt, mikä meni pieleen. Mielestäni ostin keväällä hyvännäköisen riippaveenpisaran (ihan oli isokin, ihan samaa kokoa kuin naapureilla) ja siihen viereen useita valkoisia lumihiutaleita, mutta istutus alkaa saada vasta nyt runsautta. Ehkä korini on liian suuri tällaiselle istutukselle tai antamani ravinnemäärä ei ole rohkaissut kasvuun. Ainakaan istutetut maahumalat eivät ole saaneet muhkeutta samaan tapaan kuin aiempina vuosina, jolloin olen heinäkuusa solminut niiden metrisiä varsia kiepille ja leikellyt maahan yltäviä versoja pois.
Sisääntulo_Kasvihormoni.fi-7I have  chosen this year’s winner in annual’s contest: it is pansy! These small violets I got at the beginning of Spring (in April, that is) and planned on replacing them with greens later on but I have not dared to do so. Just look at the blooms, who could say to those sweethearts that no, although the weather is perfect for you, it is time to go? No, let them bloom, the pansy time is not yet over.
Sisääntulo_Kasvihormoni.fi-5

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Vaniljat kasvimaalla

Samettikukka_Vanilla_Kasvihormoni.fi-3Loma on tehnyt tehtävänsä niin puutarhassa kuin puupäätarhurissa. Piha nimittäin rehottaa – onpa runsasta, sanoisi joku kohteliaasti – ja puupäätarhuri haahuilee pihalla kameran kanssa tai ilman, eikä osaa ryhtyä mihinkään. Hyvä, kun kykenen löytämään pihasta jotain, minkä voisi asettaa kameran etsimeen ja napsasta siitä kuvan.Samettikukka_Vanilla_Kasvihormoni.fi-4 Kuin ihmeen kaupalla kasvimaa on kasvanut perinteiseen heinäkuiseen täyteyteensä. Tänä vuonna laitoin sinne harvinaisen paljon kukkia ja suosikkejani ovat nämä pohjattomaan puusaaviin päätyneet ’Vanilla’ samettikukat. Ne ovat kesäkukista niitä, joita kasvatan joka vuosi, niissä on mielestäni sitä jotain: kaunis sävy, sopivan runsas muoto, hyvä yhdisteltävyys muihin kasveihin ja helppo kasvattaa. Tänä vuonna nämä ’Vanillat’ olivat niin hyvässä esikasvussa, että jos olisi ollut kelien puolesta yhtään iloisempi vuosi, ne olisivat ehtineet runsaaseen kukkaan jo juhannukseksi. Mutta mikäpä ei olisi hidasta tänä vuonna!

Saavissa on kaverina tummaa koristehirssiä (Pennisetum glaucum ’Purple majesty’), joka puolestaan ei ole kasvanut kesäkuun alkupuolen jälkeen oikeastaan lainkaan. Tai on se kasvattanut yhden lehtiparin, mutta toisesta päästä kylmä onkin sitten kuihduttanut edellisiä lehtiä samaa tahtia. Siemenpussin lupaukset korkealla huojuvasta ja helppokasvuisesta koristekasvista pitäisivät varmasti paikkansa, jos pussin kyljen kuvaus ”nauttii runsaasta lämmöstä” olisi toteutunut edes jossain määrin. Nyt niistä näkyvät tuolta samettikukkien seasta pienet hapsut – eivätkä näköjään astian reunojen punavaulatkaan ole innostuneet ryöppyämään reunan yli.

Vieläköhän sitä kokeilisi uudemman kerran tätä yhdistelmää ensi kesänä vai olisiko jonkin muun vuoro?

Samettikukka_Vanilla_Kasvihormoni.fi-1These marigold ’Vanillas’ are the annual flowers I grow every year. I like the color and the form of them and they are easy to grow kind of bloomers that never let me down. This year they grow in an old wooden container together with purple millet (Pennisetum glaucum ’Purple majesty’) which have not grown due to the cold weather. But I bet the vanillas will continue blooming until frost arrives.

Samettikukka_Vanilla_Kasvihormoni.fi-5

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Valkoista etelärinteessä

Etelärinne_Kasvihormoni.fi-5Etelärinne on muuttunut valkoiseksi vaikka laskettelukelit ovat vielä (toivottavasti) kaukana. Syynä ovat valkoisiksi matoiksi levittäytyvät lehtosalviat ja niiden alapuolta valloittavat helminukkajäkkärät, joiden pyöreäpalloiset kukat avautuvat vähitellen.

Etelärinne_Kasvihormoni.fi-3Sateettomina päivinä valkoiset lehtosalviat ovat olleet täynnä kimalaisia. Surina kuuluu etäälle, sillä parikymmentä yhtä aikaa ilmassa olevaa kimalaista värisyttää ilmaa korvin kuultavasti. En siis ole ainoa, joka pitää tästä topakasti kasvavasta valkoisesta lehtosalviasta. Sille etelärinteen lähes mullaton reunus on hyvä kasvupaikka: se on vaatimaton ravinteiden puolesta mutta mikroilmastollisesti lämmin ja usein aurinkoinen reuna. Vieressä samanmoisissa olosuhteissa menestyy hehkuvanvioletti verikurjenpolvi.
Etelärinne_Kasvihormoni.fi-7Kuten kaikki muukin tänä kesänä, myös helminukkajäkkärän kukkaan tulo on ollut hidasta. Sinällään se ei haittaa, sillä kasvin lehdistökin on kaunis, erityisesti tässä penkissä, missä sitä komppaavat useat eri muotoiset lehdet: valkoreunainen kuunlilja (joita on myös etupihan ruukkuistutuksissa), kellertävälehtiset syyshortensiat, ilmavat saniaiset ja maata pitkin luikertavat maahumalat pienine, tummine lehtipyörylöineen.

Helminukkajäkkärä on kova leviämään: sain sitä alun perin pari pientä purkillista ja nyt se on levittäytynyt ehkä neliön alalle. Paikka on sille mieluisa, sillä rinne kuivahtaa herkästi myös tällaisena kosteanpuoleisena kesänä. Jos se leviää liikaa, sen kun repii reunoilta pois, harvennusosan voi vaikka kuivata kuivakukaksi tai kieputtaa ovikranssiksi.Etelärinne_Kasvihormoni.fi-1Laitoin viime kesänä rinteen alaosaan muutaman tädykkeen juurakon, jotka eivät kylläkään osoittaneet juurikaan elon merkkejä kuivan kesän aikana. Tänä kesänä ne ovat kuitenkin kaikki pinkaisseet pystyyn ja huojuvat nyt muiden vieressä. Muistelen näiden olevan tähkätädykkeitä, joiden piti kyllä mielestäni olla punasävyisiä (sillä sinistä meillä on vain talon pohjoispuolella), mutta mielestäni ne ovat kauniita näinkin. Niiden kauneus piilee porkkanamaisissa kukinnoissa, oikeastaan ne ovat kuin minikokoisia lupiineja. Mutta ne eivät ole punaisia :).

Koska tähkätädykkeiden kasvutapa on pysty, pitää vielä istuttaa niiden etupuolelle jotain pehmeämpimuotoista kasvia, jotta rinteen etureuna ei näytä erikoisesti muotoillulta muurilta – nykyiset sulkaneilikat eivät ole oikein ajaneet asiaa, sillä ne ovat liian matalia. Onko ehdotuksia?

Tädyke viihtyy aurinkoisessa ja ohutmultaisessa paikassa, joka saisi olla hikevä. Korkeutta tädykkeelle tulee puolisen metriä.

Tädyke viihtyy aurinkoisessa ja ohutmultaisessa paikassa tai jopa kivikossa. Toisaalta se ei pahastu syvämultaisesta kukkapenkistäkään. Korkeutta tädykkeelle tulee puolisen metriä.

Etelärinne_Kasvihormoni.fi-6

South side has turned white. Despite the cool weather the whiteness is not yet snow but the flowers of the beauties growing there. The white blooming Salvia just keeps on going (bumblebees love it) and Anaphalis margaritcea is about to continue its whiteness. But what is that blue on the wrong side of the building? It is Veronica spicata that was supposed to be red – but turned out to be regular blue one. Shall I keep it there?
Etelärinne_Kasvihormoni.fi-4

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com