Inspiroiva kohtaus elokuvasta

Multa toivottiin yrittäjyydestä juttua, ja ajattelin tässä nyt kevään aikana silloin tällöin kirjoitella aiheesta. Mä en nyt ala mitään ”miten ryhdyt yrittäjäksi”-tarinaa kertomaan, mutta kaikenlaisia huomioita ja kokemuksia kyllä.

Mä tuossa yksi ilta mietin jostain syystä elämän pieniä sattumuksia. Sellaisia joita on joskus vähän huomaamatta sattunut, mutta jotka on saattanut isostikin muuttaa ajatusmaailmaa tai tapaa toimia. Mulla on yksi hassu esimerkki, jonka muistan ja joka on ollut iso opetus yrittäjänäkin.

Nimittäin joskus vuosia sitten, varmaan aikuisiällä kun olin jo äitikin, näin Pretty Woman-elokuvan. Tiedätte varmaan sen romanttisen 90-luvun klassikkoelokuvan jossa Julia Roberts ja Richard Gere on pääosissa? Jossa Geren näyttelemä Edward tapaa Robertsin näyttelemän prostutioidun Vivianin ja he rakastuvat. Lyhyesti Edward palkkaa Vivianin seuralaiseksi ja siten he tutustuu. Tästä elokuvasta mulle on jostain syystä jäänyt todella vahvasti mieleen yksi kohtaus. En tarkkaan muista miten se meni, mutta muistaakseni Edward antaa Vivianille luottokorttinsa ja käskee ostaa hienoja vaatteita tapahtumiin, seuralaisena toimivalle Vivianille.

Vivian menee tiukassa minihameessa hompsuisena ekaan hienoon vaatekauppaan. Kukaan ei häntä palvele, vaan katsoo pitkin nenänvartta. Vivian lähtee ovet paukkuen seuraavaan kauppaan, ja sielä häntä palvellaan. Hän ostaa runsaasti kalliita vaatteita, kenkiä ja hattuja. Isot kassit olalla keikkuen Vivian päättää palata ekaan vaatekauppaan. Hän huudahtaa ilkkuen jotain tyyliin: ”Onneksi rahani kelpasi toiseen kauppaan!” Siinä katsojallekin tulee sellainen ”hah, siitäs saitte!”-fiilis.

Mulle on jotenkin tosi vahvasti jäänyt tämä kohtaus mieleen, vaikka muutoin en leffoja ikinä juuri muistakaan. Ehkä jollain tasolla takaraivossa tämä opetti mua elämässä kohtelemaan kaikkia ihmisiä samanlailla. Lisäksi tämä on opettanut tässä työssäni, että ikinä et voi tietää kuka on se mahdollinen ostaja. Montakin kertaa mulla on ollut asiakkaana sellaisia, jotka ei välttämättä heti näytä just mun asiakkailta. Siksi pyrinkin aina auttamaan ja palvelemaan  kaikkia ihan yhtä hyvin. Sitäpaitsi monesti asiakaspalvelu on vain sitä, että jutellaan kaikenlaista asiakkaan kanssa, vaikka meidän talosta. Sillä ei mitään tienaa, mutta kuuluu työn kuvaan. Sekä saattaa tuoda itsellenikin hyviä ideoita ja inspiraatiota.

Asiakaspalvelussa se tärkein mutta haastavin osuus on asiakkaiden lukeminen ja kommunikointi. Haluaako hän katsella rauhassa, tarviiko apua, kaipaako vaan juttuseuraa, voinko osallistua kahden ihmisen väliseen keskusteluun. Joskus taas itse keskityn koneella johonkin sähköpostiin tai vaikka somemainokseen puhelimessa. Kun kuitenkin joku 60% ainakin mun työstä on sielä koneella, niin nekin hommat on vaan ehdittävä tehdä. Eli asiakaspalvelu on aina melkoista tasapainoilua.

Olen myös aiemmin kertonut olevani introvertti, ja se kyllä tuo paljon haasteita asiakaspalvelussa. Tykkään tosi paljon tästä työstä, mutta myös uuvun ihmisten kanssa seurustelusta. Varsinkin small talk ei ole mulla se vahvin ja mukavin alue. Nautin kyllä jos asiakkaiden kanssa pääsee juttelemaan ihan kunnolla mielenkiintoisista asioista. Asiakaspalvelu on myös asia, jonka sujuvuutta jännitän eniten. Introverteilla on monilla myös ominaisuutena murehtia ihan liikaa, jos kaikki ei menekään täysin putkeen. Eikä aina menekään, koska ihmiset on erilaisia ja kokee minunkin roolin erilailla, vaikka parhaani yritän. Onneksi palaute on yleensä positiivista.

Paras hetki mulle on sellainen, kun osaan auttaa asiakasta muutenkin kuin myymällä jotain kivaa. Inspiroin ja annan ideoita neuletöihin tai kalkkimaalilla maalaamiseen. Tai jos asiakas ei osaa päättää ottaako sinisen vai vihreän, ja osaan auttaa päätöksessä. Tai yleensäkin jos asiakkaalle jää hyvä fiilis tästä paikasta ja meistä. Tuomme hyvää fiilistä tällä toiminnalla. Tyytyväinen asiakas tuo itsellekin tosi hyvää fiilistä.

 

Kun aikoinaan Pretty Womanin näin, en todellakaan olisi uskonut jos joku silloin olisi sanonut että minusta tulee yrittäjä. Yrittäjyys oli mulle aivan totaalisen vieras käsite. Jotenkin saavuttamaton asia. Koin että mä olen ”vain” lähihoitaja joka muuta ei voi tehdäkään. Että kaikkeen pitää olla opiskellut hienoissa kouluissa joihin en pääsisi edes. Niin vaan kasvoin vuosien varrella ja yrittäjyys alkoi, kun olin siihen valmis. Ympärilläni oli naisyrittäjiä, joilta sain tietoa ja inspiraatiota ja itse talommekin toimi inspiroivana osana. Näin

ne hassut pienet yksityiskohdat ja sopivat ajoitukset ajoi mut tähän. En tiedä onko tämä yrittäjyys vain kokeilu joka ei kunnolla lähdekään lentoon, mutta ainakin olen kokeillut. Tämän myötä olen myös oppinut aivan älyttömästi asioita. Itsestäni, yritystoiminnasta, muista yrittäjistä, muista ihmisistä, itsehillinnästä jne.

Joten tarinan opetus on, kannattaa katsoa leffoja ja lukea kirjoja, niistä voi oppia vaikka mitä, hömpästäkin! Sekä se, että elämä kyllä vie sinne minne haluat, kun tarpeeksi haluat ja uskallat, ei tarvita edes kalliita ja hienoja kouluja siihen. Tosin työtä se vaatii, harva saa mitään tarjottimella.

Onko sulle jäänyt joku elokuvan tai vaikka kirjan kohtaus mieleen vahvasti tai opettanut sua elämässä? Olisi hauska kuulla kokemuksia.

Nyt taas työn ääreen. Kivaa loppuviikkoa, ja pääsiäistä!

-Henna-

 

 

Kommentit (6)
  1. Kaarina Davisin kirjasta Irti oravanpyörästä tämä lause: ”Se mikä on ihmiselle kaikkein rakkainta, on hänelle oikea tie.” Se on ollut tosi tärkeä ja pysähdyttävä lause ja ajatus, jota olen pyöritellyt mielessäni tosi paljon. Niin se vaan on. ♥ Olen lukenut tuon kirjan monta kertaa ja kerännyt siitä lauseita muistiin vaikka miten paljon. Samoin olen sen kirjan voimalla muuttanut elämäni suuntaa pikkuhiljaa. Lämpimästi suosittelen! ♥

    1. hennaasemalta
      17.4.2019, 22:08

      Kiitos vinkistä, täytyy tutustua!

  2. Ihanan näköinen kauppa ja hyviä ajatuksia! Olen itse ajatellut ihan samoin joskus, että en todellakaan ole yrittäjähenkinen, mutta niinpä tässä sitten vaan on jo jokunen vuosi mennyt tekstiilialan yrittäjänä 😀 Kaikki alkoi oikeastaan bloggailusta jo yli 10v. sitten ja kiinnostuksesta sisustamista kohtaan ja sitten hainkin opiskelemaan sisustustekstiilialaa ja hups! 🙂 Ja ihan totta, eipä tarvitse mummona katua, etten ainakaan yrittänyt. Tsemppiä sulle! 🙂

    1. hennaasemalta
      18.4.2019, 22:16

      Kiitos! No niinpä, mutta ehkä se on aika monellakin pienyrittjillä niin, että hups vaan päätyy yrittäjäksi. 😀
      Kiitos samoin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *