Koti asemalla
Koti asemalla

Vuosi 2018 syksy

Viime postauksessa kävin läpi meidän perheen vuoden 2018 kevään, ja nyt tietty vuorossa syksy.

Syksyllä alkoikin sitten kunnon kiire ja stressi, ja kaupan päälle heinäkuussa ne mielettömät helteet! No, se näkyy kyllä sitten postausten vähyydessäkin. Heinäkuussakin kirjoitin huimat 2 postausta. 😀 Siitä hetkestä mentiin muuten ja kovaa!

Heinäkuu:

Heinäkuussa tuli vielä lomailtua, ja nautittua kesästä oikein olan takaa. Käytiin retkillä, saaristolaisristeilyillä, brunssilla, Fiskarsin ja Billnäsin antiikkipäivillä jne. Oli ihanaa kesäistä aikaa, kerrankin kun Suomessakin oli kunnon kesä. Kaiken tuon alla kuitenkin painoi aika kova stressi. Nyt kun muistelen tuota aikaa, niin olin jo unohtanut ne kesän ihanat hetket, ja päässä on vaan se sumea stressin tunne. Heinäkuussa nimittäin oli jo kahvila-myymälän lupa-asiat mielessä, ja yllättäen siitä tuli todella haastavaa. Täytyi pähkäillä nykyaikaisten ilmanvaihtojen ja vanhan suojellun talon yhteensopivuutta, niin että talo eikä lompakko kovin kärsisi mutta saataisiin kuitenkin lupa avata kahvila.

Heinäkuussa aloitimme myös remontin kahvilassa. Ravasimme Ikeassa, ja selkä hiestä valuen teimme remonttia kovilla helteillä. Samaan aikaan sitä oli into aivan piukeena, että kohta oikeasti ollaan lähellä unelmaa, mutta samalla hirvitti että mitä tästä tulee. Joten näin jälkikäteen ajatellen, onneksi oli niitä ihania kesähetkiä, niin tuosta ajasta selvisi selväjärkisenä.

Elokuu:

Elokuussa oli tarkoitus avata kahvila-myymälä ja stressi oli jäätävä. Jatkuvasti olin yhteydessä lupa-asioista eri henkilöille (jotka kaikki oli vuorotellen tietty kesälomalla), rempattiin mieheni ja kahvilan Saaran kanssa kaikki ajat mitä pystyi. Juostiin Ikeassa ja kannettiin tavaraa kotimyymälästä uusiin tiloihin. Ihan viimeiseen asti jännitettiin että päästäänkö avaamaan ajoissa. Kunnes vihdoin ja viimein elokuun puolivälissä avasimme myymälät ja viikon-parin päästä myös kahvilan! Silloin vihdoin kiirekin helpotti huomattavasti ja saimme nauttia meidän upeista ja ihanista myymälätiloista. Yksi suuri haave oli vihdoin toteutunut! Koulut ja päiväkoti alkoi, ja pikkuhiljaa oli aika alkaa opetella uutta arkea. Kaiken kiireen jälkeen jopa perus pyykkäys ja kotitehtävät oli aivan luksusta.

Elokuussa meistä yrittäjistä tehtiin jo eka lehtijuttukin, ja saimme kivasti mainosta kun pääsimme Vantaan Sanomiin.

Syyskuu:

Syksykin oli vielä ihanan lämmin ja tunnelmallinen. Ehdin vihdoin sisustaa uuden kasvihuoneen syysasuunsa ja vähän tunnelmoidakin sielä kynttilöiden valossa. Syyskuussa meillä oli kahvila-myymälän viralliset avajaiset, ja siitä olikin kiinnostunut ennakkoon ihan ennätysmäärä ihmisiä. Itse avajaisetkin olivat sitten niin suosittu tapahtuma, että kahvila oli jo aivan pulassa. Ihmisiä tuli melkein ovista ja ikkunoista, ja kaikki myytävät leivokset ja pullat loppuivat aivan kesken. Joten olimme vissiin onnistuneet markkinoinnissa. :D. Avajaisten jälkeen kippistelimme kuohuvalla ja istuimme ystävän kanssa iltaa kahvihuoneessa. Sää oli nimittäin mitä mahtavin.

Syyskuussa oli myös Habitare-messut. Elämä oli hetken mukavan tasaista arkea.

