viimeisiä.

Viimeisiä kuuman laiskoja päiviä.
Viimeisiä, kun papuseni on kanssani kotona.
Jokapäivä.
Pian lasken poikasen muiden käsiin.
Jotkut toiset, saavat katsella hänen leikkejään ja kuunnella juttujaan.
Toiset, joista pian tulee tärkeitä ihmisiä, niin poikaselle, kuin meille vanhemmillekin.
Jotka ovat onneksi ennestään jo vähän tuttuja.

Olen mustasukkainen. Myönnän.

” Sunhan pitäisi olle iloinen Wäinön puolesta” sanoo viisas tyttäreni.
Niin… niinhän olenkin.
Ja kaiken tajuan järjelläni, mutten sydämellä.

Lähetän lapseni maailmalle. Nyt kaikki kolme.
Elämälleni merkityksen antanut aikakausi päättyy.
Mutta jatkuu uudesti syntyneenä.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Muistan miten rankalta töihin lähtö tuntui vuosien kotona olon jälkeen. Myös minä tunsin kateutta, kun lapset jäivät kotiin vieraan kanssa. Onneksi kaikki on sujunut hyvin eikä meillä pieniä enää olekaan.

  2. 2

    sanoo

    Mulla on "armonaikaa" vielä 1½ vuotta. Ellei tule yllätyksiä. Nyt jo kauhistuttaa ajatus työelämästä, vaikka välillä tuntuu, että voisin mennä töihin vaikka heti. Sellainen 2krt viikossa -työ sopisi tällä hetkellä. Joskus tämä elämänvaihe loppuu -meilläkin.

  3. 4

    sanoo

    MInä tein tuon luopumisen vuosi sitten. Vieläkin yllätän itseni ajattelemesta, että voiskohan tän jotenkin vielä perua…
    Työni on todella tyydyttävää ja pieni sieni viihtyy pk:ssa, mutta kun nämä vuodet ovat aina niin nopeasti ohi. Kymmenen vuotta hurahti päätoimisenä äitinä niin nopeasti! Voimia!!

  4. 5

    sanoo

    Tekstisi luettua tirautin itkun. Iski sieluuni täydellisesti.
    Tuo hetki on itsellänikin koko ajan lähempänä, monen vuoden kotiäitiyden jälkeen.

    Kiitos blogistasi.

  5. 6

    sanoo

    Voimahalaus Sinulle haikean suloisiin päiviin.Täällä "täti"vinkkelistä valmistaudun kohtaamaan pieniä ja suuria tarhatien aloittajia ensi viikolla.Kaunista elokuuta ja kiitos tästä kauniista" Auringosta ja Kuusta"
    Viimeinen lauseesi jäi sydämeeni.

  6. 8

    sanoo

    Tärkeitä, voimakkaita hetkiä, paljon uutta ja ihmeellistä. Muistan , kun ensimmäisen vein hoitoon, itkin koko päivän ja se, miten hän minua odotti päiväkodin pihalla, on piirtynyt mieleeni. Oli paljon vahvempi kuin minä. Lempeää siirtymävaihetta teille!

  7. 9

    sanoo

    täälläkin meni jotain silmiin,ehkäpä pölyä koska imuroiminen on jäänyt vähemmälle 😉

    ihana teksti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *