Kevät tunnelmaa

Huh kun meni taas viikko nopeasti! En ole blogiinkaan saanut kirjoitettua kuin kerran tällä viikolla. Iso syy tähän on kyllä ollut ihanat kelit. Pari viimeistä päivää ollaan niin nautittu Nestorin kanssa ulkoilusta. Nestori on rakastanut kuraleikkejä hiekkalaatikolla. Minä olen siistinyt kuistia ja laittanut narsisseja ruukkuihin, ja aloittanut kevään haravointihommat. Aktiivisuusranneke on ollut nolon kaukana liikuntatavoitteista viime aikoina, mutta heti kelien parantuessa, liikuntatavoitteet tulee täytettyä kuin itsestään. Aurinko tuo energiaa niin paljon, että hyvä kun iltaisin malttaa nukkumaan mennä. Vaikka toisaalta uni tulee ihan hyvin, Nestori kun herää nykyään kuudelta, tänään jo viideltä!!! Mä en kestä, en sitten yhtään siedä aikaisia herätyksiä…

Joka keväinen puutarhan suunnittelu on alkanut, saa nähdä mitä sitä sitten oikeasti saa aikaiseksi. Jonkinlainen oleskelualue pitäisi kuitenkin rakentaa uusille Ikean kalusteille.

Meidän eläimet on kanssa onnensa kukkuloilla keväästä. Unto vahtii pihaa kallion päällä, Osku-kissa nautiskelee auringosta. Minni-kissanpentumme yrittää jatkuvasti vilahtaa muiden imussa ulos. Viikonloppuna käydään ostamassa valjaat, jotta pääsee tyttökin ulos. Meidän Oskuhan pysyy ihan nätisti pihalla vapaana, mutta Minni on niin rohkea ettei sitä uskalla päästää. Eikä varsinkaan ennen ”peräpään leikkausta”, pentuja ei nyt kaivata. 

Tänään sadepäivänä onkin sitten ollut tosi laiska olo, varmaan myös kello viiden herätyksenkin takia. Miki on kipeänä ja mä en ole saanut mitään tehtyä. Olisi niin ihana vain neuloa, mutta siihenkään en ole saanut Nestorilta rauhaa. Joten päivä on mennyt lähinnä puhelinta räplätessä ja Nestorin sotkuja korjaten. Onko muuten mitään typerämpää tapaa päiväänsä viettää?? No joskus näinkin, jospa huomenna jaksaisi olla aktiivinen. 

Sitten itse kuviin. En olekaan vielä esitellyt meidän keittiön uutta valaisinta, vaikka se on tuossa jo muutaman viikon ollut. Olen jo pitkään ihastellut tuota Ikean ihanaa Sinnerlig-valaisinta blogeissa. Sekä halunnut vaihtaa keittiön valaisimet. Keittiön pöydän yllähän oli kaksi eri väristä valaisinta ennen.

Lopulta päätin että nyt otan tuon valaisimen, ja tajusin että ei siinä pöydän päällä tarvitse välttämättä kahta valaisinta olla. Niin kuin ei tarvinnutkaan. Vaikkei tuo ole keskellä pöytää, se on silti tosi kiva. Siitä tulee ihana valokuvio seiniin pimeällä, ja se on jotenkin tosi kotoisa. Kuvasin tämän tosi valoisana päivänä, joten kuvat ei anna sille täysin oikeutta. Ihana se on silti!

Kivaa viikonloppua!

-Henna-

Kevättä olohuoneessa ja mietteitä lapsista

 

 

Tuossa alkuviikon aurinkoisten päivien innoittamana, päätin vaihtaa väriä olohuoneeseen. Tuli joka keväinen vahva keltaisen kaipuu, ja muistinkin että mulla on odottamassa yksi keltainen pellavatyynyliina. Siitä sitten kokeilin mitä laittaisin sen kaveriksi, ja tällainen setti syntyi tällä kertaa. ”Pääsohvalle” reippaasti väriä, ja punaiselle samettisohvalle vähän rauhallisempaa.

 

 

Joku hetkellinen väsymysviikko iskenyt tähän, en tiedä mikä loman jälkeinen juttu tämä on. Jatkuvaa päänsärkyä, ja aamulla voisi vaan nukkua. Muutoin viikko taas mennyt kyllä ihan ennätysnopeasti ohi. Vaikka onkin väsynyt, niin kokoajan on jotain ohjelmaa. Tai jos ei ole, niin teen sitä itselleni. Kuten nyt illat olen maalannut muutamia kalusteita uusiksi.

Meidän lapset on kyllä kanssa piristänyt ihan kivasti vastapainona väsymykselle. Vaikka se elämä onkin sellaista lapsiperheen vääntöä nukkuma-ajoista, peliajoista, saako kukkia repiä-keskusteluista ym, niin paljon hyvääkin. Miki sai opettajalta tänään kehut, kun olimme koululla kehityskeskustelussa. Koulun alun pelkoni, saako poika kavereita ja onko tehtävät tarpeeksi haastavia, ovat nyt toistaiseksi ohi. Mikin opettaja on ihan mahtava, ja seurailee lapsia heidän kehitystasonsa mukaan. Kukin tekee sitä mikä on heille sopivaa, ei liian helppoa eikä liian vaikeaa. Miki on saanut myös paljon kavereita, ja tulee hyvin toimeen luokan poikien ja tyttöjen kanssa. Olen niiin helpottunut, kunpa sama linja jatkuisi mahdollisimman pitkään. Ihan tarpeeksi saanut huolehtia aiemmin ujosta pojasta, josta on tullutkin niin reipas! Miki pärjää ja viihtyy koulussa, ja se on tietty vanhempana iso helpotus.

