Maalämmöllä kohti talvea

IMG_0119

IMG_0145

Heräsin tänä aamuna ensimmäistä kertaa niin, että varpaita paleli, kun tulin alakertaan. Tämä taisi olla toinen pakkasyö ja se tuntuu talon sisällä. Keittiössä oli aamulla 18,5 astetta ja se oli kyllä vähän liian kylmä. Tosin, muistan muutaman vuoden takaisia aamuja, jolloin keittiössä oli vain 15 astetta. Kylmimpiä olivat ne talvet, jolloin ei ollut lunta katolla. Meidän iso makkari yläkerrassa oli kaikista kylmin. Saatoin nukkua villapaidat ja -sukat päällä, kaikki mahdolliset peitteet sänkyyn kasattuna.

Meillä on nyt ollut maalämpö kohta kolme vuotta ja edelleen opetellaan. Tämä tuleva on siis kolmas kokonainen talvi. Vanhan öljypannun käyttöä harjoiteltiin varmaan koko sen ajan kuin meillä öljylämmitys oli, eli 12 vuotta. Pannu oli vanha ja kun siihen hankittiin uusia osia, muuttui sen toiminta ja säädöt. Loppuvaiheessa pannua piti käydä tsekkailemassa ja säätämässä lähes joka päivä. Elämä maalämmön jälkeen on ollut ihanan huoletonta, vaikka meidän talolle täydellisesti sopivia säätöjä vielä haetaankin.

IMG_0148

Patterien termostaatit ovat nyt keväästä saakka olleet kolmosella ja pumpun säätöjen pitäisi olla kunnossa putkimiehen jäljiltä. Pyysimme keväällä putkimiestämme katsomaan säätöjä, sillä sähkön kulutus oli viime talvena aikamoista ja patterit välillä hieman pulputtivat. Pumpun pitäisi pystyä siis itse säätelemään sisälämpötilaa optimaaliseksi, kunhan patterien termostaatit ovat auki ja pumpun säädöt oikein. Sähkölaskussa säästää, kun lämmitysveden lämpötila on säädetty tarpeeksi alhaiseksi. Siksi on tärkeää, että maalämmöllä lämmitettävässä patteritalossa patterit ovat tarpeeksi suuret ja hyvin lämpöä johtavia, maalämmölle suunniteltuja pattereita.

IMG_0141

Nyt siis lisättiin painetta patteriverkostoon ja ilmat pitää vielä tsekata. Laitoin korvausilmaventiilit niin kiinni kuin sain ( niitä siis ei tietenkään laiteta kokonaan kiinni) ja pönttis lämmitetään vielä illallakin. Koko talon seinäeristeet uusittiin viime kesänä ulkovuoriremontin yhteydessä, joten tämä talvi on taas uudenlainen ja opettelua ja tarkkailua. Hassua, vaikka asumme samassa talossa, on saneeraus muuttanut ilmankiertoa niin, että talo tuntuu siltä osin aivan uudelta. Korvausilmaventiilit ( joita ei ennen ollut kuin kellarissa), takka, uudet eristeet kellarissa, välipohjassa, katolla ja ulkoseinissä, sekä yläkerran laajennusosa ovat kaikki vaikuttaneet talon ilmanvaihtoon ja -laatuun merkittävästi.

IMG_0123

IMG_0135

Pyrkimyksenä on siis 21 asteen lämpö sisällä ja mahdollisimman pieni sähkölasku. Viime talvena, tammi-helmikuussa, jolloin pakkaslukemat kävivät -24 asteessa tuli yli 800 euron sähkölasku                  (kahdelta kuukaudelta yhteensä). Nyt kesällä tuli 340 euron lasku. Ennen maalämpöä lasku oli tasaisesti 4-500 euroa / 2kk ( päälle vielä öljylasku n. 3000 e/vuodessa). Jännittää nähdä, vaikuttavatko uudet eristeet sähkölaskuun. Kaikki riippuu tietysti myös pakkaslukemista.

Toivon runsaslumista ja vähäpakkasasteista talvea. 4-15 astetta pakkasta on mielestäni just hyvä. Minkälaisesta talvesta sinä pidät?

IMG_0143

 

Rintsikkarakkaus

 

IMG_5369

 

IMG_8082

Se alkoi ihan vaivihkaa. En tiedä tarkkaan milloin, mutta omakotitaloon oli päästävä. Vanhaan. Ja sitten tarkentui, että rintamamiestaloon. Kai se oli se huonejärjestys, kerrokset, selkeys ja ne narisevat portaat. Olin myös antanut itseni ymmärtää, että nämä 40-60-luvulla rakennetut perinnetalot ovat viimeisiä terveitä taloja, joita vuosikymmeniin on rakennettu. Näiden talojen historiakin oli kiehtova ja tuntui hyvältä ostaa pala Suomen historiaa -jotain jolla on tarina ja jotain, jonka joku on rakkaudella rakentanut.

Muutimme Etelä-Helsingin Iso-Roobertinkadulta Itä-Helsingin lintukotomaiseen omakotitalolähiöön vuonna 2005. Tiedättekö, se romanttinen ajatus siitä, että ” tämähän on ihan asuttavassa kunnossa” ja ” laitellaan tätä pikkuhiljaa”. Niinhän siinä tavallaan kävikin.

IMG_2235

IMG_7870

Ensin revimme pois kaikki 1978-luvun aikaiset pinnat oviaukkojen kaariholveja ja samettipintaisia tapetteja myöten. Kellarin lattiat, kylppäri ja sauna laitettiin uusiksi myös. Pintaremontti valmistui neljässä kuukaudessa. Viimeiseksi revimme pois puuportaiden muovimaton.

Muutaman vuoden jälkeen piti kahdelle lapselle saada omat huoneet. Muutimme yläkerran ison makuuhuoneen kahdeksi ja uusimme kattoeristeitä. Siinä samassa tehtiin ikkunat. Siitä remontista toivuttiin jonkun aikaa. Makseltiin osamaksuja.

Seuraavaksi vaihtui öljypannun moottori. Se aiheutti vuoden sisään kaksi putkivuotoa, sillä vanhat putket eivät kestäneet uutta painetta. Sitten vuosi katto. Ilmeisesti uusien ikkunaeristeiden asennusvirheen vuoksi ( arvatkaa myönsikö ikkunafirma virhettä koskaan). Tässä vaiheessa alkoi hieman pelottaa. Matkoille lähteminen oli yhtä huolta ja öljypannun kanssa tapeltiin kaikki talvet. Talvisin oli aina kylmä. Öljylasku oli valtava.

IMG_5850

IMG_3772

IMG_8409

Sitten alettiin haaveilla kokonaisvaltaisesta saneerauksesta.

Saneeraus alkoi vuonna 2015 ja jatkui kaksi vuotta. Talo koki aikamoisen muodonmuutoksen. Kaikki pyrittiin kuitenkin tekemään talon aikakautta ja tyyliä kunnioitten. Yhdeksän kuukautta joka päivä, saapuivat remonttimiehet pihaan klo 6.45. No, oli siinä viikonloput välissä ja joku loma. Pihan puolen viemärit ja ulkovuoraus tehtiin myöhemmin parissa osassa. Pihaa ollaan saamassa kuntoon juuri nyt. Nurmikon siemenet on jo kylvetty. Ensi kesänä maalataan talo vielä kertaalleen. Kun ensi kesä lasketaan mukaan, on remontti ollut päällä neljä kesää. Ja sitten voidaankin varmasti jo alkaa kunnostaa jotakin jo rapistuvaa kohtaa.

Mutta silti, en vaihtaisi tätä asumismuotoa mihinkään. En myöskään uuteen omakotitaloon. En osaisi asua ihan uudessa. En tiedä miksi, kai se on se talon sielu ja siellä eletyt elämät se, että talo tuntui kodilta heti sinne astuessani. Mikään uusi talo ei ole aiheuttanut minulle sitä tunnetta.

Kun saneerauksen lopuksi meille asennettiin uudet lautalattiat, en pitänyt niistä ollenkaan sillä ne tuntuivat liian uusilta, liian siisteiltä ja suorilta. Luojan kiitos elämä on nyt jo kuluttanut niitä ja hieman liian vaalea harmaa maali on alkanut elää, eikä joka ikinen likatahra tai koirankarva näy niin helposti. Lattia on alkanut narisemaankin joistain kohdin. Ei tämä ole pikkutarkan tai pedantin hommaa tämä täällä asuminen. Talo on vinokin. Jollekin se olisi kynnyskysymys, meille ei.

Täältä pääset ison saneerauksen alkutaipaleelle, vuoteen 2015.

