Haahuilua surun kanssa

 

IMG_0497

Olen ollut hiljainen. Vietin toissa viikon Monacossa. Saatoimme veljeni turvallisesti sinne, missä ei ole enää kipua. Hän lähti poikiensa ja vaimonsa sylissä, läheisimpien perheenjäsenten ja ystävien seurassa, juuri niin kuin halusi. Viikko oli raskas. Onneksi minulla on nyt pari viikkoa lomaa, sillä suru vaatii aina tilaa ja aikaa ympärilleen. Se vie kaiken voiman. Ei siis pidä vaatia itseltään liikoja.

IMG_8242

Näin ollen olen ollut vain kotona. Mutta täällä kotona olen haahuillut, ollut, katsellut, hengittänyt, nauttinut. Haahuilukin tuottaa tuloksia. Olen täysin aivottomasti siivonnut hyllyjä, tyhjentänyt työpöytäni, organisoinut ”rekvisiittavarastoni” -tehnyt kaikkea sitä mitä ei todellakaan arkena ehdi  tehdä. Pölypallerotkin haahuilee pitkin lattioita ja minä onnellisena järjestelen purkkeja hyllyille ja sitten siirryn katsomaan Netflixistä Ru Paul’s drag racea tai Chef’s table -sarjaa  -just hyvä.Pihalla käyn juomassa ehkä yhdet kahvit, mikäli sää sallii. Siinä ohimennen nyppäsen pari kuollutta kukkaa kukkapenkistä, ehkä nuo viisi rikkaruohoa tuosta -noniin, nyt riittää.

 

IMG_8243

 

Keittiön tärkeimmät aina esillä ja ranskalainen salaattikastike

IMG_7543

Ainahan sitä haaveilee tyhjistä työtasoista keittiössä ja ihanan harmonisesta arkijärjestyksestä, mutta totuushan on aivan toinen -kuten tiedämme.

Meillä kokataan paljon ja lapset ravaavat tuon tuostakin tekemässä välipalaa. Se, että kaikki suolat, kaakaojauheet ja hunajat olisivat kauniisti kaapeissa on utopistista toiveajattelua. Niinpä olen päättänyt, että kaikki vaan reilusti esille, rohkeasti ja isosti. Toki sitä voi visualistina hieman vaikuttaa purkkien ja purnukoiden ulkomuotoon, mutta hunajan ja sekamehun kaataminen kauniimpiin pulloihin olisi minusta jo hieman liioittelua.

Tiskipöydällä siis lymyilee jauhopurkki (koska se ei oikastaan mahdu muualle ja on aika kaunis), puurohiutalepurkki, kaakaopurkki, kahvipurkki, hunajaa, mehua ja sokeri. Tuoreita yrttejä meillä on aina. Ne korvaavat minulle kukat, sillä tuoksu on ihana ja niitä tulee aina ostettua kaupasta. Kukkien ostamisesta minulle ei ole muodostunut sellaista rutiinia. Kuvaushetkellä nämä yrtit vetelivät kyllä jo viimeisiään. Yrtit laitan Pariisista, E.Dehillerin -liikkeestä, ostamiini jauhosiivilöihin. Usein, etenkin ennen ruokakuvauksia, molemmat siivilät ovat täynnä yrttejä. Jos muuten käyt Pariisissa, niin suosittelen koko sydämestäni käymään kyseisessä liikkeessä. Se hengittää pariisilaista ravintolakulttuuria parin sadan vuoden takaa ja sieltä löytyy keittiöön ihan mitä vain ja kaikkea ihanaa, paitsi keittiökoneita.

Hellan vieressä nököttävät itsepintaisesti pippurit, suola, öljy, viinietikka ja Dijon-sinappi, sillä niitä nyt lisätään ruokaan tuon tuostakin ja nuo sattuvat olemaan myös vakio salaattikastikkeeni ainekset, jota teen harva se ilta.

 

IMG_7539

IMG_7541

Maustekärry oli loistava oivallus ja melko pakollinen tässä perheessä, sillä mieheni on addiktoitunut kaiken maailman kastikkeisiin ja maustepurkkeihin, joita hän raahaa kotiin matkoilta ja meidän lähellä olevasta loistavasta Puhoksen Alanya Marketista. Valtavat maustevalikoimat pysyvät näin edes jonkin sortin järjestyksessä. Maustepussit ja muut mausteet ovat kyllä keittiön laatikossa hellan toisella puolella. Tuo jättimäinen musta roskis on muuten osoittautunut todella hyväksi -paremmaksi kuin perinteinen keittiön kaapissa lymyilevä, aina tursuava ämpäri.

IMG_7557

Pieneksi lisämausteeksi tähän postaukseen, lisään kuvan ja reseptin Tarte Tatin-keittokirjassani olevasta Dijon-sinappikastikkeesta. Kastikkeen resepti on tullut äitini mukana muutettuamme Pariisista Helsinkiin. Joskus puristan joukkoon valkosipulinkynnen ja joskus lisään reilun hyppysellisen kuivattua rakuunaa. Se on herkkua minkä vain salaatin kanssa tai puolikkaan avokadon päällä ihan sellaisenaan.

IMG_7552

Karvanlähtöaika

IMG_7522

Kevät tuo kaikenlaisia lieveilmiöitä kuten, että aurinko paljastaa kaikkien pintojen pölyt ja koiralla on karvanlähtöaika. Tämä on Myrsky-koiran ensimmäinen karvanlähtö ja voi veljet, että sitä karvaa lähteekin noin isosta ja pörröisestä koirasta.

Onneksi karva on karkeaa ja irtoaa tuppoina, joten sitä ei lentele joka paikassa. Kun karvanlähtö alkoi, imuroin joka toinen päivä herne nenässä, mutta sitten jostain Facebookin koiraryhmästä sain vinkin käyttää  kihveliä ja harjaa -helpompaa kuin ainainen imuroiminen. Sitäpaitsi imuri täyttyy tosi nopeasti koirankarvoista. Älytöntä, ettei tuollaista ole itse tajunnut aikaisemmin, mutta en olekaan mikään siivoamisen ihmelapsi.

IMG_7528

IMG_7536

Siivousvälineenikin ovat välttävän laatuisia ja kuntoisia. Tiedän, että niihin pitäisi panostaa enemmän ja se heijastuisi saman tien käyttömukavuuteen, mutta tuntuu todella turhauttavalta sijoittaa pölynimuriin monta sataa euroa. Tuon laatuhomman huomasin käytännössä noissa kihveleissä ja harjoissa. Kun päätin hankkia yhden joka kerrokseen, ostin jostain 14 eurolla kaksi kappaletta. Nehän hajosivat käsiin heti ensimmäisellä siivouksella. Kahva irtosi ja harja pyöri ympyrää ja ne kaatuivat -eivät pysyneet edes pystyssä itsekseen. Hermo meni. No, ostin sitten kaksi hieman kalliimpaa keskikerrokseen ja kellariin. Yläkertaan ei pölyä jostain syystä niin kerry.

Kun jonkun pienen asian, kuten kihvelöinnin, ottaa tavaksi, niin pian se sujuu jo ajattelematta. Kihvelin ahkeran käytön lisäksi nypin irtoavat tupot lenkillä ollessamme ja harjaan Myrskyn ennen sisälle tuloa, mikäli turkki ei ole märkä (jota se useinmiten ikäväkyllä on) ja tyttären lempiharrastuksia on nyppiä koirasta karvatuppoja televisiota katsellessaan. Myrskyn karvat ovat siis jotakuinkin hallinnassa.

IMG_7534