Lokakuu:

Lokakuussa alkoi vuoden toiseksi rankin kuukausi. Meidän sijaislapsen kanssa oli ollut jonkin aikaa jo suuria haasteita, ja lokakuussa hän muuttikin pois. Koin todella isoja tunnemyrskyjä, itkua, surua, kiukkua, pettymystä ja itsesyytöksiä. Kaiken tuon keskellä järjestimme Nestorille syntymäpäivät, ja kävimme ruotsinristeilyllä perheen kesken. (Sen perheen mitä perheestä oli enää jäljellä…) Töihin oli hiukan vaikeaa keskittyä, mutta meillä olikin töissä melko hiljainen kuukausi. Lokakuun lopulla meillä oli tettiläinen apuna pari viikkoa.

Lokakuussa koitin rauhoittaa itseäni kynttilöiden valossa tunnelmoimalla, ja loppukuusta lapsille järjestin Halloween-juhlat. Yksi kivoin juttu lokakuussa oli se että meille saapui Oliver-kissa taloon. Alkuun Oliver oli todella pelokas, sähisevä ja varovainen. Nyt parissa kuukaudessa siitä on kuitenkin kasvanut reipas ja rohkea kotikissa. Minnin kanssa ne ovat kavereita, Oliver tulee syliin, riehuu, rakastaa ruokaa ja rapsutuksia. Oliver toi ihanan pienen valon kaiken synkkyyden keskelle.

Lokakuussa satoi myös ensilumi.

Marraskuu:

Marraskuussa sai jo vähän fiilistellä joulua. Koti sai tunnelmaa joulutähdistä ja kausivaloista, ja kynttilät paloi päivittäin. Meillä oli puodillakin joulutapahtuma.

Marraskuu toi mukanaan myös jälleen kerran lisää muutoksia. Samilla oli töissä yt:t, ja sen myötä tuli lähtö. Uutinen oli tavallaan helpotus ja odotettu, mutta myös tottakai pelottavaa. Elämä oli kuin pysähtynyt, ja taloudellinen huoli oli hirvittävä. Täytyi myös alkaa opettelemaan uutta arkea, kun Samista tulikin vuorostaan koti-isä. Melko pian kuitenkin hakeuduimme sijaisperheeksi yksityisille sijoittajille, ja nyt jonotammekin uusia sijaislapsia. Tavoitteena on, että mies jää kokonaan koti-isäksi ja meille muuttaisi 2-3 sijoitettua lasta. Joten niitä jänniä aikoja on lisää luvassa vuoden 2019 puolellekin.

Joulukuu

Joulukuussa oma fiilis ja arki taas vähän rauhoittui. Olen saanut sisäiset itsesyyttelyt kuntoon, ja vain tunnelmoinut joulua. Olemme käyneet joulukonserteissa, kahviloissa, shoppailemassa, joulumarkkinoilla jne. Kerrankin tein jouluostokset ja valmistelut ilman stressiä ja vain joulusta nauttien. Ehkä kun vuosi oli täynnä niitä oikeita stressinaiheita, ei jaksanut enää jostain joulusta turhaan stressata.

Töissä meillä oli aivan mielettömän ihana hulina. Joulumyynti oli oikein kiitettävän hyvä, kiitoksia sateli ja yrittäjä sai hiljaisen syksyn jälkeen huokaista helpotuksesta. Oli myös ihana huomata että meillä asiakkaat otti rennosti, eikä ollut joulustressi-kireyttä, vaan ostokset sai tehdä rauhassa mukavassa ympäristössä. Olimme varmaan yrittäjätkin yhtä hymyä kun kaikki sujui niin kivasti.

Itse joulunpyhät meidän Nestori on ollut kipeä, mutta muutoin pyhät on mennyt kivasti ja rennosti ottaen. Pieni vapaa teki tosi hyvää, ja tänään oli ensimmäinen työpäivä loman jälkeen. Oli ihan kiva palata töihin, ja teinkin töitä tosi tehokkaasti. Onneksi myös asiakkaita kävi, ja olo on sellainen mukavan odottava. Vuosi 2019 saa tulla, ja siitä tulee upea nousukiitoinen vuosi, niin töissä kuin yksityiselämässä! Näin olen päättänyt, hah!

-Henna-

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *