Jänniä uutisia: Lisää väkeä taloon

uudet-tekstiilitOlenkin täällä jo muutamaan kertaan vihjaillut, että meillä tapahtuu jotain suurta. Nyt vihdoin voin kertoa mistä olen puhunut, kun asiat on lyöty lukkoon.

Oikeastaan kaikki alkoi jo 3 vuotta sitten. Moni pitkäaikainen lukija varmasti muistaa, että toimimme vastaanottoperheenä vuosia, ennen kuin Nestori syntyi. Eli otimme lapsia lyhytaikaisiin sijoituksiin lyhyilläkin varoitusajoilla. Silloin kuitenkin aloin selvästi väsyä työn jatkuviin muutoksiin ja väsyin muutenkin henkisesti. Olimme vuosia jo yrittäneet toista biologista lasta, mikä myös lisäsi väsymistäni. Jatkuva lasten lähtö ja uusien tulo, sekä sekundaarinen lapsettomuus aiheutti sen että päädyimme lopulta sijaisvanhempien PRIDE-koulutukseen. Tavoitteena oli ottaa meille asumaan sijaislapsi pitkäaikaisesti asumaan. Kuitenkin vuoden 2014 alussa kävi niin, että kun koulutus oli aivan lopuillaan, tulinkin vihdoin raskaaksi. Jäin äitiyslomalle ja tämä projekti jäi pakosti tauolle.

Kaikesta huolimatta, sijaisperhetyö jäi hautumaan mieleemme, emmekä Nestorista huolimatta luopuneet suunnitelmista, ne vaan siirtyi. Kun Nestori täytti 2-vuotta viime syksynä, olin taas sosiaalityöntekijöihin yhteydessä. Nyt Nestori olisi tarpeeksi vanha, saisimmeko ottaa sijaislapsen? Asiat alkoivat etenemään, mutta hitaasti. Lopulta alkukeväästä tapasimme sosiaalityöntekijöitä ja juttelimme asiat läpi. Tosin alkuperäinen ajatus oli ottaa meille alle kouluikäinen lapsi, heitä kun meillä on ollut ennenkin. Meille alettiin kuitenkin puhumaan, että mitä jos lapsi olisikin Mikiä vanhempi? Ehkä reilustikin vanhempi? Mietimme asiaa ja lopulta innostuimme siitäkin vaihtoehdosta. Lopulta olimmekin vihdoin jonottamassa sijaislasta. Lasta joka voisi olla mitä vain 0-14 vuoden väliltä.

Kuukausia kului, aloin jo tuskastua odotteluun. Kunnes tärkeä puhelu tuli taas aivan yllättäen, kahvilan kassalla. Meille tarjottiin koululaista joka kuulemma voisi hyvin sopia meidän perheeseen. Niin asiat lähtivät etenemään ja yksi elämäni jännin päivä oli kun tapasimme lapsen. Ei ole kuulkaa ihan pikkujuttu odottaa kotiinsa tapaamaan lasta jota ei ole ikinä nähnyt, mutta joka saattaisi muuttaa meille pysyvästi. Tai odottaa tapaavansa tämän vanhempia, joilla on myös tärkeä päivä. Heidän kanssa pitäisi tehdä järkevästi yhteistyötä ehkä koko lapsen loppuelämän. Lapsen mukana kun tulee aina koko paketti, vanhemmat, ystävät ja suku.

Nyt tilanne on se, että tutustumiset on aloitettu ja lapsi muuttaa meille näillä näkymin kesän aikana. Olemme tyhjentäneet Samin työhuonetta, joka pitkän pähkäilyn jälkeen päätyi lapsen huoneeksi. Sitä alamme sisustamaan ja valmistaudumme siihen että meitä on talossa kohta viisi. Henkinen työ on jo aloitettu. Kaikkea mahdollista mietitty. Sitä kun haluaa olla hyvä tuki lapselle, mutta ei voi odottaa että kaikki tulisi olemaan ruusuilla tanssimista.

Tosi jänniä ja kiireisiä aikoja eletään siis nyt. Pää on aivan sekaisin tästä kaikesta. Toisaalta olen niin helpottunut että ollaan tässä pisteessä, onhan tätä sen 3 vuotta odotettu. Tykästyin kyllä lapseen heti kun hänet näin, samoin vanhempaan jonka näin myös. Toisaalta, heille tämä aika on vielä paljon jännittävämpää, niin hyvässä kuin pahassa. Uskon kuitenkin että asiat sujuu, kun niin on tarkoitettu.

Salassapitovelvollisuuden vuoksi en tietenkään voi kertoa tarkemmin tästä, mutta tämä nyt kuitenkin tiedoksi, koska on niin iso osa meidän elämää että olisi varmaan vähän vaikeaa olla kertomatta mitään. Nyt asiat etenee pikkuhiljaa, eletään kaikki päivä kerrallaan. Onneksi Samilla alkaa juhannuksena loma, ja saadaan kaikki rauhassa tutustua ja vähän rauhoittua. Nyt on ollut niin älyttömän kiireistä, että odotan lomaa kyllä innolla.

-Henna-

Tulevaisuuden suunnitelmat ja arvonnan voittaja

Lauantai alkaa olla lopuillaan. Aika letkeästi mennyt tämä päivä. Oikein mitään ihmeempää ei olla tehty. Mikillä oli kaveri kylässä, mun sisarukset ja äiti käväs kahvilla ja illaksi haettiin irtokarkkeja ja vuokraleffa.
Mä olen jo pari päivää kutonut tuota kuvassa näkyvää villapaitaa Nestorille. Saan toivottavasti sen huomenna valmiiksi niin pääsen sitten aloittamaan villapaidan Mikille.

Multa on täällä blogissa jo pariin otteeseen kyselty tulevaisuuden suunnitelmia, ja ajattelin niistä tulla vähän kertomaan.
Nestorihan täyttää ens kuussa jo vuoden (Apua, nyt jo!!!) ja mä olen edelleen kotona kotihoidon tuella.
Meiltä lähti viimeiset hoitolapset viime kesänä heinäkuussa, ja tottakai ajatukset pyörii usein töissä ja siinä että mitähän sitä seuraavaksi tekisi.
Mä en oikeastaan tiedä vielä. Nykyään sijaisperheillä ainakin Helsingissä on sellainen sääntö, että oman lapsen täytyy olla 2-vuotias kun töihin palaa. Se on todellakin sääntö ja siitä ei poiketa vaikka kuinka sanoisin että jaksan ja osaan kyllä. Rehellisesti, onhan se järkevää. Miki oli aikoinaan just ja just 1,5 vuotias kun aloitin. Ennen kuin tämä 2-vuoden sääntö alkoi. Kyllähän se oikeasti näin jälkikäteen oli liian aikaisin. Varsinkin kun Miki oli meidän eka lapsi ja työ oli ihan uutta. Se alku oli henkisesti aika hurjaa, kaikki työn kriisit paino päälle ja samalla piti hoitaa se oma pieni.
Toisen lapsen kohdalla ja työn jo tuntevana voisin kyllä aloittaa jo keväällä, mutta kun sääntö on tuo, niin minkäs teet. Syksyyn on odotettava eli yli vuosi vielä. Toisaalta Nestori on vaativampi vauva kuin Miki oli. Tai ainakin vauhdikkaampi!

Mä olen miettinyt myös muita vaihtoehtoja, mutta en tiedä mitä haluaisin ja töihin en kuitenkaan ihan vielä edes halua. Olen myös pohtinut kuumeisesti, jatkammeko lyhytaikaisena vastaanottoperheenä vai pitkäaikaisena sijaisperheenä. Mehän kävimme sijaisperheiden koulutuksen juuri ennen raskauttani.
On vaan niin hirveän iso päätös ottaa pitkäaikaisesti lapsi. Toisaalta sijaisperheistä on kova tarve ja kyllähän meillä tilaa on. Toisaalta haluan sitä paljon, toisaalta työn tuntevana pelottaa ihan hirveästi.
Tottakai mietimme myös haluammeko vielä omia lapsia. Vai oliko omat lapset siinä. Olisi hirveän raskasta taas odottaa raskautta ja pelätä keskenmenoja. Toisaalta äidinhormoneissa aina haaveilee siitä ”vielä yhdestä vauvasta.”
Olen myös haaveillut että joskus perustaisin taloomme sisustuskaupan/kahvilan/harrastustilan. Senkään aika ei ole kuitenkaan vielä. Ei ole kuitenkaan kovin yksinkertaista sellaista perustaa ja mulla ei ole pienen vauvan kanssa voimia siihen just nyt.

Kaikki on siis vielä hyvin hyvin auki. Pitäisi itsekin nyt vaan osata olla, nauttia Nestorin vauva-ajasta ja luottaa siihen että asiat järjestyy. Nyt viime aikaisten uutisten keskellä erityisesti, haluaisi vaan taas voida jotenkin auttaa muita, varsinkin lapsia. Toisaalta haluaisi olla vain hyvä äiti niille omille lapsille.

Jos mun pitäisi nyt tällä sekunnilla päättää, niin me luultavasti jatketaan vuoden päästä vastaanottoperheenä, jos vain sinne asti pärjätään niin että olen kotona. Toisaalta elämästä ei koskaan tiedä.
Joka tapauksessa olen nauttinut kovasti tästä vauvavuodesta. Ihan erityisen kiitollisena, kyllähän tätä niin pitkään odotettiin. Olen myös saanut pohtia itseäni ”sijaisäitinä”, mitä tekisin paremmin ja miten osaisin levätä työssäni tarpeeksi. Irtiotto työstä on joka tapauksessa tehnyt todella hyvää, kyllähän sitä aika tauotta niitä töitä teki sen 5,5 vuotta, yötä päivää.

Saapa siis nähdä mitä tulevaisuus tuo, mutta nyt ainakin syksyn olen ihan kotona omien lasten kanssa. Teen ompeluhommia omaksi iloksi, vietän aikaa perheen kanssa ja kirjoittelen blogia.

Meinasin jo ihan unohtaa arpoa voittajan Kasvun Taika-arvontaan! Voittaja on Emilia K, joka voitti taaperosirkus-kurssin. Onnea voittajalle, laitoin sulle sähköpostia!

Kohta laitetaan Nestori nukkumaan, ja sitten leffa pyörimään.

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

-Henna-

Ps. Saa kysyä, jos on jotain kysyttävää sijaisperheydestä. 🙂

Kiitos

Suuri kiitos kaikille edelliseen kommentoineille! Olen aivan hämmentynyt lukijoiden ja kommenttien määrästä enkä voi sanoin kuvailla miten hienoa se on kaiken ikävän kokemuksen jälkeen. Kun vihdoin sain kertoa uutiset ja ne otettiin näin hyvin vastaan. Varmasti kaikki lukija- ja kommenttiennätykset pamahti mulla tässä blogissa rikki tämän teksti myötä. Sain myös todella ihania, liikuttavia, surullisia sekä onnellisia tarinoita lukea teidän lapsistanne tai lapsettomuudesta. Kannatti siis uskaltaa juttu julkaista, vaikka jännitti ihan hirveästi!
Jokaiselle en nyt erikseen vastannut vaikka kaikki kommentit tarkkaan luin. Muutamaan kysymykseen ajattelin vastata vielä näin yleisesti tässä postauksessa.

Multa kysyttiin toki sitä että miten meidän vastaanottoperhe- ja sijaisperhe-juttujen nyt käy. Meidänhän oli tarkoitus ottaa tässä nyt seuraavaksi pitkäaikainen sijoitettu lapsi. Se meni nyt totaalisen jäihin toistaiseksi, kun tämä meidän biologinen pikkuinen ilmoitti tulostaan kurssin viime hetkillä. Me emme voi ottaa sijoitettua samaan aikaan vaikka haluttaisiin, ja täytyy myöntää että ihan hyvä niin. Aika ottaa hiukan etäisyyttä näihin juttuihin. Myös vastaanottoperhe-työstä jään normaalisti äitiyslomalle. Helsingissä toive on että oma lapsi olisi 2-vuotias ennen kuin hommia jatketaan. Sekin on ihan hyvä, Miki saa rauhassa aloittaa eskarit ja koulut ja sitten mietitään uudestaan että mitä halutaan tehdä. Jatketaanko näin parin vuoden päästä vai mitä, sen näkee sitten. Ainakin sitä itsekin jaksaa taas paljon paremmin tauon jälkeen, niin hirmuista tahtia tässä on vedetty viimeiset neljä vuotta ja todella montaa lasta autettu. Työ on toki antoisaa, mutta hirveän raskasta henkisesti, varsinkin kun siitä ei juuri taukoja ole nyt ollut. Uskon silti että jotenkin sitä vielä jatketaan, sitten joskus, ihan varmasti!

Homeopatiasta myös kyseltiin. Mä olen tosi iloinen että kyseltiin, koska se oli suurin syy miksi tämän jutun halusin julkaista. Mulla homeopatia oli selvästi se ratkaisevin tekijä tässä että lapsi on nyt tulossa. Olen tosiaan kokeillut erilaisia hormonilääkkeitä, mutta ne vain pahensi asiaa. Lääkäreillä juoksut ja tilanteen seurailut tulivat maksamaan todella paljon, seuraavaksi olisi ryhdytty pistoshoitoihin ja hinnat olisi vain noussut. Homeopatiakäynti oli 90€ ja siihen kuului pitkä vastaanottoaika, lääkkeet ja sähköposti-konsultaatio. Jatkokäynnit olivat vielä edullisempia, mutta niitähän ei montaa enää tarvittu. Homeopatiasta olen saanut moneen muuhunkin avun, ja nyt se toimii raskauteni tukena. Se helpotti raskausoireita, paniikkikohtauksia jne. Olen kuullut myös monen muun vaihtoehtohoidon auttavan raskautumaan. Vaihtoehtohoidot eivät myöskään tee mitään haittaa, joten niitä voi kokeilla rohkeasti! Itse kuulun Facebookin ”Paranna itsesi luonnollisesti”-ryhmään, josta viime syksynä hain neuvoja raskautumiseen ja hyvät neuvot sainkin. Siitä ryhmästä löytyy mahtavia vinkkejä luonnonlääketieteeseen. Olen saanut sieltä neuvoja mm. päänsärkyyn, flunssaan, ihottumaan, siis ihan kaikkea löytyy.
Niin ja vielä sen verran, että mä en pysty luettelemaan että mitkä homeopaattiset lääkkeet mulla auttoi, koska ne todella määrätään jokaiselle erilailla. Se mikä toimii mulle, ei ehkä toimi sulle. Ne määrätään jotenkin ihmisten luonteen mukaan ja homeopaatti kyseleekin jopa vähän hassunkuuloisia kysymyksiä, kuten että tykkäätkö juustoista! Se siis kertoo siitä että ne tosiaan määrätään jokaiselle erilailla, siksi en halua suositella niitä mitä mulle määrättiin vaan suosittelen menemään homeopaatin vastaanotolle suoraan, jos asiasta kiinnostuit. Yhteen vaivaan voi myös olla monia lääkkeitä, ja usein onkin. Niistä valitaan se itselle paras.

Multa myös kyseltiin jatkanko blogia. No tottakai jatkan!! Nyt vasta jatkankin kun elämä hymyilee taas uudella tavalla ja pahin raskausväsymys on ohitse! Äitiyslomalla mulla on myös varmasti enemmän aikaa kuin tällä hetkellä. Vauva rinnalla näpytän konetta vaikka.

Mä en vielä tiedä tuleeko tänne juurikaan odotus-ja vauvajuttuja. Jotain toki, onhan se iso osa meidän elämää nyt tulevaisuudessa. Muutenkin olen niitä lapsijuttuja luvannut lisää tänne laittaa, niin miksei myös vauvoista, varsinkin jos sitä toivotte. Ainakin vauvanhuoneen sisustamista ym… Tämän hetken hoitolasten huoneesta tulee siis vauvanhuone sitten syksyllä. Varmaan enempi vauvaostoksia ym näkyy sitten Instagramissa. Myös Pinterestissä voin vihdoin raskaus– ja vauvakansiot laittaa julkiseksi. Sielä voi siis käydä kurkkimassa mm. mammapukeutumista. Veikkaan myös että viimeistään syksyllä mulle iskee taas hirveä pesänrakennusvietti ja sisustamisen lisäksi kudon ja askartelen kaikkia vauvanjuttuja. Pari ideaa jo päässä muhiikin…

Loppuun olisi vielä kiva kuulla moniko blogini lukija odottaa mun kanssa samaan aikaan. Pari kertoikin jo raskaudestaan, mutta jos jaksat, olisi kiva vielä tietää onko täällä kukaan odottaja jolla on myös ajankohtaisia nämä jutut, tai onko kotona pieniä vauvoja. Vai onko suurinosa sitä mieltä että ei-sitten-vois-vähempää-kiinnostaa-vauva-jutut….

Iso kiitos vielä kaikille, ihanaa kun tämä juttu otettiin näin hyvin vastaan!

Ens kerralla toivottavasti muuta kuin vauvajuttuja! Kyllä mä pystyn muutakin ajattelemaan. Just ja just, heh!

-Henna-