Nestori taas on Nestori. Haha! Herran itsepäisyys nostaa vaan päätään. Perheliikunnassa poika ei tee mitään mitä pyydetään, silloin kun pyydetään. Kaikki jutut poika kyllä imee itseensä ja opettelee, hän vaan tekee ne sitten kun itse haluaa. Nestori ei puhu paljoa, mutta elekieli on kyllä huipussaan. Osoittaa mitä haluaa ja pälättää omaa kieltään. Vetää jalasta tai paidan helmasta leikkimään. Turha sanoa että äidin pitäisi tehdä kyllä ruokaa. Jos lopetan pään silityksen, Nestori tarttuu käteeni ja asettaa takas päälleen. Lisää! Pukemiskilahdukset ja lattialle huutamaan heittäytyminen tehdään monet monet kerrat päivässä. Tavarat lentää ja kävellään just eri suuntaan kuin pitäisi.

Ollaankin nyt aika monen kanssa naurettu, miten se esikoisen kohdalla ollut vanhemmuuden sädekehä on tippunut jo ajat sitten. Jos luulin olevani silloin hyvä vanhempi jonka lapsi tekee kaiken niin kuin kuuluu, niin en luule enää. Onneksi olen myös kasvanut rennommaksi kasvattajaksi, ainakin omasta mielestäni. Jos Nestori haluaa heittäytyä keskelle ostoskeskuksen lattiaa, niin olkoon hyvä vaan. Muut ihmiset saa ihan vapaasti katsoa pitkään. Jos ruoka valuu pitkin leukoja ja sormilla on kivempi syödä kuin haarukalla, niin sekin on ihan ok. Meillä on onneksi koira joka puhdistaa lattiat.

Onneksi myös mennään kesää kohti, ulkona sotkut ja vedellä kastelu ei haittaa niin paljoa. Voihan äitiys, niin ihanaa ja kamalaa! Uhmaikää odotellessa.

Hei, se olis nyt perjantai! Kivaa viikonloppua. 🙂

-Henna-

 

Pirteämpi minä

Ihanaa, se on perjantai!

Me oltiin Nestorin kanssa aamupäivällä tuossa naapuri-lukiossa katsomassa Viiru ja Pesonen- teatteriesitystä, sekä lounaalla. Siihen päälle vielä pikkuinen kävelylenkki ja päivä pääsi jotenkin kivasti käyntiin. Nyt on virtaa tehdä vaikka ja mitä.

Tässä just pähkäilen, että mun piti tehdä postaus meidän rempoista. Sellainen yleinen mitä ollaan tehty, ennen- ja jälkeen- kuvineen. Tässä on nyt vaan sellainen ongelma että herra touhupetteri-puuhapete-Nestori on piilottanut johonkin mun ulkoisen kovalevyn, jossa olisi ne ennen-kuvat… Että näin. Tovi siis odotellaan että siihen postaukseen päästään. Just naurettiin mun tuttavan kanssa sielä lounaalla Nestorille. Poika on sellainen joka tekee jekkuja jatkuvasti, mutta sillain kylmän viileesti, tekemättä itsestään suurempaa numeroa. Tänäänkin sielä lounaalla poika alkoi vaan pokkana kaatamaan vettä päälleen ilme peruslukemilla. Poika tekee tuota usein, mutta se jotenkin kuvasti hyvin tuota meidän nuorinta. Sellainen samaan aikaa rauhallinen, mutta kuitenkin kiireisenä pitävä tyyppi.

Mä huomaan että tammikuinen alakulo alkaa pikkuhiljaa mennä ohi, ja helmikuinen energia alkaa puskemaan enemmän esille. Pakkasten loppuminen auttoi jo tosi paljon. Kun ei palele enää 24/7 eikä uuneja tarvitse koko ajan lämmitellä, niin helpottaa kummasti. Sääkin on nyt niin keväinen. Hirveästi tässä samalla suunnittelen ohjelmaa keväälle, kirjoittelen viestejä sinne ja tonne. Nyt on oltu niin paljon kotona että sitä haluaa keksiä kaikkea ohjelmaa. Onneksi täällä Korsossa jo järjestetään paljon kaikkea.

Matkakuumetta myös pukkaa. Päätettiin sitten lähteä vähän ennen kesää johonkin reissuun. Tällä kertaa jonnekin muualle kuin Espanjaan. Edullinen reissu johonkin jossa on varmasti lämmintä, riittää meille. Samillakin on vielä isyysvapaita pitämättä niin koitetaan ne käyttää pois. Saa ehdottaa hyviä kohteita, kiitos!

Hiihtolomalle varasin yhden yön kylpylässä, sekin toivottua vaihtelua. Kyllä tämä tästä siis, tammikuu, vuoden pahin kuukausi on pian ohi, ja ihana ihana kevät on vasta edessä!

Hyvää viikonloppua!

-Henna-