IMG_8435

Me sydän pihavaja

 

IMG_8443

IMG_8437

Se on nyt lähes valmis. Mä siedän aika hyvin keskeneräisyyttä, joten kirjoitan tämän, vaikka vaja on vielä osittain maalaamatta. Vajaa maalatessa ollaan voitu harjoitella talon maalaamista varten, sillä se onkin sitten seuraava urakka.

En muista oliko vaja alunperin arkkitehdin vai meidän idea, mutta joka tapauksessa jossain vaiheessa minulle tuli yllätyksenä, että se olikin jo mukana rakennuslupapiiroksissa. Saimme idean ( ehkä uudestaan) nimittäin jossain saneerauksen keskivaiheilla, kun veimme tavaroita takaisin autotalliin kellarin valmistuttua, eikä sinne edelleenkään tullut lisätilaa, vaikka olimme mielestämme Konmarittaneet ihan huolella.

Ilmeisesti asiasta oli kuitenkin jo suunnitteluvaiheessa juteltu arkkitehdin kanssa, mutta olimme sen onnellisesti unohtaneet. Piirroksissa oli myös selkeät ohjeet siitä, minkä näköinen ja kokoinen vaja saisi olla ja minkä tyyppiset rakenteet siihen tulisi, joten siltä osin ei tarvinnut kauheasti suunnitella. Vajan paikkaa piti pikkuisen viilata, sillä emme halunneet kaataa pihlajaa, joka kaunistaa tonttimme kulmaa ja sitten toisaalta vajan ohi pitäisi mahtua ruohonleikkurilla tai kottikärryillä. Myös lumen luonti talvisin pitää ottaa huomioon pihaa suunnitellessa. Piharakennuksen paikan määrittävät kaikenlaiset säännökset paloturvallisuudesta ja tontin rajojen etäisyydestä, joten ihan simppeliä paikan määrittäminen ei ole, varsinkin jos tila on rajallinen. Vajassa on tarkoitus säilyttää puutarhavehkeitä ja polkupyöriä talven yli ja sen takaseinälle tehtiin halkoteline.

IMG_8436

IMG_8438

IMG_8380

Vajan rakensi mieheni ystävänsä kanssa. Jani oli ensikertalainen, mutta ystävä oli nikkaroinut oman vanhan talonsa pihaan jo kaikenlaista ja ollut remonttihommissa. Työ kesti yhteensä noin kolme viikkoa. Perustukset on tehty murskeella pällystetylle maalle harkkojen päälle, jotka kiinnitettiin betonilaatan päälle. Harkot täytettiin betonilla, johon upotettiin järeät kulmaraudat. Aikalailla tee-se-itse miehen ratkaisu, mutta toimiva. Tässä pieni huonolaatuinen kännykkäkuvakavalkadi rakennusvaiheista:

 

Näyttökuva 2017-08-06 kello 9.28.45

Näyttökuva 2017-08-06 kello 9.30.06

Sen voin kertoa, että voi sitä onnen ja ylpeyden tunnetta miehissä, kun vaja alkoi saada muotoaan. Aina välillä pidettiin ihastelutaukoja ja nyökkailtiin päitä asiantuntevasti ja hartaudella. Viimeistelyihin mieheni kaivoi naftaliinista esiin isoisänsä, puusepän, työpakin ja hioi ja veisti saranoille paikat ja muut pienet yksityiskohdat isoisänsä työkaluilla. Se oli jotenkin liikuttavaa. Mieheni ei ole mikään rakentaja, mutta tuota projektia seuratessani mietin, että montakohan pikku vajaa pihallemme vuosien saatossa vielä nousee.

IMG_8440

En voinut aavistaa miten paljon tuollainen pieni vaja vaikuttaa koko pihaan ja talon fiilikseen. Nyt jälkikäteen tuntuu, että ilman vajaa talo oli kuin yksinäinen piru perunapellossa. Vajan myötä pihasta muotoutui yhtäkkiä ihka oikea pihapiiri. Olen ihan innoissani, sillä vajahan tuo kaikenlaisia koristuksellisiakin mahdollisuuksia. Ehkä jokin köynnösruusu kasvamaan sen seiniä pitkin? Tai ainakin kukkapurkkeja roikkumaan, ehkä vanhoja esineitä? Jouluvalot voisivat näyttää kivoilta vajan katon reunassa… Aa että!

Nyt, kun vaja on tässä vaiheessa, voidaan edetä saneerauksen viimeiseen vaiheeseen, eli itse talon maalaamiseen ja lopputarkastukseen. Jännää. Mitähän kaikkea se sitten tuo tullessaan?

 

IMG_8445