Yrittäjän arkea- kevättapahtuma ohi

kevättapahtuma3Huh, olen niin helpottunut kun lauantain kevättapahtuma meillä ja mun puodilla on ohi. Tiedättekö kun valmistautuu jännittyneenä johonkin monta viikkoa, kaikki ajatukset pyörii asian ympärillä ja vähän stressaa koko hommaa. Että muistaako kaiken jne. Sitten kun se asia on ohi, tulee niin helpottunut olo ja pystyy taas keskittymään muuhunkin.

Nyt mä olen hetken siinä vaiheessa, kunnes täytyy taas reilun kuukauden päästä järjestää uusi tapahtuma. Siihen mulla on onneksi vähän paremmin jo nyt asiat järjestettynä, joten stressiä on edessä huomattavasti vähemmän.

Voin siis nyt hetken taas keskittyä tähän blogiinkin enemmän, ja mulla onkin jo parikin postausta tälle viikolle tulossa. Haaveena olisi myös aloittaa vähän ”konmaritusta”. Ehtiä siivota ainakin omat vaatekaapit, lastenhuoneet ja viedä tavaraa roppakaupalla kirppikselle. Itseasiassa täytyykin huomenna muistaa varata kirppispöytä… Mulla on hirveästi lastenvaatteita menossa eteenpäin, samoin mm. keittiön vanhat kattovalaisimet jne.

Isona haaveena on myös edetä vihdoin tuon pihankin kunnostuksen kanssa. Mulla tulee keskiviikkona teille se lupaamani postaus sisustussuunnittelijasta, ja ihan pikkaisen tuossa eilen aloiteltiin pihatöitä. Niistä kerron sitten myöhemmin lisää.

kevättapahtuma2Nyt palaan vielä hetkeksi lauantaihin ja sen tunnelmiin. Järjestin tosiaan kolmannen kerran puotini tapahtuman. Viime vuonna mulla oli yksi kesätapahtuma ja yksi joulutapahtuma, ja nyt taas kolmas tapahtuma. Hirveän kivaa on aina ollut ja tapahtumat mun mielestä kivan suosittuja ollut. Toki aina on uutta opittavaa, jotta voi ensi kerralla taas paremmin järjestää. Mainostin aikalailla, varsinkin somessa, mutta koko ajan oppii lisää uusia tapoja mainostaa. Koitan myös tutustua jatkossa muiden tapahtumiin ja koittaa saada niistä ideoita.

kevättapahtuma1Yksi iso jännitysmomentti näissä on myös se, että ottaa vieraita ihmisiä avuksi hommaan. Mulle uusi kahvilanpitäjä oli ihan vieras, samoin suurinosa myyjistä. Mulla oli paikalla mun lisäksi 7 myyjää ja kahvila. Ei yhtään tiedä miten ihmiset toimii, tuleeko ajoissa paikalle, auttaako telttojen kasaamisessa jne. Viimeiseen asti saa aina jännittää. On myös haastellista muistaa infota kaikkia myyjiä, ja yrittää yleensäkin pitää koko palapeli melkeinpä yksin kasassa.

Lopulta kaikki meni oikein hyvin. Sääkin lopulta suosi ihan hyvin, saatiin piha ajoissa kuntoon. Asiakkaita riitti, niin etten ehtinyt taukoa pitää. Toivon että kaikki myös viihtyi. Joitakin virheitäkin tuli, unohduksia jne, ja joku oli tehnyt reiän meidän trampoliiniin… Mutta kaikille sattuu vahinkoja ja itsekin opin tästä taas kerran. Mulla on vaan huono tapa jäädä vatvomaan asioita. Ei pitäisi, koska tällaisissa jutuissa on iso työ järjestää ja kaikki ei vaan aina voi täysin onnistua.

Näissä tapahtumissa on kuitenkin parasta se, että näkee ihmisten tulevan uudelleen. Silloin tietää onnistuneensa edes jotenkin, jos saa ihmiset palaamaan. Toinen mikä on kivaa, on tutustua uusiin ihmisiin. Esimerkiksi Oranssin Oravan Erika, joka on nykyään mun pop up-kaveri, häneen tutustuin vajaa vuosi sitten mun ekassa tapahtumassa johon hän tuli myymään ekotuotteitaan. Ollaan tässä vuoden aikana nähty kun ollaan ostettu toistemme tuotteita tai jaettu yrittäjän arjen fiiliksiä. Lopulta, vähän vahingossa päädyin hänen kaveriksi Koivukylän pop upiin, ja nyt meillä on sujunut mun mielestä tosi kivasti yhteistyö. Uusia yhteisiä projektejakin olisi näköpiirissä. Nämä on niitä elämän kohtaamisia, joista uskon että näissä on joku kohtalo mukana. On myös kiva kun puodilla käy vakkariasiakkaita, joiden kanssa tulee jonkun verran juteltua. Muutenkin koen että tällaisessa pikkupuodissa sitä kohtaa asiakkaan ihan eri tavoin kuin isoissa marketeissa. Nämä on yksi niistä asioista, miksi tykkään mun työstä ihan hirveästi.

Josta pääsen taas muutenkin aiheeseen yrittäjyys. Kerroinkin aiemmin toisessa postauksessa mitä mun puodille kuuluu. Voin sanoa edelleen ettei tässä nyt hirveästi palkkoja itselle makseta vielä, ja välillä iskeekin epätoivo. Silti jaksan yrittää, ei ajatustakaan että oikeasti lopettaisin. Olen nauttinut aivan älyttömästi pop up-työstäni, olen lähtenyt sinne joka ilta kuin vapaalle perhehulinasta. Nyt ymmärrän vihdoin, mitä tarkoittaa kun joku oikeasti nauttii työstään. Asiakasmäärän pitäisi kasvaa runsaasti, mutta mä jaksan yrittää. Yksi mun viisas tuttuni sanoikin, että aina kannattaa yrittää jos jotain haluaa. Vaikkei heti meniskään tosi hyvin, mutta työstä nauttii täysillä, silloin täytyy jatkaa ja silloin varmasti vielä onnistuu. Jos yrittää ja toteaakin, että ei tämä ollutkaan mitä odotin, en tykkääkään tästä, niin sitten vaan lopettaa. Voi ainakin olla ylpeä että kokeili ja nyt tietää ettei se ole mun juttu ja voi keskittyä muuhun.

Tällaista tänään. Huomenna sitten remppajuttuja, myöhemmin pihajuttuja ja ehkä joku päivä myös kotijuttuja. Niitä ei olekaan hetkeen ollutkaan kaiken kiireen keskellä. Saa myös toivoa, mitä postauksia haluaisitte nähdä?

-Henna-

 

 

 

Mitä kuuluu mun puodille?

Perustin oman pienen puotini viime vuoden heinäkuussa. Päätös tästä tuli tosi nopeasti, vaikka puodista olinkin jo vuosia haaveillut. Blogissakin olen moneen otteeseen haaveestani ja itse puodin toteutumisesta kirjoittanut. Ajattelinkin nyt tulla vähän kertomaan, että miten sujuu.

No jaa, vähän niin ja näin, voisi asiaa kuvailla. Itse rakastan mun puotia, se on just sellainen kuin olen halunnutkin. Vai mitä, eikös ole söpö? Tosin haluaisin voida pitää vieläkin isompaa valikoimaa, mutta kaikkeen ei nyt pysty, rahan ja tilanpuutteen vuoksi.

Laittelin tuonne Blogin Facebook-sivuille mun Instatileistä kuvakaappaukset varmaan muutama viikko sitten. Jäin katselemaan kuvakaappauksien tunnelmaa, toinen kuvakaappaus on blogin instan ja toinen puodin. Ainakin yksi asia on siis hyvin toteutunut. Puodin valikoima on just niin meidän kodin tunnelmaa, ja just niin mua. Instatilien värimaailma ja tunnelma olivat hyvin samanlaista. Tietty, olenhan valikoinut tuotteita joita itse rakastan. Multa on kysytty joskus käytänkö tuotteita itse tai onko mulla niitä itsellä. Tottakai! Mä en voisi myydä sellaista mistä en itse tykkää. Haluan olla ylpeä mun puodista, ja myydä tuotteita joita itsekin voisin ostaa.

Monesti mulle on ehdotettu valikoimiin joitain tuotteita, mutta mä en olen tosi tarkka siitä mitä sinne otan. Arvostan myös paljon eettisyyttä, ja käsitöitä ja esimerkiksi puodin kaikki korut ovat suomalaisten upeiden naisten tekemiä. On mulla tosin sellaista vähemmän eettistäkin tavaraa myynnissä, mutta jos osa edes on eettistä niin sekin on jo jotain. Eikä ehkä ole maailman fiksuinta tilata jenkeistä asti kalentereita. Koska kuitenkin rakastan kalenteriaskartelua, ne ovat nouseva hitti ja niitä saa huonosti pääkaupunkiseudulta, olen joustanut tässä. Lisäksi mun mielestä askartelutavara ei ole koskaan ns. turhaa krääsää, koska se ruokkii ihmisten luovuutta ja askartelu rentouttaa. Joten tällain ympäristöä ajatellen nämä asiat kauppiaana on aikamoista arpomista että mitä kannattaa myydä ja mitä ei. Mielestäni olen löytänyt ihan hyvän kultaisen keskitien sen suhteen.

Haaveena olisi saada puotiin myös villalankoja, asusteita ja ehkä vaatteita lapsille, lisää erilaisia askartelujuttuja, suurempi valikoima astioita jne. Tosin tähän kaikkeen tarvitsisin jo isommat tilat. Haaveilen myös jo puodin laajennuksesta.

Mitä taas myyntiin tulee, niin en ole vielä kovinkaan tyytyväinen. Iso syy tähän on kuitenkin myös mun ajanpuute. Siinä taas isoin syy Nestori. Haaveilen siitä että voisin pari päivää viikossa keskittyä ihan täysin töihin, viedä Nestorin hoitoon ja vaan tehdä töitä. Se ei vaan onnistu nyt. Joten teen töitä silloin tällöin päivässä, olen vain muutaman tunnin auki viikossa, ja paketteja vien rattailla Nestorin kanssa lähipostiin aina kun pystyn. Päiväni on täynnä keskeytyksiä, ajatukset eivät pysy kasassa, ja tuntuu että kaikki on vähän sellaista säätämistä. Teen vähän tota ja sitten taas vähän tota, ja sitten vaihdan vaippoja, ja sitten komennan kissoja, ja sitten taas vähän tuota ja ja… No, siinä ei oikein työskentely onnistu.

Itse koen silti että mulla on tässä hyvä juttu käsissä, rakastan omaa puotiani. Ajanpuute ja puodin sijainti täällä Korsossa on ne isoimmat ongelmat mutta onneksi mulla on aikaa sitten myöhemmin paneutua tähän enemmän. Yritän hyväksyä sen että nyt mennään näillä. Ei tällä vielä elä ollenkaan, varsinkin kun yrittäjä joutuu maksamaan niin järkyttävästi kaikkia veroja jne. Toistaiseksi tämä on enemmän harrastus. Toki toivon että tällä vielä joskus tienaisikin, siksihän tähän on lähdetty. Jollain kun pitäisi elääkin. Nautin siitäkin että asiakkaat tykkää, ihastelee mun söpöä kauppaa ja hihkuu ilosta kun löytää multa jotain kivaa. Olisi myös kivaa olla kärpäsenä katossa kun verkkokauppa-asiakkaani avaavat pakettejani, kaivavat tuotteita pinkistä silkkipaperista ja pääsevät käyttämään ihania tuotteitaan.

Vaikka usein iskee epätoivo, niin yritän ajatella että mitään ei yrittämättä saa ja harva on heti onnistunut täysin. Olen myös iloinen siitä että olen jo saanut kokeilla millaista on olla yrittäjä, miten puoti perustetaan ja miten tämä kaikki pyörii. Olen siis ainakin yhtä isoa kokemusta rikkaampi. Siihen päälle vielä puodin tapahtumat joita olen pitänyt kesällä ja joulun alla. En siis aio luovuttaa vielä pitkään aikaan. Tässä on niin hyvä pohja kaikkeen muuhun. Vaikken menestyisi Korsossa niin myöhemmin voin siirtyä helpommin muualle kun tiedän miten tämä homma toimii.

Näiden puheiden jälkeen mun täytyy tietysti laittaa teille alennuskoodi puotiin. Voit tilata verkossa tai paikan päällä ostaa. Olen huomenna lauantaina taas auki klo 11-13. Eli koodilla KOTIASEMALLA20 saat 20% alennusta yli 10€ ostoksista maanantaihin 3.4 asti.

Ihanaa viikonloppua!

-Henna-

 

Projekteja. Vähän liikaakin…?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään on ollut niitä päiviä kun mikään ei suju, ja vaan kiristää. On tehnyt mieli vaan karjua ”v*****uu”!!! ihan täysillä. Eikä tuo oranssin äijän naama jenkkien uutisissa kyllä yhtään helpota oloa. Päätä kiristää myös sää joka vaikuttaa mun töihinkin, sekä se että sisälämpötila on meillä sen 16 astetta. Sitä on sellaisessa pienessä kohmeessa koko ajan vaikka mulla on kolme (3!!) villapaitaa päällekäin. Tuo veto vaan menee luihin ja ytimiin. Onneksi tälläisinä päivinä tietää, että seuraava on aina parempi. Usein jo illalla helpottaa. Ehkä se toisaalta tekee ihan hyvääkin että välillä on näitä päiviä, kunhan niitä ei ole liian usein.  Pohjalta kun suunta ei voi kuin olla ylöspäin. 

Yksi mikä mua on tänään kiristänyt, on kaikki projektit. Uusimpana tuo kuvissa näkyvä ovi. Haluan aulan ja olohuoneen väliin oven jossa on ikkunat. Suojaa vedolta ja pitää yksityistilat erillään paremmin mun kaupasta. Käytiin jo etsimässä lasisia ovia Metsänkylän navetalta asti muutama viikko sitten. Sielä Sami totesi että kaikkia heidän ovia pitäisi tuunata enemmän tai vähemmän. Että otetaan yhtä hyvin omasta varastosta ovi tuunattavaksi, kun meillä niitä on. Niin me ajeltiin takaisin kotiin ja kaivettiin varastoa, tämä väliovi löytyi. Nyt siitä rapsutellaan maalit, vaihdetaan peileihin lasit, vaihdetaan saranoiden paikkaa ja laitetaan paikalleen. Joskus. Hitaasti homma nimittäin taas etenee.

Olen myös tänään pohtinut omia projektejani. Joista yksi yllä. Mulla on puoti, Forever-tuotteiden myynti ja blogi. Lisäksi uhma-ikäinen Nestori, muu perhe ja taloudenhoito. Ei kovin toimiva yhtälö. Jostain pitäisi luopua ja sitä tässä nyt taas pohdin. Jotain ratkaisuja pitäisi tehdä. Jostain pitäisi myös alkaa saamaan rahaa. Että luovunko jostain, vai odotanko että asiat tasaantuu ja alan oppimaan tekemään juttuja järkevästi. Nyt kun tuntuu että kaikki on yhtä rämpimistä ja palloilua.

Mitä enemmän mä näitä juttuja teen, sitä enemmän nostan hattua yrittäjille jotka ovat saaneet rakennettua itselleen oikean työn. Ei nimittäin ole ihan helppoa kun tietää että käsissään on kiva juttu, oma unelma, mutta ei asiakkaita. Välillä menee ihan kivasti, välillä tosi huonosti. Välillä on ihan fiiliksissä, välillä valmis luovuttamaan.

Joten ihmiset, tukekaa niitä pieniä paikallisia yrittäjiänne. He ovat sen ansainneet, ja heidän työ ei pysy hengissä jos heidän palveluja ei käytetä. Viekää hiukan revenneet mutta muutoin hyvät vaatteet ompelijalle, älkää ostako sen sijaan halpisvaatteita isoista firmoista. Ainakaan joka kerta. Korjauttakaa kengän vetoketju suutarilla, verhoilkaa hyvät huonekalut uusiksi verhoilijalla. Tilatkaa villasukat oman alueen käsityöihmisiltä, käyttäkää oman kylän parturia ja sekatavarakauppaa.

Itse laitoin tänään viestiä Korson Facebook-ryhmään että tekiskö joku mun lapselle villapaidan kun itse en ehdi. Maksan tietenkin. Eikä mennyt kauaa niin mulla on tiedossa jo ihminen joka tekee. Saan lapselle kunnon villapaidan joka kestää ja on varmasti lämmin. Ei ehkä yhtä halpa kuin halpisvaateputiikkien villapaidat, mutta paljon parempi ja kestävämpi! Eli lopulta tulee halvemmaksikin kuin nopeasti venähtävä halpisversio. Kaupan päälle saa hyvän mielen, ja tuote tuntuu jotenkin arvokkaammalta. Suosittelen!

Niin ja se mun olokin jo parani. Avasin kaupan äsken. Kävelin tuonne kadun varteen viemään kaupan kyltin ja lyhdyn. Lumisade oli lakannut ja oli niin kaunista! Puuterilunta, lyhty, pieni pakkanen ja pihan kausivalot. Ai että. Joten tätäkin yrittäjää kannattaa tukea. On meinaan aika kaunista kävellä lyhtyjen valossa meille ostoksille. 🙂

Ihanaa viikonjatkoa kaikille!

-Henna-