aamu

Kaunis aamu tänään.
Poikanen tuoksui hyvältä.
Tyttösen ei tarvinnut viedä kouluun kuin tyhjä kassi, kaikkia pulpettitavaroita ja taiteita varten.
Ja poika haluaa askarrella eskaritädeille sydänkortit.
Sellaiset, joista sydän pomppaa, kun kortin avaa.

ajatuksia pojista

Kävin salaisella kuvausretkellä poikasen nukkuessa.
Olen taas tämänkin pojan kohdalla miettinyt tyttöjen ja poikien eroja.
Lähinnä siis lelu- ja leikkimis- asioita.
Vaikka kuinka on molemmille pojille ollut tarjolla nukkea ja muumia ja pehmoa ja nukkekotia, on valintana aina ollut autot ja muut muodoltaan kovat lelut.

Tyttöni ei ole koskaan ollut nukke -tyyppiä, muttei auto -tyyppiäkään. Hän on hoivaillut pehmoeläimiä ja tehnyt esityksiä ja pukeutunut roolivaatteisiin sekä askarrellut  -paljon.

No mitä teki keskimmäisemme, poikani ensimmäisenä kun oppi ryömimään ja löysi lelulaatikon omin neuvoin?
Kaivoi laatikosta palikoiden, legojen ja nukkekodin mööpeleiden seasta isosiskonsa autot. Niitä oli kuusi kappaletta.
Ei enempää, sillä tytär ei niillä koskaan oikeastaan leikkinyt.
Mutta ne kuusi autoa se pieni poika sieltä laatikosta ensimmäisenä kaivoi ja leikki niillä, kunnes sai joululahjaksi aivan omat.

Pienimmällä, poikasella on leluvalikoimaa myös jos jonkinmoista. Rakkaimmat päätyvät sängyn ja seinän väliin siististi riviin.
Ensin oli uimalasit ja miekka ja lego-ukkelit. Sitten autot. Kirjoja on myös usein, mutta nuo autot…
Ne järjestellään, koe-ajetaan ja sitten niille toivotetaan hyvää yötä.
Katti ja norsukin saavat tyytyä paikaansa kauempana ja Barbamama ja Barbapapakin uimalaseineen ovat päätyneet jalkopäähän.

Mitä kummaa? Kyllä se vaan taitaa pitää paikkansa, että pojat ovat poikia ja sitä rataa.
Kuulun niihin, jotka ovat vastustaneet ajatusta ja saaneet kylmiä väreitä kun mies on huokaisten lausunut tämän kliseisen lauseen.
Luin parisen vuotta sitten Jari Sinkkosen kirjan pojista (olisko ollut: elämäni poikana) ja se avasi minulle aivan uuden näkökulman poikien maailmaan ja tuki jo osittain virinneitä ajatuksiani.
Vahvasti naisvaltaisesta suvusta lähtöisin olevana, ei ole aivan itsestään selvää osata kasvattaa poikia.

Mutta nyt kahden aivan ihanan pojan äitinä voin todeta ylpeänä, että pojat ovat poikia! Totta toisaan ovat!
Ja näkevät maailman aivan omanlaisesta ihanan mutkattomasta ja rehellisestä näkökulmasta.
Ja autoilla on hauska leikkiä. Se vaati opettelua, mutta nyt olen jo aika hyvä.

kun se on niin hyvää …

Kun se vaan on niin hyvää. Ja helppoa.
Risottoa taas tehtiin. Nyt ihan vaan valkosipulilla ja kasvisliemellä.
Lopuksi laitoin sekaan kirsikkatomaatteja, artisokan sydämiä ja yrttejä.
Syötiin poikasen kanssa koko pannullinen. lounaaksi.
p.s. uusimmassa Kotivinkissä voi näkyä tuttuja …