Miten sinä pikasiivoat?

IMG_9838

Naapuri tulee käymään? Sukulainen soittaa ohikulkumatkalla? Lapsen kaveri tulee ensimmäistä kertaa yöksi? Tai… ( ! )valokuvaaja on tulossa ottamaan sinusta kuvaa lehteen? On olemassa kaikenlaisia tilanteita, jolloin pikasiivous on paikallaan.

Tänään minua oltiin tulossa kuvaamaan Postia sinulle -lehden joulunumeroon. Se ei ollut yllätys. Olin kyllä valmistautunut, hakenut joulukoristeita esille ja imuroinut. Aamulla kuitenkin iski kauhea totuus päin näköä ja totesin, että sotkuistahan täällä on silti. Laitoin pikasiivousohjelman päälle ja aloin hommiin.

IMG_3103

Minun pikasiivoukseeni kuuluu keittiön tasot ja pöytä, sohva ja sohvapöytä ja vessa. Lisäksi kerään kaikki vaatekappaleet ja koiran luut ja lelut pois. Jos en ole imuroinut edellisenä päivänä, käyn lattiat läpi harjalla ja kihvelillä. Pikasiivoukseeni kuuluu siis vain keskikerros. Yläkerrassa mahdollisesti sänkyjen petaaminen ja mikäli yläkerran aulassa on pyykkivuori, sen vieminen kodinhoitohuoneeseeen. Pikasiivoukseen ei kuulu yläkerran portaiden juoksuvaatekaapin* siivous. Se tehdään viimeisenä jos jää aikaa. Ja jos vielä on aikaa, siivoan vähän kuistia juuri ennen kuin avaan oven.

 

Vihaan sitä, että usein täysin kontrolloimattomasti suustani pulpahtaa lause: ” älä säikähdä, täällä on tällainen arkikaaos, ollut vähän hurja viikko”, vaikka hikikarpalot valuvat ohimoilla valtaisan pikasiivouksen jäljiltä. Tuota lausetta ei mielestäni tarvitsisi lausua ollenkaan, sillä en se on vähän vaivaannuttava ja sen tarkoitus on kai vain kertoa vierailijalle, että minä tiedostan, että täällä on vähän kaaosta, eikä täällä YLEENSÄ ole näin sotkuista. Ja vastaus on aina sama: ”Ei kuule mitään väliä, näkisitpä meidän kodin” ja sitä seuraa hiljaisuus, jonka aikana mietin, että henkilö varmaan valehtelee ollakseen kohtelias.

Olen myös tässä vuosien saatossa oppinut olemaan armollinen itselleni. En punastu häpeästä, jos portaikossa on kasa lasten sukkia, huppareita, takkeja ja pipoja. Se on meidän arkea ja varmasti monen muunkin. Sitäpaitsi yllärivierailut ovat ihan parhaita! Niitä saisi olla useamminkin.

Miten sinä pikasiivoat?

 

IMG_9858

 

*Ylä- tai alakerran portaisiin kertyvä vaatekasa vaatteista ja muusta tavarasta, jotka ovat matkalla ylös tai alas tai ovat siinä koska ” laitan ne kohta päälle”. Siitä on nuorison helppo napata itselleen vauhdista vaatetta niskaan ja siihen on helppo ne vauhdissa heittää. Äiti siivoo. Tai ei.

IMG_9841

 

Heureka! Ne syö sittenkin!

IMG_9724

Nyt on niin, että puolentoista viikon ajan arkiruoan tekeminen on ollut helpompaa kuin kahden vuoden aikana kertaakaan. Ja miksi? No siksi, koska otin käyttöön kahden viikon ruokakalenterin      ( tästä pääsee siitä kertovaan postaukseen). Aloitin siis perhekokeen omalla perheelläni.

Ruokakalenterissa on kyse siitä, että jokainen perheenjäsen saa valita kaksi ruokalajia ja niistä tehdään kahden viikon ruokakalenteri. Lauantai ja sunnuntai ovat vapaita improvisaatiolle.

IMG_9715

En olisi ikinä uskonut, että tämä toimii niin hyvin kuin toimii. Yksikään lapsista ei ole valittanut ruoasta. Kertaakaan. Ja nyt on jo toisen viikon tiistai! Lapset selvästi pitävät siitä, että ovat nyt todistettavasti saaneet vaikuttaa. He myös pitävät ennakoitavuudesta ( Ylläri! Olisihan tämä pitänyt muistaa. Luulin sen koskevan vain taaperoita ja uhmaikäisiä, mutta teini-ikäinen kai tavallaan onkin uhmaikäinen).

Vaikka päivän ruoka ei olekaan ihan sitä omaa lempparia, sulaa fakta ruokalajista teinin aivoihin pehmeästi kuin pekonin rasva pannulle. Ei valituksia, koska ”huomenna on mun valitsema ruoka” ja ilmeisesti, koska asia on ollut tiedossa etukäteen. Keskimmäinen, 14-vuotias, jopa pyysi tänään, että tehtäisiin tällainen ruokakalenteri toistekin. Minä siihen tyytyväisenä kertomaan, että tämä on kuule nyt pitävä järjestely ja lista vaihtuu parin kuukauden välein. Ei kuulunut narinaa. Ei kyllä kuulunut ilon kiljahduksiakaan, mutta se ei teinillä tarkoita sitä, etteikö hän hiljaa sisällään voisi riemuita.

Sen lisäksi, että nuoriso ja 9-vuotias eivät valita ruoasta ja syövät, myös minun ruokakauppareissuistani on tullut helppoja ja lempeitä tapahtumia, joissa vihellellen nostan kaupan hyllylta kärryyn valmiiksi suunnitellut ruoat. Tiedän, kuulostaa ällöimelältä, mutta siltä se nyt on tuntunut. Viikonlopun tullessa mietin ihan mielelläni, että mitähän hyvää viikonloppuna syödään. Mieskin oikein odottaa, että saa viikonloppuna tehdä ruokaa. Tosin, mies meinasi innostua ja poiketa raiteelta, joka olisi luultavimmin aiheuttanut nuorison päähän oikosulun, kun ehdotti torstain makkarakastikkeen sijaan makkarakuppeja. Tässä ei nyt ole lainkaan tilaa inspiroitumiselle. Ei lainkaan.

Tässä vaiheessa perhekoetta kaikki sujuu siis vallan mainiosti. Niin mainiosti, että tiistain ja minun viidennen sairaspäiväni kunniaksi leivottiin pullia. Ihan vaan siksi, koska energiaa ja aikaa jäi ja on jäänyt lähiaikoina muutenkin jotenkin enemmän. Jos joku teistä nyt päätyy kokeilemaan tätä systeemiä vaadin, että tulet tänne kertomaan fiiliksistä. Toimiiko tämä teillä vai ei?

 

IMG_9721

Rintsikkarakkaus

 

IMG_5369

 

IMG_8082

Se alkoi ihan vaivihkaa. En tiedä tarkkaan milloin, mutta omakotitaloon oli päästävä. Vanhaan. Ja sitten tarkentui, että rintamamiestaloon. Kai se oli se huonejärjestys, kerrokset, selkeys ja ne narisevat portaat. Olin myös antanut itseni ymmärtää, että nämä 40-60-luvulla rakennetut perinnetalot ovat viimeisiä terveitä taloja, joita vuosikymmeniin on rakennettu. Näiden talojen historiakin oli kiehtova ja tuntui hyvältä ostaa pala Suomen historiaa -jotain jolla on tarina ja jotain, jonka joku on rakkaudella rakentanut.

Muutimme Etelä-Helsingin Iso-Roobertinkadulta Itä-Helsingin lintukotomaiseen omakotitalolähiöön vuonna 2005. Tiedättekö, se romanttinen ajatus siitä, että ” tämähän on ihan asuttavassa kunnossa” ja ” laitellaan tätä pikkuhiljaa”. Niinhän siinä tavallaan kävikin.

IMG_2235

IMG_7870

Ensin revimme pois kaikki 1978-luvun aikaiset pinnat oviaukkojen kaariholveja ja samettipintaisia tapetteja myöten. Kellarin lattiat, kylppäri ja sauna laitettiin uusiksi myös. Pintaremontti valmistui neljässä kuukaudessa. Viimeiseksi revimme pois puuportaiden muovimaton.

Muutaman vuoden jälkeen piti kahdelle lapselle saada omat huoneet. Muutimme yläkerran ison makuuhuoneen kahdeksi ja uusimme kattoeristeitä. Siinä samassa tehtiin ikkunat. Siitä remontista toivuttiin jonkun aikaa. Makseltiin osamaksuja.

Seuraavaksi vaihtui öljypannun moottori. Se aiheutti vuoden sisään kaksi putkivuotoa, sillä vanhat putket eivät kestäneet uutta painetta. Sitten vuosi katto. Ilmeisesti uusien ikkunaeristeiden asennusvirheen vuoksi ( arvatkaa myönsikö ikkunafirma virhettä koskaan). Tässä vaiheessa alkoi hieman pelottaa. Matkoille lähteminen oli yhtä huolta ja öljypannun kanssa tapeltiin kaikki talvet. Talvisin oli aina kylmä. Öljylasku oli valtava.

IMG_5850

IMG_3772

IMG_8409

Sitten alettiin haaveilla kokonaisvaltaisesta saneerauksesta.

Saneeraus alkoi vuonna 2015 ja jatkui kaksi vuotta. Talo koki aikamoisen muodonmuutoksen. Kaikki pyrittiin kuitenkin tekemään talon aikakautta ja tyyliä kunnioitten. Yhdeksän kuukautta joka päivä, saapuivat remonttimiehet pihaan klo 6.45. No, oli siinä viikonloput välissä ja joku loma. Pihan puolen viemärit ja ulkovuoraus tehtiin myöhemmin parissa osassa. Pihaa ollaan saamassa kuntoon juuri nyt. Nurmikon siemenet on jo kylvetty. Ensi kesänä maalataan talo vielä kertaalleen. Kun ensi kesä lasketaan mukaan, on remontti ollut päällä neljä kesää. Ja sitten voidaankin varmasti jo alkaa kunnostaa jotakin jo rapistuvaa kohtaa.

Mutta silti, en vaihtaisi tätä asumismuotoa mihinkään. En myöskään uuteen omakotitaloon. En osaisi asua ihan uudessa. En tiedä miksi, kai se on se talon sielu ja siellä eletyt elämät se, että talo tuntui kodilta heti sinne astuessani. Mikään uusi talo ei ole aiheuttanut minulle sitä tunnetta.

Kun saneerauksen lopuksi meille asennettiin uudet lautalattiat, en pitänyt niistä ollenkaan sillä ne tuntuivat liian uusilta, liian siisteiltä ja suorilta. Luojan kiitos elämä on nyt jo kuluttanut niitä ja hieman liian vaalea harmaa maali on alkanut elää, eikä joka ikinen likatahra tai koirankarva näy niin helposti. Lattia on alkanut narisemaankin joistain kohdin. Ei tämä ole pikkutarkan tai pedantin hommaa tämä täällä asuminen. Talo on vinokin. Jollekin se olisi kynnyskysymys, meille ei.

Täältä pääset ison saneerauksen alkutaipaleelle, vuoteen 2015.

IMG_8435