taidetta




Meidän takaportilla tapahtuu…Vuosien varrella on ollut kahviloita jos jonkin nimisiä aivan itse keksityillä leipomuksilla ja pari kertaa äidin leipomuksilla,mehulla ja kahvilla .Leipomus maksoi aluksi pari kiveä,mutta nyt jo 20c ja mehun tai kahvin saa kaupan päälle.On ollut myös kirpputoria,jossa on myyty vanhoja repeytyneitä prinsessa -lehtiä ja rikkonaisia leluja.Sitten on ollut hajuvesikauppoja ,myytävänä oman pihan yrteistä tehtyjä hajuvesiä.

On myös ollut maalattujen kivien kauppa ja useammankin kerran taidekauppa.Eilen oli kahvila ,josta sai mansikkaleivoksia ja mehua,tänään taidekauppa ja mikä parasta: Ateljee sijaitsi kaupan yhteydessä.kukka- ja lehtitaide maksoi 5c ,paperitaide 10c . Viidellä centillä olisi saanut myös kanta-asiakas kortin,jolla saisi 10c alennusta taiteesta kuin taiteesta…hmm…

loman viime metrit

Ötököitä lätäköstä

Ristisanoja merenrannalla

Päiväunet riippukeinussa

Hattaraa!

Koululaisen lomaa enää parisen viikkoa,miehen loma päättyi eilen ja uusi tuleva puolipäiväinen päiväkotilainen aloittaa ensiviikolla tutustumisen…haikeaa -se on aina haikeaa kun kesäloma-aika on lopuillaan.

Vaikkakin rakastan syksyä: tummia iltoja ,villapaitoja ,kauniita värejä ,ihania tuoksuja…Ja kaupan hyllyillä notkuvia ihanan värisiä vaatteita!!!

Arki pelottaa.Sen aikataulut ja vastuut.Pakotettu sosiaalisuus.Virallinen äitiyslomakin hiipuu kohti loppuaan ja työtarjouksia on tullut .Töitä pitäisi miettiä ,vaikka ei mulla ole aikomustakaan kokonaan hommiin ryhtyä ennenkuin vauvan raaskii laittaa hoitoon.Teen töitä miehen töiden mukaan. Mulla on siitä kiva työpaikka…

Mutta meillä on ollut ihan mukavaa.Ei mitään erityistä -pari kesäretkeä ja kotona rentoilua ja remonttia. Remontin takia on pinna välillä kiristynyt,joten boheemikesä -sen joka mielessä -ei ihan toteutunut.Harmi.Tosin totesin,että hermoilu ei asioita edistä ,joten on parhaamme mukaan koetettu elää kaaoksessa,kuin ei mitään olisikaan.
Tää oli nyt tällainen kesä.

Lasten mielestä kivointa oli -kun kysäisin – mumman mökillä olo,kalastus ja lintsi.Ei ne paljoa oikeasti tarvitse -lapset.Ne on onnellisia läsnäolosta ja ihan perus kesä-asioista,jätskistä,mansikoista ja kavereista.Ja se tuntui hyvältä minustakin.Käsityöt jäi kyllä tänä kesänä ,paria askartelusessiota lukuunottamatta aika minimiin…Ehkä vauva ja remontti täyttivät sen käsillätekemisen tarpeen.Tässä siis pari kuvaa ’summer in memoriam’ .
Ja kyllähän se kesä vielä jatkuu vielä pitkälle syksyyn.

Syksy here we come!

ystävyys

Kävin siellä leffassa.Sinkkuelämää.
Jos ei ole yli puoleen vuoteen käynyt leffassa ja on vielä äitiyshormoneissa ,voi mikä vaan leffa olla voimakas kokemus.
Leffa oli minusta ihana.
Kaiken romanttisen hörhellyksen keskellä huomasin,että sehän kertoi ystävyydestä.Nimenomaan naisten välisestä ystävyydestä. Minä koen eläväni hyvin vahvojen ystävyys suhteiden keskellä ja kuinka onnekas olenkaan!
Hyvässä ja pahassa olen valtavan onnekas.En tiedä osaanko osoitta arvostustani ystäviäni kohtaan tarpeeksi ,sillä haluaisin.
Miten ihania vahvoja naisia,jotka uskaltavat olla myös heikkoja ,noustakseen taas entistä vahvempina.
Leffassa eniten liikutuin niistä hetkistä,joissa naisten välinen ystävyys näytettiin oikeimmillaan,liekö sitten minulle ajankohtaista.Miten aitoa ja vahvaa ja merkityksellistä ystävyys voi olla!Miten miehet ei vaan kykene juuri sellaiseen.Miksi ei?
Vaikka olisi kuinka ihana mies.
Olisi upeaa,kun voisi viedä ystävänsä Meksikoon toipumaan ja lohduttumaan.Olla läsnä ja paikalla juuri kun hän eniten tarvitsee,sekä ilossa että surussa.
Kuitenkin oikeassa elämässä arki vie ja heittelee.Voimat tulevat ja menevät,samoin hetket.
Mutta hyvän ystävän olemassaolo jo auttaa ja tieto,että aina voi soittaa ja luottaa.
Mikään ei voi viedä aitoa ystävyyttä pois.